4.

Leila kertoo kokemuksistaan. Hänelle psykoosi ei ole pelkkä mielen luoma harha. Se on liian yksinkertainen selitys. Kaikki liittyy kaikkeen. Hän selittää minulle kuinka tietoisuuden muuttuessa havainnotkin muuttuvat. Hän kertoo aikaulottuvuuksien päällekkäisyyksistä, rinnakkaistodellisuuksista. Hänen kokemuksillaan on yhteys hiukkasfysiikan teorioihin. Hän on löytänyt yhteyden omien kokemustensa ja hiukkasfysikko Matti Pitkäsen TGD-teorian välillä. Teoria käsittelee mm. tietoisuuden olemusta, avaruus-aikalehtiä jne. (Matti Pitkäsen omat sivut)

Kiinnostun aiheesta yhä enemmän. Kysyn Leilalta voisinko hänen mielestään liikkua näissä tietoisuuden tiloissa. Leila pitää sitä täysin mahdollisena. On kuitenkin tärkeää olla tietoinen tekemästään. Leila käyttää nimitystä hallittu psykoosi. (Olen kirjoittanut tästä aiheesta jonkin verran aikaisemminkin.) Ymmärrän että pelkkä nimitys ei kerro itse tilasta vielä mitään.

Leilan käsityksen mukaa (hallitsemattomassa) psykoosissa eri aikatasot sekoittuvat ja lomittuvat keskenään. Kokemus on äärimmäisen sekava ja epämiellyttävä. Henkilö joka tahtomattaan joutuu tähän tilaan, on pahasti eksyksissä, koska ei tiedä mitä tapahtuu, eikä saa keneltäkään todellista apua ahdistukseensa. Hänelle tarjotaan vain turruttavia lääkkeitä, siinä kaikki.

*

Koemme kaiken tietoisuudessamme. Mitään kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudesta.
Erillisyydentunteemme liittyy ajatukseen sisä- ja ulkopuolisesta maailmasta. Tässä tietoisuuden tilassa yhteytemme kokonaisuuteen ei ole suora ja välitön vaan tapahtuu käsitteiden avulla ja välityksellä.

Määrittelemällä, ilman henkilökohtaisia kokemuksia, saatamme ajatella että psykoosi on ainoastaan poikkeava tajunnan tila ja ilmaus psyykkisestä sairaudesta. Näinhän virallinen lääketiedekin asiaan suhtautuu. Käsitteiden maailmassa todellisuus ja tietoisuus ovat kaksi erillistä asiaa. Ajatellaan että sairas luo oman maailmansa ja häntä hoidetaan lääkkeiden avulla. On todellista ja ei todellista. Ihmiset jaotellaan henkisesti sairaisiin ja terveisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Ihmisiä tutkitaan irrotettuna tietoisuuden kokonaisuudesta koska eletään käsitteitten vääristämässä maailmassa. Sairauden pelko ohjaa ihmisiä torjumaan sellaisen mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä, mikä liittyy yliaistillisiin kokemuksiin ja on ristiriidassa vallalla olevan maailmankuvan kanssa.

Kun meillä on henkilökohtaisia kokemuksia, tiedämme enemmän. Saatamme tutkia sairauden ja terveyden määritelmiä suhteessa omiin kokemuksiimme ja toimintaamme. Miten suhtautua nykyiseen elämäntapaamme, jatkuvaan kilpailuun, luonnonvarojen liikakäyttöön, tehomaatalouteen jne. Oman tietoisuuden tutkiminen, liikkuminen alueilla joilla yleisesti liikuta saattaa paljastaa meille jotakin oleellista itsestämme ja suhteestamme kokonaisuuteen.

