Seuraava tapaaminen:

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 24.4. klo 15–18

Mielenkiintoista

Tämä kolahti. Saman asian voi sanoa niin monella eri tavalla.

Sisäinen keskustelu 2

Olet jo kehittynyt valtavasti. Olet kyennyt irrottautumaan monista sellaisista asioista joiden luulit seuraavan sinua läpi koko elämän. Ei ole asiaa, jota et voisi muuttaa jos näet sen tarpeelliseksi. Tämä ei tarkoita, että voisit tehdä mitä hyvänsä ja milloin hyvänsä sillä sinähän et ole maailmassa yksin. Siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin vain sinun halusi ja pyrkimyksesi.

Voisitko puhua lisää haluista ja pyrkimyksistä?

Tiedät että teen sen mielelläni.
Jokaisella ihmisellä, myös sinulla on valtava määrä haluja ja toivomuksia. Jos pohdit asiaa tarkemmin omalla kohdallasi, mitä sinä yleensä haluat?

Luultavimmin haluan olla onnellinen ja tasapainoinen, nauttia elämästä.

Ja mikä tekee sinut onnelliseksi?

En osaa tarkkaan sanoa. Itse asiassa en halua määritellä asioita kovin tarkkaan. Minusta tuntuu että onnellisuus liittyy jotenkin suhtautumistapaani. Se liittyy asenteeseeni.
Koen nykyisin olevani onnellisempi kuin koskaan. Jotenkin minusta tuntuu että kysymys ei ole mistään ulkoisesta tekijästä. Kun mieleni on tyhjä, onni aivan kuin asettuu siihen asumaan.

Vaikuttaa siis siltä, että sinulla ei ole enää haluja ja toiveita ja juuri siksi olet onnellisempi kuin koskaan. Ei ole enää ristiriitaa todellisuuden ja toiveittesi välillä. Ehkä siinä on myös yksi syy siihen, että käymme nykyisin kovin harvoin näitä keskusteluja.

Olen tosiaankin huomannut, että en tarvitse sinua niin usein kuin aikaisemmin. Kuitenkin joskus tuntuu siltä että on hyvä ottaa sinuun yhteyttä.

Tiedät sisimmässäsi että olen aina käytettävissäsi kun vain haluat. Ei sinulla tarvitse olla mitään erityistä syytä ottaessasi yhteyttä. Minun tehtäväni on huolehtia sinusta ja teen sen joka tapauksessa keskustelimme tai emme. Senkin sinä jo tiedät.

Minulla on ristiriitainen tunne, aivan kuin haluaisin kysyä jotakin ja kuitenkaan minulla ei ole mitään erityistä asiaa mielessäni.

Se kuuluu asiaan. Ehkä teet sen velvollisuudentunteen vuoksi. Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia minua kohtaan. Riittää kun olet puhtaassa tietoisuuden tilassa ilman määritelmiä. Sinua ohjataan kyllä oikeaan suuntaan. Havaitset tuon ohjauksen sisälläsi koska sinulla ei ole enää häiritseviä tekijöitä, käsitteisiin pohjautuvia ajatuksia jotka estäisivät yhteyden säilymisen.

Tiedän kyllä, että muutoksia on tapahtunut. Toimin yhä enemmän sydämeni mukaan. Teen asioita jotka tuntuvat hyviltä. Nautinnon tunne on hyvä mittari. Mitä enemmän nautin, sitä enemmän saan aikaiseksi. Se ei liity mitenkään velvollisuudentunteeseen. Jotenkin minusta tuntuu, että velvollisuuden tunne on aina ulkopuolelta tulevaa, se ei synny sisäisestä pakosta tai halusta. Ymmärrän että sisäinen ja ulkoinen eivät ole erillään toisistaan vaan sisäinen heijastaa ulkoista. Tämä menee nyt vähän sekavaksi ja tuntuu että olen kadottamassa langan pään. Auttaisitko minua tiivistämään näkemystä?

Kaikki on yhtä ja kaikki liittyy kaikkeen. Velvollisuuden tunne ei synny kokonaisuudesta vaan jostakin muusta. Se luo ristiriitoja eikä suinkaan poista niitä. Ihmiset tekevät paljon asioita pelkästä velvollisuuden tunnosta. He eivät kuuntele sisintään. He eivät luota omiin tuntemuksiinsa. Juuri velvollisuuden tunne estää heitä kuuntelemasta itseään ja tutustumasta itseensä. He kokevat syyllisyyttä jos eivät täytä toisten asettamia odotuksia.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minulla on vieläkin tehtävää tällä alueella koska pohdin näitä kysymyksiä.

