Jos voima ja vastavoima ovat tasapainossa, syntyy harmonia. Kun kaikki osapuolet toimivat yhteistyössä saman päämäärän saavuttamiseksi, saadaan pysyviä tuloksia. Vanhan väistyminen, kuolema, voi tapahtua monin eri tavoin. Tilanteessa säästytään ristiriidoilta, jos tämä tosiasia voidaan yhdessä hyväksyä. Niin voidaan luopua vanhasta arvokkaasti ja mennyttä kunnioittaen, sen arvo ymmärtäen. Oivalletaan että kyseessä on historiallinen ja väistämätön tosiasia johon tulee suhtautua sen vaatimalla arvokkuudella.

On tilanteita jolloin on pakko tehdä ratakisuja. Uusi on valmiina odottamassa, että vanha väistyy. Viivyttely vain hankaloittaa tilannetta. Muutos tapahtuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jokaisella on oma tehtävänsä, omat askelkuvionsa. Kokemuksen tuoma vakaus ja uuden luoma riemu vuorottelevat niin sisäisessä kuin ulkoisessakin maailmassa. Henkinen joustavuus mahdollistaa erilaiset tavat reagoida ja kokea. Harmonian löytäminen vaatii suhteellisuudentajua.

Tietojen ja tunteitten ollessa tukahdutettuina, mahdollistuu kaikenlainen spekulointi ja kauhukuvien maalailu. Uusi, ennestään tuntematon koetaan uhkaavalta. Tämä synnyttää pelkoa ja pelko vihaa. Pahimmassa tapauksessa viha muuttuu väkivallaksi.

On tilanteita joissa sisäinen vastustus estää uuden oppimisen. Henkilö saattaa olla pakattu täyteen tietoa, tietoa ilman kokemusta. Tuolloin vastareaktio on täysin luonnollinen ja sen tuomaa viestiä kannattaa kuunnella. Huumorista saattaa olla apua näissäkin tilanteissa. Ilo löytyy kun saadaan etäisyyttä hankalalta tuntuviin olosuhteisiin. Suhteellisuudentaju paranee ja auttaa pääsemään eteenpäin.

Esteet joita kohdataan, ovat usein ihmisen sisällä. Ne ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja muodostuvat erilaisista käsitteistä ja määritelmistä. Jokaisella on omat liikennesääntönsä, käsityksensä siitä mihin suuntaan saa liikkua ja millä nopeudella. Säännöt saattavat olla hyvinkin ehdottomia. Usein niitten taustalla on jokin käsittelemätön traumaattinen kokemus. Lopulta kuitenkin havaitaan, että elämän energioita ei kannata padota eikä vastustaa. Parhaassa tapauksessa luottamus kokonaisuuteen lisääntyy ja pystytään reagoimaan uusiin tilanteisiin luovasti ja ilman ennakkoluuloja.

Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä. Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta. Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus estää tällaisten tilanteitten syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Tiedostetaan että kaikki on yhtä ja samaa tapahtumaa, nykyhetkeä. Energiataso pysyy korkeana eikä mielen luomia tukoksia pääse enää syntymään.

Uusi asia, uusi idea on ensin kuin pieni taimi. Se vaatii tukea ja huolenpitoa. Jos mahdollista, kannattaa toimia yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa muitten kanssa. Harvoin pelto on valmiiksi muokattu. Joskus joudutaan turvautumaan epätavallisiin keinoihin tai altistumaan ympäristön arvostelulle. Sellaisessa tilanteessa vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja itsehillintää. Paljon on kiinni asenteesta, suhtautumistavasta ulkoa tuleviin paineisiin.

Tilanteessa jossa tuntuu että kädet ja jalat ovat sidotut ja ollaan täysin ympäristön armoilla, on hyvä muistaa että mikään olotila ei ole pysyvä. Vapautuminen saattaa tulla yllättäen ja odottamattomalta taholta. Usein ihminen sitoo itse itsensä omilla käsityksillään ja ennakkoluuloillaan. Tiedostaminen mahdollistaa vapautumisen ja irtipäästämisen. Käsitteistä irrottautuminen synnyttää luonnollisen vuorovaikutuksen kokonaisuuteen ja sen osiin. Irtipäästäminen voi tuntua tuskalliselta jos se suoritetaan pakolla. Pakko on käsitteissä kiinnipysymistä, se on ilmaus luottamuksen puutteesta. Luottamus elämään ja sen parantavaan voimaan, auttaa ja helpottaa muutosprosesseissa. Irtipäästäminen on heittäytymistä hetkeen, elämään tässä ja nyt.

Uusi kohtaa aina vastustusta. Joudutaan ympäristön painostuksen ja paheksunnan kohteeksi. Oman suhtautumistavan tarkkailu auttaa ymmärtämään omia sidonnaisuuksia ja lukkiutuneita asenteita. On valtava määrä asioita joita pidetään helposti itsestään selvinä. Käsitteet ja määritelmät pitävät kiinni menneisyydessä ja estävät luovan havaitsemisen.

