Kukaan ei voi olla irti kokonaisuudesta, kukaan ei voi koskaan tehdä mitään mikä ei ole yhteydessä siihen mitä on aikaisemmin kokenut ja siihen millaisessa ympäristössä on elänyt ja vaikuttanut. Ei siis tarvitse olla huolissaan, ei pohtia sitä kuinka tulisi toimia. Riittää kun on avoin ja vastaanottavainen viesteille jotka tulevat ulkopuolelta ja sisältä. Näitten viestien yhteisvaikutuksesta syntyy toiminta. Niitä voi yhtä hyvin kutsua myös impulsseiksi tai vaikuttimiksi. Nimityksillä ei ole merkitystä. Merkitystä on omalla kehitystasolla, omalla värähtelytaajuudella.

Mitä tämä värähtely sitten on, kuinka se vaikuttaa, mikä on sen tarkoitus. Kaikki maailmankaikkeudessa on värähtelyä. Osa tästä värähtelystä voidaan mitata erilaisin teknisin apuvälinen. Suurin osa värähtelystä jää kuitenkin havaitsematta. Jokaisella on henkilökohtainen ”kielitaito”, henkilökohtainen värähtely. Mitä ”korkeampi” on värähtelytaso, sitä tietoisempi on kokonaisuudesta, sitä enemmän näkee, kokee ja ymmärtää

Ymmärtämään oppii vain kokemuksen kautta. Kokemusta ei voi hankkia väkisin. Kaikki tapahtuu suunnitelman mukaisesti. Tuo suunnitelma on kokonaisuuden kattava, universaali eikä sitä voi tiedostaa yhdestä tarkkailupisteestä havainnoiden. Värähtelytaso on yhteydessä myös tarkkailupisteitten määrään, tietoisuuskentän kokokoon. Mitä korkeampi on värähtelytaso, sitä useammasta tarkkailupisteestä saatetaan kokonaisuutta tarkkailla, sitä enemmän saadaan tietoa ja ymmärrystä kokonaisuuden luonteesta.

Puhdas rakkaus on korkeinta värähtelyä. Se sisältää kaiken, se ymmärtää kaiken.

Ei voi tulla tietoisiksi rakkauden todellisesta luonteesta niin kauan kun tarkkailee kokonaisuutta yhdestä pisteestä, egon näkökulmasta. Kaikkea voi harjoitella, kaikkea voi oppia, myös rakkauden kokemista ja edelleen välittämistä. Ne ovat saman asian eri puolia ja liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

Usein asiat sekoittuvat keskenään. On olemassa välivaiheita joitten kautta ja avulla tietoisuus kasvaa, värähtelytaso kohoaa. Sattumaa ei ole. Jos sattuma voisi vaikuttaa kokonaisuuteen, Kaikkeuteen, syntyisi kaaos eikä kehitys olisi mahdollinen ja olemassaolo vaarantuisi.

Kehitys tapahtuu yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan. Se on luonnollinen prosessi. Sen voi ajatella virraksi joka löytää uomansa sieltä mistä vastus on kaikkein vähäisintä. Samoin on yksilökehityksen laita. Pakolla ei muutu, kuitenkin muuttumista tapahtuu kaiken aikaa. Muutos on olemassaolon ominaisuus. Myös yksilön voi kokea olemassaolon ominaisuudeksi.

Yllä oleva saattaa tuntua saivartelulta, mutta tutkittaessa tarkemmin, huomataan että moni asia jota ei aikaisemmin ole ymmärretty saa luonnollisen selityksensä. Tätä kautta saavutetaan rauha ja tasapaino yksilön ja kokonaisuuden välille. Jokainen on ominaisuus joka muodostuu ominaisuuksista ja on ominaisuuden osa, loputtomasti. Kun värähtelytaso nousee, kun saavuttaa tilan jossa on puhdasta rakkautta, eri ominaisuudet ovat tasapainossa keskenään. Sisäinen ristiriita häviää, samoin häviää yksilön ja ympäristön välinen ristiriita. Tilalle tulee tasapaino ja rauha.