Yhä yleisemmäksi on tullut käsitys että kaikki on pohjimmaltaan värähtelyä ja energiaa. Yhä useammalla on yliaistillisia kokemuksia. Asioista puhutaan avoimemmin kuin aikaisemmin. Tutkimustulokset ovat kertoneet meille että maailmankaikkeudesta ylivoimaisesti suurin osa on jotakin mitä ei ainoallakaan mittauslaitteella voida havaita. Kuitenkin tuo 96 % vaikuttaa kaikkeen olemassa olevaan, emme vain tarkalleen tiedä miten. Tietoisuutemme laajetessa voimme ylittää aistiemme rajat. Voimme liikkua alueilla joista ei ole mahdollista tehdä tutkimuksia nykytieteen menetelmin ja välinein. Myös mielikuvitus liittyy kokonaisuuteen.

Egon on vaikea hyväksyä mitään mikä muuttaisi vallitsevaa ihmiskäsitystä ja paljastaisi todelliset mahdollisuutemme. Kuitenkin käy yhä selvemmäksi että maailmankaikkeus on muuttuva, kehittyvä järjestelmä ja että muutoksia tapahtuu kaikkialla. Tietoisuuttamme ei voi erottaa kokonaisuudesta. Meillä jokaisella on oma paikkamme muutosprosessissa.

Kaikki tavallisuudesta poikkeava on helppo leimata ja lokeroida. Myös sairaus ja terveys ovat näkökulmakysymyksiä. Suurimmalle osalle ihmisistä sairaus on yksiselitteinen asia, kunnes asiaa aletaan tutkia syvemmälti. Entäpä jos koko kulttuurimme on sairastunut ja tämä sairastuminen heijastuu tietoisuuteemme käsitteinä ja määritelminä. Ehkäpä nämä käsitykset ja määritelmät tukevat tätä sairautta. Eikö sairaus pohjimmaltaan ole juuri egon aikaansaama ja eikö juuri egon häviäminen paranna meidät erillisyyden harhasta.

On alkamassa uusi aikakausi. Vanhat määritelmät kadottavat merkityksensä. Oleellinen kriteeri hyvään elämää on henkilökohtainen kokemus. Yhä useampi uskaltaa jakaa uudet kokemuksensa ilman leimaantumisen pelkoa. Syntyy uusi tietoisuus, uusi värähtelytaso, uusi maailma.

3.

Pikkuhiljaa Leila pystyy sulkemaan muitten energiat pois tietoisuudestaan. Myös univaikeudet vähenevät. Suhteemme muuttuu mielenkiintoisella tavalla. Kun aluksi kerroin Leilalle asioita joista minulla oli tietoa ja kokemusta, olenkin nyt itse enemmän kuulijan roolissa.

Joka kerran ollessamme yhteydessä toisiimme esitän kysymyksiä siitä miten Leila on jonkin asian kokenut ja nähnyt, mitä hänelle on näytetty. Usein en ymmärrä puoliakaan hänen puheistaan. Kun aikaa kuluu, oivallan enemmän. Saan myös omia kokemuksia jotka ovat yhtäpitäviä Leilan kertomien asioitten kanssa.

Leila on luontainen opettaja. Hän on kehittänyt oman metodinsa ja toiminut opettajien opettajana ilman muodollista pedagogin koulutusta. Hänen oppilaillaan oli maan parhaat oppimistulokset. Minullekin hän osaa antaa uutta tietoa juuri sen verran kuin olen kunakin hetkenä valmis vastaanottamaan. Hän on myös äärimmäisen kärsivällinen.

Kaikkein hauskimmalta tuntuu ja parhaimmat naurut saan kun oivallan asian jonka Leila on kertonut paljon aikaisemmin. Ratkaisu on koko ajan ollut nenäni edessä, en vain sitä siltikään ymmärtänyt. Kun oivallus tapahtuu, en voi muuta kuin nauraa vatsani pohjasta omalle ymmärtämättömyydelleni ja lyhytnäköisyydelleni. Se on paras vaihe oppimisprosessissa. Taitava opettaja kertoo vain sen verran kuin oppilas osaa kysyä. Hän on äärimmäisen kärsivällinen. Hän ei koskaan vie oppilaalta oivaltamisen iloa.