Kokeminen voi olla aktiivista tai passiivista. Passiivinen kokija pitää kaiken ennallaan ja alistuu vallitseviin olosuhteisiin. Uudenlainen kokeminen johtaa uudenlaiseen toimintaan. Uudenlainen toiminta on mielen luomien rajojen rikkomista. Rajojen havaitseminen vaatii tietoista läsnäoloa.

Toiminta vaatii energiaa. Siksi kannattaa välillä pysähtyä ja kerätä voimia myöhempää käyttöä varten. Elämästä nauttiminen auttaa piilevien, luovien voimavarojen löytämisessä ja käyttöönotossa. Mitään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei varsinkaan itseään. Tietoinen läsnäolo helpottaa asiayhteyksien löytymisessä, oivaltamisessa. Oivaltaminen tuo lisää iloa elämään. Yhteistoiminta, synergia nostaa energiatasoa ja luovuutta. Kilpailuasenteesta luopuminen vähentää ristiriitoja ja edistää yhteistä hyvää.

Myös puhdistautumista kaivataan. Aika ajoin on hyvä tarkistaa mistä kaikesta on syytä luopua, mikä hankaloittaa ja hidastaa kehitystä, estää kokonaisuuden etua toteutumasta. Liiallinen ahnehtiminen kostautuu yleensä ennemmin tai myöhemmin. Luonnollinen, tilanteesta itsestään syntyvä toiminta luo harmoniaa ja vie kehitystä eteenpäin. Turhasta painolastista luopuminen auttaa nousemaan uudelle tasolle ja asioihin saadaan etäisyyttä, jolloin kokonaisuus nähdään selkeämmin.
Kaikenlainen syyttely, tuli se sitten sisältä tai ulkoa, estää nykyhetkessä elämisen, siitä nauttimisen. Se laskee energiatasoa. Syyllisyydentunto voi olla suuri este ratkaisun löytymiselle. Se saattaa viedä huomion pois oleellisesta ja estää ulospääsyväylän löytymisen. Syyllisyys pitää kiinni menneisyydessä. Syyllisyydestä vapautuminen puhdistaa ja muokkaa maaperää uudelle ja mahdollistaa kasvun, henkisen vallankumouksen.

On monia teitä eikä koskaan voi tietää viekö yksikään niistä perille sillä kaikkihan on liikkeessä ja muutoksen tilassa. Ehkä mitään tietä ei edes ole olemassa. Kaikkea voi katsoa ilman määritelmiä ja kokea suoraan ja välittömästi. Mitä tämä suora näkeminen tarkoittaa? Se on avoimuutta, se on nykyhetkessä elämistä. Kaikki menneisyyden haamut, kaikki tulevaisuuden odotukset ovat silloin haihtuneet ilmaan, niitä ei tarvita, ne johtavat harhaan. Jos noudattaa aina valmiita ohjeita tai valmista käsikirjoitusta, ei koskaan voi elää tässä hetkessä.

Jokainen tarjoaa omaa menetelmäänsä, omaa tapaansa hahmottaa todellisuutta. Me olemme kuitenkin kaikki erilaisia, me näemme maailman omien kokemuksiemme lävitse. Siksi ei voi olla mitään valmista menetelmää joka ohjaisi tähän hetkeen, kokonaisuuden kokemiseen.

Turvallisuudentunne on sidoksissa myös geeneihimme. Jo pienissä lapsissa huomaa eroja. Toinen syöksyy suoraan toimintaan kun toinen taas seuraa mieluummin asioita sivusta ja katsoo kannattaako mukaan mennä vai ei. Molemmat toimintatavat ovat yhtä perusteltuja. Tilanteet vaihtelevat. Joskus sopii toinen malli, joskus toinen.

Kun luopuu, havaitsee kuinka tieto tulee muuta kuin loogista ajattelua käyttäen. Havainnointi tapahtuu koko olemuksella. Joskus tästä käytetään nimitystä kuudes aisti. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Tätä ilmiötä on hyvin vaikea selittää, se on erittäin kokonaisvaltainen. Asiat tapahtuvat kun niitten antaa tapahtua.

Kun ei ole enää jäljellä kärsimättömyyttä, elää täysin nykyhetkessä. Kärsimättömyys liittyy odotuksiin, odotukset liittyvät epävarmuuteen. Epävarmuus liittyy luottamuksen puutteeseen. Luottamus syntyy kokemuksen kautta. Kaikki liittyy kaikkeen.

Mieli on mielenkiintoinen huijari. Se johtaa meitä johonkin jota se pitää tärkeänä ja merkityksellisenä. Mieli on aina rajoittunut, se toimii menneisyyden luomilla käsitteillä. Se soveltaa vanhaa tietoa uuteen tilanteeseen. Kuinka ongelman voisi ratkaista samalla menetelmällä joka on sen luonut. Me voimme oppia kuuntelemaan itseämme, viestejä jotka hukkuvat mielemme luoman hälyn alle, taakse ja sisälle, viestejä jotka eivät toistaiseksi saavuta tietoisuuttamme.

