sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Oleelliset asiat löytyvät syvemmältä


Joskus oleelliset asiat löytyvät syvemmältä. Saatamme kantaa asioita pitkäänkin mukanamme huomaamatta niiden olemassaoloa ja vaikutusta toimintaamme. Joskus korvamme ovat tukossa ja meillä on tunne että haluaisimme kuulla enemmän. Silloin on syytä odottaa kärsivällisesti kunnes löydämme oikeat keinot päästäksemme eteenpäin.

Voi olla että joudumme näkemään paljonkin vaivaa päämäärämme saavuttamiseksi. Vaikka emme näkisikään päämäärää, saattaa meillä silti olla tunne että olemme matkalla oikeaan suuntaan. Itsensä pakottamisesta ja rankaisemisesta on tuskin koskaan mitään hyötyä. On hyvä olla tietoinen toimistaan ja muistaa oleellisin.

Joskus on hyväksi että tarkkailemme itseämme huolellisesti joka puolelta. Siten voimme saavuttaa jotakin jotta voimme taas jatkaa matkaa. Liiasta yrittämisestä on tuskin koskaan mitään hyötyä. Liian voimakas pyrkiminen estää näkemästä tilanteeseen liittyviä mahdollisuuksia. Jos vauhtimme on liian kova, emme pysty katsomaan kerralla kuin yhteen suuntaan.

Joskus voi olla hyväksi ottaa apua vastaan. Varsinkin jos tiedämme mitä haluamme ja alkuun pääseminen tuntuu hankalalta. On myös tärkeää havaita, koska on aika päästää irti ja luottaa omiin siipiinsä. Asioitten toistaminen ei sinänsä ole hyvä eikä huono asia. Kun käpy on pudottanut siemenensä, se irtoaa luonnostaan puusta.

Joskus meistä saattaa tuntua että joudumme puolustamaan mielipiteitämme hyvinkin voimakkaasti, mutta mikään ei silti edisty. Tätä voi verrata taisteluun jossa miekat iskevät toisiaan vasten, eikä tilanne ratkea suuntaan eikä toiseen. Silloin on syytä pohtia onko puolustamamme asia taistelun arvoinen. Meidän ei tarvitse välttämättä luopua mielipiteistämme. Riittää kun kumarramme syvään ja jatkamme matkaanne yhdessä tai erikseen. Näin olemme oppineet jotakin uutta irtipäästämisen taidosta ja samalla suoneet toiselle täydellisen vapauden. Myös suhteellisuudentajumme on kasvanut. Jos kykenemme lopettamaan taistelun ja saavuttamaan rauhan, olemme oppineet tärkeän läksyn ja astuneet yhden askelen ylemmäksi henkisellä tiellämme.

Joskus voi käydä että jokin asia pitää meidät täydellisesti otteessaan. Pahimmillaan siitä voi muodostua meille elämän ja kuoleman kysymys. Olemme alistuneet kohtaloomme emmekä näe ainoatakaan ulospääsyä hankalasta tilanteestamme. Emme enää ole oman kohtalomme herroja. Kuin huomaamatta olemme alistuneet lauman kuuliaisiksi jäseniksi. Jos sisäinen lörpöttelymme on vienyt huomion oleellisesta ja kuluttanut energiamme loppuun, on koittanut puhdistautumisen aika. Tuolloin oivallamme, että meidän ei enää tarvitse pelata vanhojen sääntöjen mukaan, sillä säännöt ovat mielemme luomia, eivät todellisia.

*
On mielenkiintoista havaita kuinka jokin uusi kirjoitustapa syntyy. Aluksi kirjoitin lähinnä kanavoiden, enkä tietoisesti osallistunut kirjoitusprosessiin. Sitten minusta tuntui, että oli aika löytää henkilökohtaisempi sävy. Tällä kertaa kirjoitin näkemieni kuvien mukaisesti. Yllätyksekseni teksti tuo mieleeni I Chingin, Muutosten kirjan. Kirja on kulkenut pitkään mukanani.
*
Minua pyydettiin kertomaan kokemuksistani parapsykologiseen keskustelupiiriin ensi perjantaina (3.4.) klo 18.00 osoitteeseen Rajatiedon Keskus Uudenmaankatu 33. Tilaisuus on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.

1 kommentti:

hanne kirjoitti...

joskus voi miettiä, haluanko olla oikeassa vai onnellinen...

Eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä, mitä kukakin ajattelee, julistaa...kuuntelee ja joskus vain myötäilee...

Ihmisillä on usein tarve todistella totuuksiaan, jopa taistella oikeassa olemisesta....hassua ja turhaa...

joskus sitä vain huomaa, että on vapautunut turhista, antaa kaikkien kukkia, se on ihanaa...

Meillä on sisimmässämme kaikki kysymykset ja kaikki ne vastaukset!!
kiitos kirjoituksestasi...=)