*

Tässä puhutaan asioista jotka liittyvät henkiseen kasvuun ja oppimiseen syvemmässä mielessä. Silloin tieto liikkuu vaakatasossa. Kysymys on tasavertaisesta suhteesta. Kummallakaan ei ole tarvetta asettua toisen ylä- tai alapuolelle. Arvovaltakysymykset hankaloittavat tiedonhankintaa. Terveessä ihmissuhteessa ymmärretään että jokainen on vuorollaan sekä oppilas että opettaja.

Mistä oppimishalu sitten syntyy? Onko motiiveillamme merkitystä? Nämä ovat kysymyksiä joihin ei välttämättä löydy yksiselitteisiä vastauksia, sillä jokainen tilanne on erilainen ja liian tarkka määrittely estää meitä oivaltamasta ja löytämästä oleellisen.

On mielenkiintoista selvittää palveleeko oppimishalu suurempaa kokonaisuutta vai syntyykö se enemmänkin egon tarpeesta päteä uusilla tiedoillaan. Meissä jokaisessa on luonnollinen tarve oppia. Kysymys on kasvamisesta ja omien mahdollisuuksien löytämisestä.

Myös opettamisen halu voi pohjautua tarpeeseen osoittaa oma viisautensa, älykkyytensä jne. Kaikki tuollainen johtaa auttamatta mahdollisuuksien kaventumiseen. Kun oppiminen ja opettaminen tapahtuvat intuitiivisesti, ei oppilaan ja opettajan roolia enää ole olemassa siinä mielessä kuin yleisesti ymmärretään.

Kysymys on tutustumisesta omiin mahdollisuuksiin ja siihen kuinka toinen pystyy toista auttamaan ja tukemaan, siitä kuinka prosessi on molemmille hauska ja luova tapahtuma täynnä iloa ja olemassaolon riemua. Energiataso vaikuttaa oleellisesti oppimiseen.

Oppimistapoja ja on monenlaisia. On mekaanista ajatella, että olisi olemassa jokin yksi muita parempi menetelmä jota voitaisiin aina soveltaa samalla tavalla. On kysymys intuitiosta, kyvystä luottaa kokonaisuuden, nykyhetken voimaan.

Opettajan ja oppilaan on hyvä virittäytyä samalle aaltopituudelle Kun molemmilla osapuolilla on tarpeeksi korkea energiataso, tapahtuu oppiminen kuin itsestään puhtaan innostuneessa ilmapiirissä. Silloin molemmat ovat tietoisia toistensa tarpeista. Vuorovaikutus tapahtuu luonnollisesti, voidaan käyttää kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia ilman mielen luomia rajoituksia. Kaikenlaiset ennakkokäsitykset estävät luonnollista oppimisprosessin toteutumista.

Jokaisella on sellaista tietoa jota ei ole kenelläkään muulla. Jokaisella on ainutlaatuisia kokemuksia. Rauhoittumalla ja meditatiivisessa tilassa kykenemme löytämään juuri sen mitä tarvitsemme ja antamaan sitä mitä toinen eniten tarvitsee. Kaikenlaiset ennakkoluulot ja asenteet joita oppimiseen ja toiseen ihmiseen kohdistuu hankaloittavat prosessia ja alentavat energiatasoa.

Välisoitto

On keskiviikko. Olen Valonkantajissa välittämässä energiaa. Minulla on tapana myös pitää ”yksityisvastaanotto” takahuoneessa. Kerron ”potilaanani” olevalle naiselle tavastani toimia. Jokainen ihminen ja tilanne ovat erilaisia. Siksi ei ole mitään valmista menetelmää joka sopisi kaikille. Kerron eri mahdollisuuksista. Päädymme ratkaisuun jossa menen kevyeen transsiin ja kerron mitä näen.