Tarvitaan uutta tapaa kokea kokonaisuus ja itsensä kokonaisuuden osana. On tarpeellista löytää yhteys joka on katkennut sivilisaation kehityksen myötä. Irrottautuminen luonnosta on merkinnyt irrottautumista omasta kokonaisuudestamme.

Jokaisella sanalla on merkityksensä. Kaikille sanat eivät merkitse samaa. Usein ajatellaan että meillä ei ole muuta keinoa, muuta tapaa pohtia asioita kuin käsitteellinen ajattelu. Turvaudutaan logiikkaan. Mitä tämä logiikka pohjimmaltaan on? Voiko se johtaa johonkin uuteen?

Uskotaan että on mahdollista tietää syyt ja syillä on seurauksensa. Uskotaan että ei ole muita keinoja joitten avulla voitaisiin ratkoa ongelmia. Usko on niin vahva, ettei tutkita muita vaihtoehtoja, ei edes oteta huomioon toisenlaisia toimintatapoja ja malleja. Seuraukset ovat pahimmillaan katastrofaaliset, sillä maailma on moniulotteinen. Myös ihminen on moniulotteinen. Loogisella ajattelulla pystytään käsittelemään vain muutamaa asiaa kerrallaan. Kokonaisuus jää havaitsematta.

Talouskasvu on eräs esimerkki. Pyritään taloudelliseen hyvinvointiin, bruttokansantuotteen jatkuvaan kasvuun. Voimme kuitenkin havaita, mihin tuo tie on johtanut kun koko yhteiskunta on rakennettu palvelemaan samaa päämäärää. On ihmisiä jotka pitävät kiinni ajattelumalleistaan niin voimakkaasti etteivät näe lainkaan nykyisen toimintamallin aiheuttamia sivuvaikutuksia, laajalle levinnyttä henkistä pahoinvointia, taloudellista epätasa-arvoa ja uhkaavaa totaalista ekokatastrofia. Nämä ihmiset kokevat ajattelevansa ja toimivansa hyvin rationaalisesti ja loogisesti.

Loogisen ajattelun seurauksena tunteetkin määritellään hyödyllisiin ja ei-hyödyllisiin. Tunteet jotka estävät tehokkaan tuotannollisen toiminnan luokitellaan jopa sairaiksi. Tuottavuus menee kaikkien muitten pyrkimysten ja tavoitteitten yläpuolelle, se määrää niin koululaitoksen kuin terveydenhoidonkin suuntaviivoista.

Myös käsitys todellisuuden luonteesta pyritään sopeuttamaan suppean loogisen ajattelun sisäpuolelle. Kaikki tunteet ja henkilökohtaiset kokemukset jotka ovat ristiriidassa vallitsevan maailmankäsityksen kanssa, torjutaan mahdottomina ja pelkkinä mielikuvituksen tuotteina. Kuitenkin vain omaan kokemukseen luottaminen silloinkin kun se on ristiriidassa vallitsevan nk. rationaalisen ajattelun kanssa, mahdollistaa kokonaisuuden havaitsemisen ja todellisen muutoksen, tien ulos umpikujasta.

On ymmärrettävää, että vanhoista käsitejärjestelmistä luopuminen tuntuu pelottavalta. Turvallisuudentunne horjuu, mieleen tulee erilaisia kauhukuvia, jopa mielisairauden uhka.Nuo käsitykset ja pelot ovat täysin luonnollisia. On tärkeää kuunnella omia tunteitaan ja seurata ajatuksiaan. Pakottamalla ei voi syntyä mitään tervettä ja pysyvää varsinkaan kun on kysymys ihmisen kokonaisuudesta, kokonaisesta maailmasta joka on sisällämme.

Aluksi voi tuntua hyvin oudolta luopua jostakin päättämättä tai edes tietämättä mihin tämä luopuminen johtaa, millaiseen maailmaan herää kun näkee kaiken ilman valmiita käsitejärjestelmiä. Tuntemattoman pelko voi hetkittäin viedä kaiken huomion. Tuosta tunteesta ei kannata väkisin pyrkiä eroon. Sitä voi tutkia kaikessa rauhassa ja pitää samalla mielensä hiljaisena. Aluksi tunne on voimakas, vähitellen se heikkenee kun sille ei anneta ajatuksilla lisäenergiaa. Ajatukset ruokkivat pelkoja.

Itseään ei tarvitse eikä pidäkään pakottaa mihinkään mikä ei tapahdu luonnollisesti. Tämä ei tarkoita sitä että epämiellyttävät tunteet pitäisi torjua mutta niihin ei myöskään kannata suhtautua liian vakavasti. Oman henkisen tien löytäminen on prosessi jota ei voi väkipakolla nopeuttaa. Toimiminen ilman valmiita aikatauluja ja toimintasuunnitelmia johtaa pysyviin muutoksiin.

Jokainen ihminen on erilainen. Myös muutosprosessit vaihtelevat, mutta vain lopputulos ratkaisee.