Ilman muuta. Mutta sinä olet tietoinen siitä koska tarkkailet sisintäsi. Tulet tekemään tätä niin kauan kuin se on tarpeellista. Sitten siirryt johonkin muuhun. Sinulla ei ole mitään kiirettä. Elät hetkessä ja se riittää. Elämässäsi on erilaisia kausia. Välillä olet kärsimätön, välillä jotakin muuta. Joka kerta tilanne on kuitenkin erilainen vaikka se päälisin puolin näyttäisikin samalta. Kun kärsimättömyyttä ilmenee, se on erilaista kuin aikaisemmin. Sen voima on heikentynyt eikä se enää hallitse sinua koska olet siitä tietoisempi kuin aikaisemmin. Et kuitenkaan koeta pakottaa itseäsi mihinkään ja juuri siksi nautit enemmän elämästä kuin aikaisemmin.

On totta että en ole päässyt kokonaan eroon kärsimättömyydestäni. En edes yritä. Tiedän että yrittäminen pitää sitä hengissä. Se heikkenee vähitellen omia aikojaan kuten kaikki muukin mitä en enää tarvitse, kaikki mille en anna tietoisuuteni energiaa.
Minusta tuntuu että tarvitsen sinua toisinaan, enkä pidä sitä enää heikkouden merkkinä. Sinä suhtaudut minuun aina positiivisesti ja kannustavasti ja minulla on tunne että todella välität ja rakastat minua.

Sittenhän kaikki on hyvin, juuri niin kuin pitääkin olla.

Sisäinen keskustelu 1

Puhutaan ensin velvollisuudentunteesta.

Kyllä se sopii.

Velvollisuudentunne on hyvin monimutkainen juttu. Voimme paikallistaa sen eri kohtiin kehossamme. Joskus se tuntuu sydämen tai pallean alueella, joskus se aiheuttaa päänsärkyä tai vaikkapa pakkoliikkeitä. Itse aisassa jokainen tunne voi saada hyvin erilaisia ilmenemismuotoja.
Onko velvollisuudentunne hyvä tai huono asia riippuu tilanteesta kuten kaikki muukin maailmankaikkeudessa. Kysymys on aina näkökulmasta, siitä mihin asiaa vertaamme. Jos pohdit omaa velvollisuudentunnettasi, huomaat että se on hyvin voimakas. Olet myös havainnut että se aiheuttaa sinulle monenlaista harmia. Sinun tapauksessasi velvollisuudentunne on muodostunut rajoitteeksi. Se estää sinua kehittymästä. Ennen kaikkea se rajoittaa luovuuttasi.
Saattaa tuntua omituiselta, mutta sinun kohdallasi velvollisuudentunne on suorassa yhteydessä miellyttämisenhaluusi. Lapsena sinulta vaadittiin monia asioita. Sinulle syntyi tunne, että et ole koskaan tarpeeksi hyvä. Tuo sama tunne tai oikeammin tunteitten yhdistelmä vaikuttaa edelleen toimintaasi. Olet kuitenkin tullut tietoiseksi noista rajoittavista tekijöistä ja siksi me nyt tässä keskustelemme.

Tiedän varsin hyvin ongelmani laajuuden. Minulla on tunne että syytän itseäni siitä että en pääse irti vääränlaisesta velvollisuudentunteesta.

Huomaatko että voit jatkaa tuota pohdintaa vaikka kuinka kauan. Voit myös lopettaa sen milloin haluat. Valinta on täysin sinun. Voit päättää mihin suuntaan haluat kulkea. Sinulla on jo tarvittava tieto joka mahdollistaa valintojen tekemisen. Älä kuitenkaan syytä itseäsi vaikka vielä haluaisitkin pitää kiinni negatiivisiksi luokittelemistasi tunteista. Tarkkaile vain itseäsi jos haluat. Katso mitä tapahtuu, mihin tämä kaikki johtaa vai johtaako mihinkään. Aika ei koskaan lopu kesken.
Huomaatko kuinka aikakäsityksesi ja velvollisuudentunteesi ja itsesyytöksesi ovat yhteydessä toisiinsa. Jos luovut yhdestä tunteesta tai käsitteestä, vaikuttaa se automaattisesti myös muihin. Kaikki liittyy kaikkeen, se on kosminen laki.