Ensimmäisessä kuvassa nainen kutoo puikoilla.
Toisessa kuvassa näen lautasella kakunpalan kumollaan. Lautanen purjehtii naisen kasvojen editse. Näen kuinka hän lyö kiukkuisesti kakunpalaan lusikan pystyyn. Koen että tilanteeseen liittyy paljon agressiivista energiaa.

Olen hätäinen enkä kysy mitä kuva naiselle kertoo. Tiedustelen onko hänelle mahdollisesti tehty joku houkutteleva tarjous, josta hän on kieltäytynyt.

Ilmenee, että kaikki on paljon yksinkertaisempaa. Molemmat näyt ovat suoraan hänen arkielämästään. Hän tekee paljona käsitöitä ja on tällä hetkellä laihdutuskuurilla. Tilanteessa on jotakin hyvin huvittavaa. Emme voi muuta kuin nauraa.

On ymmärrettävää että jos ihmisellä ei ole suuria ongelmia tai traumoja, transsissa näkemäni ja kokemani liittyvät pelkkiin arkipäivän tapahtumiin. Kysyttäessä nainen kokee itsekin että kaikki on jotakuinkin hyvin. Päädymme siihen että energiakentän välittämiä kuvia ei kannata katsella enempää.

Tiedustelen, onko hänellä mitään kysyttävää. Hänellä on eräs kysymys johon hän toivoisi saavansa vastauksen. Menen uudelleen transsiin ja kanavoin aiheesta pitkään.

Jälkikäteen nainen kertoo, että kanavoinnin kautta moni asia selvisi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Raitiovaunussa pohdin naisen kanssa kuinka näkeminen konkreettisesti osoittaa kaiken olevan yhtä ja samanaikaisesti jokainen on oma erityinen yksilönsä. Ehkä jonakin päivänä kun ihmiset ovat luopuneet egostaan eikä kukaan enää teeskentele tai esitä mitään roolia, näemme toisemme sellaisina kuin todella olemme. Ehkä puhuttu kielikin käy silloin ainakin osittain tarpeettomaksi. Kaikki on mahdollista

2.

Vähitellen Leila kertoo minulle enemmän kyvystään liikkua eri tietoisuuskentissä ja rinnakkaistodellisuuksissa. Osittain hänen kokemuksensa vastaavat omiani. Olen muutaman kerran käynyt syvässä rentoutumisen tilassa henkioppaani avustuksella tutustumassa alueisiin joilla Leila on liikkunut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä. Nähtävää on loputtomasti. Itselleni on syntynyt vaikutelma että kaikki menneet ja tulevat, ylipäätään kaikki mikä on joskus ollut tai tulee joskus olemaan on taltioituneena tuohon kenttään.

Tästä tietoa muualta: ”Erwin Lazlo on nimennyt tämän kentän Akasha kentäksi, lyhyemmin sanottuna A-kentäksi, jonka mukaan uusi todellisuuskäsitys perustuu äärettömään kvanttivirtausten mereen, joka toimii kaikkien asioiden muistipankkina, mitä koskaan on tapahtunut ja mitä koskaan tulee tapahtumaan. Se on valtava informaationvarastoija ja yhdistää kaikki paikat jokaiseen muuhun paikkaan todellisuuden syvätasolla. Sitä voidaan mitata epäsuoralla tavalla, sen kaikkialla läsnä olevan luonteen takia, joka toisaalta tekee sen meille vaikeaksi havaita. Nämä ilmiöt sisältävät useita eri aiemmin käsittämättöminä pidettyjä ilmiöitä eli anomalioita, kvanttifysiikan, biologian, kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueilla.” Lainaus on Anu Kumpulaisen kolumnista.

Meillä on molemmilla tunne, että voimme keskustella mistä tahansa aiheesta ilman leimaantumisen pelkoa, kumpikaan ei ole vastaavaa aikaisemmin kokenut. Ystävyytemme syventyessä huomaan kuinka paljon on asioita joista en ole koskaan aikaisemmin kuullut keneltäkään muulta.

