Alustus

Parapsykologiseen keskustelupiiriin kuuntelijoita saapui 12, heistä kymmenkuntaa en ollut aikaisemmin tavannut. En tiedä oliko paikalla blogini lukijoita. Todennäköisesti useimmat löysivät tiedon netistä tai saivat ilmoituksen sähköpostilla tai tekstiviestinä. Kuulin että tieto oli myös Hesarin nettisivulla. Ilmoituksissa minut mainittiin näkijänä joka sinänsä tuntuu hieman huvittavalta. En oikein itsekään tiedä miksi minun pitäisi itseäni nimittää, mutta loppujen lopuksi asialla ei taida olla kovin paljon merkitystä.

Pyynnöstä ohjasin mielikuvameditaation. Osanottajat onnistuivat rentoutumaan ja vaipuivat syvälle meditatiiviseen tilaan. He näkivät voimaeläimensä, eläinoppaansa, sieluneläimensä tai toteemieläimensä, miksi kokemusta nyt kukin haluaa kutsua. Useampikin näki Bambin tai peuran, joku näki oravan. Netistä löysin mielenkiintoisen artikkelin joka hieman sivuaa aihetta: ”Pohjoisen Euraasian kansoilla samaanin tärkeimpänä henkiauttajana eli sielueläimenä on pidetty hirveä tai peuraa. Saamelaisen samaanin (noaidi) sielueläin oli yliluonnollinen peurahärkä, jonka hahmoon noidan uskottiin voivan muuttua.

Peurahärän lisäksi noita saattoi matkustaessaan, parantaessaan tai toista noitaa vastaan taistellessaan turvautua yliluonnollisen linnun, käärmeen tai kalan apuun. Näiden niin sanottujen gadze-olentojen ajateltiin asuvan pyhissä vuorissa (passevare) tai tuonpuoleisessa maailmassa (sáivo).” Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2007

Palautteesta ymmärsin, että kaikki pitivät meditaatiota rentouttavana ja virkistävänä kokemuksena.

Meditaation jälkeen kerroin valinnoistani ja erilaisista ilmiöistä joita olen matkallani kohdannut. Erityisesti kuulijoita kiinnostivat erilaiset psykofyysiset ilmiöt.
Haluttiin tietää kuinka kuvat minulle tulevat, kuulenko ääniä ja millaisia tuntemuksia minulla on. Kysyttiin myös ennustamisesta jne. Koetin kertoa myös henkisestä kehityksestä, egosta, käsitteistä luopumisesta, nykyhetken voimasta jne.

Vähän ennen tilaisuuden päättymistä ehdin vielä kanavoida kaikille yhteisesti. Sanoin, että joku voi saada siitä jotakin ja jollekin toiselle sillä ei välttämättä ole paljoakaan merkitystä. Sain sen käsityksen että näin juuri tapahtuikin.

Kanavoinnissa ihmisiä kiinnosti mistä tieto tulee. Vastasin rehellisesti että en todellakaan pysty sitä kertomaan. Tieto tulee sieltä mitä en pysty mitenkään määrittelemään mutta johon kuitenkin voin olla yhteydessä.

Annoin jokaiselle yhteystietoni ja toivoin että pääsen työskentelemään mahdollisimman monen kanssa. Se on todella hauskaa ja aina voin oppia lisää. Yhden oleellisen asian unohdin kuitenkin mainita: en pyydä rahaa toiminnastani. Toivottavasti saan paljon yhteydenottoja.