Huomaan, että minussa on vielä jäljellä kärsimättömyyttä, josta kuvittelin jo päässeeni kokonaan eroon.

Huomaat varmasti itsekin että syytät itseäsi tässäkin asiassa. Kun vain tarkkailet tuota tunnetta, se vähitellen heikkenee ja katoaa. Oivallat, että et tarvitse sitä mihinkään eikä taivas putoa niskaasi vaikka luovutkin siitä.
Oletko miettinyt, kuinka paljon pelko hallitsee elämääsi, kuinka paljon se rajoittaa sinua.

Ehkä minulla on ollut jo jonkin aikaa käsitys että olen päässyt peloista jo kokonaan eroon, mutta huomaankin pettäneeni itseäni jälleen kerran.

Et sinä ole pettänyt itseäsi. Olet toiminut parhaan kykysi ja ymmärryksesi mukaan. Syyttelet itseäsi, vaikka siihen ei ole koskaan mitään syytä. Itsesyytökset eivät koskaan johda mihinkään. Itsesyytökset pitävät sinut kiinni kaikessa siinä mistä haluat päästä eroon. Ne vahvistavat käsitystäsi itsestäsi muuttumattomana olentona. Itsesyytökset ovat osa egon toimintaa jolla se pyrkii todistamaan oman olemassaolonsa välttämättömyyden. Se sanoo: Katso nyt, taas sinä syytit itseäsi. Tuo syytös vahvistaa egon käsitystä itsestään. Se hankkii koko ajan todisteita olemassaololleen. Itse asiassa tämä sama suhtautumistapa estää maailmaa muuttumasta sillä maailma muuttuu meidän kauttamme. Olemme osa muutosprosessia.

Tämä ei siis ole pelkästään oma henkilökohtainen ongelmani.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, kaikki liittyy kaikkeen. Mikään ei ole olemassa ilman kaikkea muuta, et sinäkään eikä tunteesi ja ajatuksesi. Kun sinä muutut, maailma muuttuu ja toisinpäin. Se mitä pidämme henkilökohtaisena, ei olekaan sitä.


Voitko puhua lisää henkilökohtaisuudesta?

Mielelläni. Se on hyvin mielenkiintoinen ja monisyinen asia. Henkilökohtaisuus liittyy erillisyyteen, siis egoon. Henkilökohtaisuushan tarkoittaa että on asioita jotka haluamme pitää sisällämme, ne ovat asioita joita emme halua jakaa. Käsitys henkilökohtaisuudesta liittyy tarpeeseemme esittää jotakin muuta kuin mitä pohjimmaltamme olemme. Ego turvautuu henkilökohtaisen käsitteeseen suojellakseen itseään. Se ei halua asettaa itseään alttiiksi arvostelulle ja se kokee arvosteluksi melkein minkä tahansa käsityksen joka poikkeaa sen omasta käsityksestä itsestään.

Tarkoitatko että meidän täytyisi jakaa kaikki asiat keskenämme?

En tarkoita että pitäisi mitään. Valinta on aina sinulla itselläsi, enkä halua syyllistää sinua koskaan enkä mistään. Tiedät sen kyllä sisimmässäsi. Minä en arvostele sinua koskaan tai aseta kyseenalaiseksi tekemiäsi valintoja.
Mutta palatkaamme uudelleen henkilökohtaisuuden käsitteeseen. Osaatko kuvitella maailmaa jossa voisimme jakaa kaikki tunteemme ja ajatuksemme? Olisiko siinä jotakin vastenmielistä ja kamalaa? Kuvittelepa maailmaa, jossa voisit aina olla oma itsesi ja tietäisit että niin toimivat kaikki muutkin. Se olisi maailma jossa ei olisi enää salaisuuksia, se olisi maailma jossa jokainen tietäisi toisen puhuvan aina totta. Ei olisi enää mitään rooleja, ei valehtelua. Ongelmat korjattaisiin heti saman tien kun jokainen puhuisi avoimesti kaikki ajatuksensa ja tunteensa. Voit elää jo nyt siinä maailmassa jos vain haluat.

11.

Jossakin vaiheessa yötä katselen ulos saunan pesuhuoneen ikkunasta. Näen taivaalla lähestyvän valopisteen. Koen sen kohti lentävänä ohjuksena. En halua katsoa tapahtumaa loppuun vaan suuntaan katseeni toisaalle. Tuntuu että kolmas maailmansota on syttynyt. Minulla on käsitys että jokin korkeampi sivilisaatio puuttuu n tapahtumiin ja manipuloi aikaa taaksepäin. Näin saamme vielä uuden mahdollisuuden.