Leila on ollut useamman kerran psykoosissa. Hän on kokenut tilat poikkeuksetta miellyttäviksi, tietoisuutta laajentavaksi. Minua ei lainkaan kiinnosta se miksi psykiatria jonkin asian virallisesti määrittelee. Ymmärrän että jokaisen ihmisen henkilökohtaiset kokemukset ovat todellisia vaikka en itse olisikaan kokenut mitään vastaavaa. Kuinka kukaan voi määritellä mikä on oikea tapa kokea todellisuus. Sellainen toiminta on mielestäni pitkälle vietyä vallankäyttöä. En halua tyrmätä kenenkään kokemuksia vain sillä perusteella että en itse ole kokenut mitään vastaavaa. Päinvastoin, haluan kuulla lisää yksityiskohtia.

*

Todellisuuskäsityksemme muuttuvat. Uusi aika on jo alkanut. Todellisuus ja tietoisuus nähdään vähitellen erottamattomina. Ymmärretään että kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudestamme ja kaikki liittyy kaikkeen.

Nykypsykiatria määrittelee ihmisen mielenterveyden useimmiten toimintakyvyn mukaan. Tärkeää on, kykeneekö ihminen vastaamaan hänelle esitettyihin vaatimuksiin, onko hän työkykyinen ja palveleeko hän kulutusyhteiskunnan tarpeita. Ihmisen oma todellisuuskäsitys voi kuitenkin olla toinen. Hän saattaa nähdä olemassaolonsa merkityksen muuna kuin ympäristön vaatimusten täyttämisenä. Hän saattaa löytää merkityksellisyyttä yhteiskunnan ja talousjärjestelmän suljettujen rajojen ulkopuolelta.

Kokemukset saattavat olla seurausta paineista joita nyky-yhteiskunta tai läheiset ihmiselle asettavat. Herkkyys, kyky nähdä toisia todellisuuksia jne. leimataan sairaudeksi pohtimatta lainkaan kokonaisuuden ja tietoisuuden olemusta.

Monet mielenterveystyötä tekevät ovat itse sairastuneet. Usein ilmenee lääkkeiden väärinkäyttöä ja vallankäyttöä. Hoitotyötä tekevät eivät ole lainkaan yhteydessä tietoisuuden eri tasojen ja mahdollisuuksien kanssa. He vain koettavat soveltaa muilta oppimaansa tapauskohtaisesti. He ovat toistaiseksi roolinsa vankeja kuten suurin osa ihmisistä.

Kun tietoisuus kasvaa, havaitsemme kaikki kokonaisuuteen sisältyvät mahdollisuudet. Havaitsemme että voimme liikkua tietoisuuskentässä, vaihtaa tietoisuustasoamme, värähtelytasoamme. Jokaisella tasolla havaintomme kokonaisuudesta muuttuvat. Tietoisuutta ei voi irrottaa havainnosta, kuitenkin usein käsittelemme niitä erillisinä.

Tulee aika jolloin voimme katsoa kaikkea uusin silmin ja huomaamme miten asiat liittyvät toisiinsa. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja kykyä luopua valmiista ajattelumalleista ja ennen kaikkea ihmisten välistä yhteistyötä.

1.

Käyn aina silloin tällöin Parapsykologisen tutkimusseuran tilaisuuksissa kuuntelemassa alustuksia ja keskustelemassa. Joskus viime syksyn alussa huomaan että paikalle on tullut nainen jota voisin ehkä auttaa tavalla tai toisella. Koen että hän tarvitsee lisää energiaa. Myöhemmin saan Leilaksi paljastuvan naisen puhelinnumeron eräältä seuran jäseneltä. Soitan naiselle ja kerron havainnostani ja tavastani auttaa ihmisiä. Nainen kiinnostuu asiasta ja tapaamme.

Tapaamisessamme katselen kuvia joita Leilan energiakentässä näen. Kerron hänen lapsuudestaan, ihmissuhteistaan, jumalsuhteestaan ja monista muistakin asioista. Hän sanoo että olen ensimmäinen ihminen joka todella näkee hänet sellaisena kuin hän on.

Leila kertoo omasta näkemisestään. Hän ei voi välttää toisten ihmisten energioita, kuvia tulevista tapahtumista, ihmisten yksityiselämästä. Se tuntuu Leilasta kovin kiusalliselta ja epämiellyttävältä. Leilan tekisi mieli kertoa ihmisille kuinka heidän kannattaisi toimia välttääkseen valintojensa epämiellyttävät seuraukset, seuraukset jotka Leila kykenee näkemään ennakkoon. Joskus hän on kertonut näkemänsä. Useimmiten ihmiset eivät ole ottaneet uskoakseen Leilan neuvoja. Tuollainen näkeminen on ymmärrettävästi hyvin raskasta.

Näkeminen hankaloittaa jokapäiväistä elämää ja siksi Leila on joutunut eristäytymään muista ihmisistä. Lisäksi hänellä on univaikeuksia. Koen että hänen energiakenttänsä on levinnyt laajalle alueelle kehon ulkopuolelle. Olen oppinut maadoitusmeditaation jonka avulla voi hallita liikaa irrottautumista omasta kehosta. Kerron tämän menetelmän Leilalle. Kuvien katselun jälkeen kanavoin. Siitäkin tuntuu olevan apua. Kanavointi vahvistaa hänen käsityksiään ja helpottaa omien valintojen tekemistä. Tapaamisen päätteeksi annan hänelle energiaa jonka vaikutukset hän tuntee välittömästi.

Myöhemmin keskustelemme usein puhelimessa jolloin annan samalla myös energiaa. Joskus katselen kuvia tai kanavoin. Vähitellen Leilan univaikeudet helpottavat. Ystävystymme. Meille molemmille on tärkeää elää nykyhetkessä ilman määritelmiä ja valmiita käsitteitä. Kerron oppimistani asioista. Kerron myös kokemistani materialisoitumisista ja muista paranormaaleista ilmiöistä kuten mediaalisuudesta. Leila on luonut osittain aivan oman käsitejärjestelmänsä jolle löytyy vastaavuuksia buddhalaisuuden, teosofian ja muitten vastaavien oppijärjestelmien piiristä.

*

Kun kohtaamme uuden ihmisen, meillä on oiva tilaisuus osoittaa pätevyytemme, älykkyytemme jne.. Yritämme tehdä toiseen ihmiseen vaikutuksen. Yritämme todistaa oman olemassaolomme merkityksen. Tämä kaikki tapahtuu useimmiten täysin tiedostamatta. Useat ihmissuhteet muodostuvat valtasuhteiksi. Tämä koskee niin ystävyyttä kuin muitakin kanssakäymistä.

Kun elämme täysin nykyhetkessä, kaikki tapahtuu luonnollisesti, myös toisen ihmisen kohtaaminen. Silloin meillä ei ole mitään odotuksia tai toiveita ja kaikki tapahtuu luonnonlakien, energioiden puhtaana liikkeenä ja kasvuna. Ei ole mitään tiettyä asiaa jota ajaisimme. Tärkeintä on vain kohtaaminen, oppiminen ja kasvaminen. Kaikki tapahtuu luonnollisesti meissä lepäävien ominaisuuksien ja mahdollisuuksien mukaisesti. Tällaiset tasavertaiset kohtaamiset ja ystävyyssuhteet ovat toistaiseksi vielä melko harvinaisia, mutta niitten aika on jo tullut.