Puhelinkeskustelussa Leilan äänellä sanotaan että voin toivoa mitä hyvänsä. Kaikki toiveeni toteutetaan. Keskustelukumppanini puhuu ”meidän pojista” jotka järjestävät asiat puolestani. Saan käsityksen että ”pojat” ovat ylimmässä, kentässä jossa kaikki on mahdollista. Ilmaisen toiveekseni asunnon jossa olisi erillinen työhuone. Keskustelukumppanini ihmettelee kun minulla ei ole sen kummempia toivomuksia.

Myöhemmin ilmenee että Leila ei ole koko asiasta kanssani puhunut. Hän ymmärtää, ettei voi luvata mitään sellaista, ei hänellä ole sellaista valtaa. Leilan omien kokemusten ja johtopäätösten mukaan ylin kenttä on kollektiivinen. Tuohon kenttään pääsee vain jos ego on kokonaan kuollut ja kaikki toiminta pohjautuu rakkauteen ja kokonaisuuden etuun. Kaikenlaiset palkkiojärjestelmät ovat yksinkertaisesti mahdottomia.

Puheluja sotketaan vappua edeltäneinä kahtena yönä monin eri tavoin. Usein tapahtuu että puhuttuani hetken Leilan kanssa kuulen äkkiä pätkän tallennetta jostakin aikaisemmin käymistämme keskusteluista. Lopetan puhelun aina tässä vaiheessa. Soitan Leilalle vähän ajan kuluttua uudelleen. Lopulta jään kuuntelemaan äänitystä joka jatkuu ja jatkuu.

En kykene panemaan käymiäni puhelinkeskusteluja aikajärjestykseen. Torstai-iltana olin keskustellut Leilan kanssa hänen toteuttamastaan itsemurhasta ja toisella tasolla aivan muista asioista. Kumpikin kokemus on yhtä todellinen. Keskustelut on käyty kahdessa eri ajassa eikä tapahtumilla ole yhteyttä keskenään.

*

Koska kaikki kokemuksemme tapahtuvat tietoisuudessamme, tietoisuuden taso vaikuttaa kokemukseemme. Kokiessamme asioita erilaisissa tietoisuuden tiloissa käsityksemme todellisuuden luonteesta muuttuu. Kokemuksiemme avulla ymmärrämme että käsitys nk. objektiivisesta todellisuudesta on mielemme luoma.

Kun havaitsemme omien kokemuksiemme kautta kuinka muuntuvaa kaikki on ja kuinka tietoisuustasojen muutokset vaikuttavat suoraan itse kokemukseen, havaitsemme kuinka kaikki on yhtä tässäkin asiassa. Meillä ei ole muuta kuin kokemuksemme ja kokemuksemme ovat aina yhteydessä tietoisuustasoomme, henkiseen tilaamme.

Kun opimme paremmin hallitsemaan tietoisuuttamme, voimme luoda yhteisen todellisuuskäsityksen joka vastaa paremmin kokonaisuuteen kiinnittyneitä energioita. Ristiriidaton tila, tietoisuuden harmonia on mahdollista kun luovumme valmiista käsitteistä ja annamme kokonaisuuden vaikuttaa suoraan energioihimme.

Korkeamman tietoisuuden vaikutus toimintaamme on mahdollista näissä tiloissa joissa emme enää suhtaudu kokemuksiimme ehdottomina totuuksina vaan näemme todellisuuden äärettömät mahdollisuudet, tietoisuutemme mahdollisuudet.

Kokemuksemme kautta havaitsemme ja löydämme ristiriidattoman tilan jossa kokonaisuus hallitsee osia päinvastoin kuin nykyisessä kulttuurissamme johon tietoisuutemme on muokattu ja jonka sisällä koemme olevamme erilisiä kokonaisuudesta.

Kokemuksiemme karttuessa löydämme mahdollisuutemme. Kun huomiomme on kokonaan tässä hetkessä, löydämme koko maailman tietoisuudestamme. Emme enää näe rajoja itsemme ja ulkopuolisen maailman välillä. Oivallamme että mitkään käsitteet eivät rajoita toimintaamme. Tuolloin olemme suorassa yhteydessä kaikkeuteen josta meidät on erotettu kasvatusjärjestelmän, egon, poliittisen ja taloudellisen eliitin luoman maailmankuvan avulla.

Seuraava tapaaminen:

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 17.4. klo 15–18