Meidän ei tarvitse pelata vanhoja pelejämme. Me voimme aloittaa uuden aikakauden. Silloin olemme luopuneet egostamme, vallantavoittelusta, pyrkimyksistä alistaa toisia, tarpeestamme todistaa oma merkittävyytemme. Me emme yksinkertaisesti tarvitse mitään sellaista. Olemme oivaltaneet kaikki ne mahdollisuudet mitä meillä on käytettävänämme. Nämä mahdollisuudet ovat odottamassa meitä. Niitä ei tarvitse keksiä. Ne tulevat meille todellisiksi käytännön toiminnan kautta. Energiat virtaavat vapaasti ilman mitään häiriötekijöitä joita mielemme luomat odotukset toiveet ja pyrkimykset synnyttävät.

Tämä ei koske vain ihmissuhteita, se koskee kaikkea olemassaoloon liittyvää. Alamme nähdä kaikkialla merkityksiä ja elämämme muuttuu rikkaaksi ja mielenkiintoiseksi.
Samalla autamme toisiamme ilman valtapyrkimyksiä puhtaasta ilosta ja rakkaudesta kaikkea olevaa kohtaan.

Vuosi sitten

Tutustun uusiin ihmisiin ja käyn erilaisissa tilaisuuksissa ja keskustelupiireissä joissa käsitellään rajatietoon liittyviä asioita. Ne ovat tulleet osaksi arkipäivääni. Kun tietoisuuteni kasvaa, yhteyteni kokonaisuuteen kehittyy.

Parityöskentelyssä löydän ensimmäistä kertaa mediaaliset taipumukseni. Näen kuinka parilleni ilmestyy vanhempi nainen toiselta tasolta. Näen naisen ulkonäön, vaatetuksen, luonteen ja harrastukset. Saan myös tietää naisen etunimen. Parini vahvistaa, että pitää paikkansa naisen etunimeä myöten. Lopuksi välitän naiselta saamani viestin parilleni.

Katselen ihmisten energioista näkemiäni kuvia. Ne auttavat ihmisiä tuntemaan itsensä paremmin henkisen kasvun tiellä.

Jatkan energiahoitoja, parantavan energian välittämistä.

Kanavoinnista ihmiset saavat lisää tietoa jonka avulla heidän on helpompi tehdä ratkaisuja, kohdata vaikeita asioita jne. He kokevat saavansa juuri sellaista tietoa kuin tarvitsevat.

Erään kerran käydessäni äitini luona hän ojentaa minulle rannekellon ja pyytää että kerron mitä kuvia se tuo tietoisuuteeni. Pidän kelloa käsieni välissä. Näen ikkunan ja ikkunalaudalla kukkia. Tunnistan paikan mummoni asunnoksi. Seuraavassa kuvassa kukat ovat kuihtuneet. Selostan näkemäni. Äidilleni tulee kyyneleet silmiin ja hän kertoo että mummoni joutuessa sairaalaan tämä jätti sormuksensa ja kellonsa kotiinsa. Mummo ei palannut enää takaisin. Mummoni kuolema tuntui äidistäni niin ahdistavalta, ettei hän pystynyt käymään äitinsä asunnolla. Kukat ikkunalla kuolivat veden puutteeseen.

*

Tietoisuutemme kautta ja välityksellä havaitsemme asioita. Kaikki mikä on meille olemassa, on yhteydessä tietoisuuteemme. Ei ole mitään ilman tietoisuutta ja tietoisuus on yhteydessä toisiin tietoisuuksiin. Tämän voimme oivaltaa ja kokea kun luovumme kaikista määritelmistä ja annamme asioitten tapahtua luonnollisesti ja omalla painollaan ilman että asetamme mitään havainnoistamme kyseenalaiseksi vai siksi että ne ovat ristiriidassa aikaisempien kokemustemme tai käsitystemme kanssa.

Luovuus syntyy vain ja ainoastaan täysin pakottamatta ja luonnollisesti ilman minkäänlaisia mielen luomia esteitä. Havaitsemme maailman moninaisuuden ja ymmärrämme paljon sellaista mistä aikaisemmin emme mitään tienneet. Tämä oivaltaminen muuttaa tietoisuutemme. Tietoisuutemme on kaikki mitä omistamme. Tietoisuutemme on maailmamme, henkilökohtainen maailmamme.

Kun tietoisuustasomme vastaa toisten ihmisten tietoisuustasoa, ovat kaikki tietoisuudet harmonisessa yhteydessä toisiinsa. Toisin sanoen tietoisuuksien välillä ei ole esteitä eikä määritelmiä, ei mitään mikä voisi vääristää kokemustamme. On vain puhdas tietoisuus jossa kaikki tapahtuu. Tässä tilassa kaikki tietoisuudet toimivat harmonisessa yhteistyössä keskenään ja siirrymme kokonaan uudelle tasolle uuteen maailmaan joka on jo odottamassa ja olemassa. Meissä jokaisessa on tuo mahdollisuus jonka otamme käyttöömme heti kun olemme siihen valmiita. Aikakin on mielemme luoma käsite.

Kärsimättömyys syntyy pyrkimyksistä. Pyrkimyksemme syntyvät ristiriidasta jota koemme tietoisuutemme sisällä. Kun ristiriita katoaa, egomme katoaa. Kun luovumme kaikista määritelmistä ja pyrkimyksistä, elämme täysin nykyhetkessä mikä on ainoa tietoisuuden tila jossa voimme kokea kaiken. Tuossa tilassa näemme selkeästi muutoksen. Olemme itse tuo muutos. Henkiset voimavaramme ovat lukittuna, monin tavoin suljettuna salpojen taakse. Lukot ja salvat ovat energiatukoksia, käsityksiä ja määritelmiä jotka ovat egon synnyttämiä. Ne ovat opittuja asioita joita pidämme totena. Ne ovat olemassa niin kauan kuin pidämme niistä kiinni mutta jotka haihtuvat sinä hetkenä kun luovumme kaikista määritelmistä ja olemme kokonaan tietoisia itsestämme ja maailmasta joka on sama asia. Olemme maailmankaikkeus. Tietoisuutemme on kaikki mitä meillä on. Emme voi koskaan havaita mitään tai kokea mitään ilman tietoisuutta. Havaitseminen tapahtuu tietoisuudessamme. Tietoisuutemme muuttuessa havaintomme muuttuvat.

Näemme maailman aina uudella tavalla kokemustemme karttuessa. Nuo havainnot voivat olla vahvistavia ja täynnä rakkautta ja iloa. Kaikki riippuu siitä mikä on tietoisuustasomme. Tietoisuustasokin on vain sana mutta meillä on mahdollisuus kokea tuo tila, autuus tässä ja nyt. Meidän ei tarvitse odottaa että pääsisimme irti fyysisyydestämme.

Kehityksessä on erilaisia vaiheita. Kaikki tapahtuu luonnossa omien lakiensa mukaisesti. Nämä luonnonlait, toimintatavat tai mitä nimitystä muutoksista, prosesseista haluammekaan käyttää, ovat meissä. Me olemme kaikki yhtä suurta tietoisuutta. Meidän kehityksemme tulee olemaan nopeaa heti kun luovumme vanhasta ja otamme vastaan kokemukset sellaisenaan tässä ja nyt. Kun suhtaudumme kaikkeen avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Kun emme määrittele enää mitään vanhojen mallien mukaisesti, tapahtuu suuri muutos, muutos joka on jo alkanut ja joka edelleen vie meitä kohti uutta tietoisuutta, uutta yhteisyyttä. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhojen käyttäytymismallien ja ristiriitojen kanssa. Osa meistä elää jo tuossa uudessa maailmassa.

Kun olet itse siirtynyt uudelle tietoisuuden tasolle, huomaat muutoksia myös toisissa ihmisissä, kaikessa mikä on elävää. Toimimme aina välikappaleina joko tietoisena tai tiedostamatta. Tietoisena roolimme on vain suurempi. Tieto ilmenee havainnon ja toiminnan kautta. Kaikki on yhtä…

Seuraava tapaaminen:

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 5.12. klo 15–18