Mikä sitten estää ihmistä olemasta harmonisessa suhteessa kokonaisuutensa kanssa. Ajatukset luovat ristiriidan, ne estävät värähtelemästä korkeammalla tasolla. Ajatukset resonoivat, ovat ristiriidassa keskenään eivätkä koskaan voi vastata tilannetta jossa kaikki osatekijät, niin sisäiset kuin ulkoisetkin ovat luonnollisessa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Itse asiassa ajatukset hajottavat ykseyden, rakkauden energian joka värähtelee kaikkialla missä mikään ei estä, pilko ja hajota tätä mahdollisuutta.

Saattaa havaita, että tässä kirjoituksessa palataan samoihin perusteemoihin kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Olen koettanut löytää uuden näkökulman jotta asia tulisi mahdollisimman havainnollisesti esitetyksi. Mikä lähestymistapa sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle. Sanat ominaisuus, värähtely jne. ovat vain sanoja. Jokainen antaa niille oman merkityksensä, suhteuttaa ne omaan käsitejärjestelmäänsä.

Värähtelyn voi kokea. Sen ilmenemismuodot ovat loputtomat. Kun tietoisuus laajenee, voi astia värähtelytasojen muutokset hyvin konkreettisesti, niin mielen kuin kehonkin alueella. Kun värähtelytaso kohoaa tarpeeksi, ei ole enää olemassa mitään eroa sisäisen ja ulkoisen, mielen ja kehon välillä. Havainnointi tapahtuu kokonaisuuden kautta ja avulla kaikkia aisteja tunteita käyttäen. Joskus puhutaan kuudennen aistin käyttöönotosta. Kysymys on kyvystämme ottaa käyttöön kaikki voimavaramme. Ilman rakkautta se ei ole mahdollista. Vain rakkaus hyväksyy kaiken. Se ei luokittele, se ei sulje mitään pois vaan mahdollistaa ihmisen kokonaisuuden täydellisen läsnäolon, kaikkien ominaisuuksien hyväksikäytön.

Yhteys ilmenee hyvin konkreettisesti omassa elämässä. Kun yhteys on syntynyt, kykenee liikkumaan tietoisena kehon ulkopuolella, kykenee ”näkemään” toisen ihmisen sisäiseen maailmaan, kykene välittää parantavaa energiaa jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat, sillä ei ole mitään eroa sisäisen ja ulkoisen välillä.

Värähtelytason nousu, tietoisuuden laajentuminen mahdollistaa säätelyn. Tilanteen mukaan on mahdollista virittäytyä kulloinkin tarvittavalle tasolle. Jokaisella ihmisellä ja jokaisella ei-fyysisellä objektilla on oma värähtelytasonsa. Puhdas rakkaus sisältää kaikki muut värähtelytasot, sulkee ne sisäänsä, siksi se on yhteydessä kaikkeen, on tietoinen kaikesta olemassa olevasta.

Jokin aikaa sitten havaitsin epämiellyttävän tunteen sydänchakran seutuvilla. Halusin tutkia mistä on kysymys. Havaitsin että energiakentässäni, kehossani oli vielä käsittelemättömiä asioita. Minulla oli vielä vaatimuksia ja odotuksia, erilaisia toiveita. Huomasin pakottavani itseäni, olin kärsimätön. Halusin selvittää asiat yhdellä kertaa ja lopullisesti. En luottanut nykyhetken voimaan. En antanut asioitten kehittyä luonnollisesti ja omalla painollaan. Näin ei tapahtunut ensimmäistä kertaa. Tietoisuuteni herpaantui hetkeksi. Tuo prosessi kasvatti nykyhetkessä elämisen taitoani.

Olen jakanut viimeaikoina rakkauden energiaa ympäristööni. Olen oppinut havainnoimaan tarkemmin, olen oppinut lisää todellisuuden luonteesta. Kun tietoisuuteni on kasvanut ja laajentunut, myös todellisuuden kokeminen on muuttunut. Ei ole erikseen havaittua ja havainnoijaa. Kaikki on yhtä. Se on jatkuva prosessi.. Siinä on omat nousunsa ja laskunsa, sattumaa ei ole. Kaikki mitä minulle tapahtuu, auttaa minua kasvamaan, myös tunteet jotka usein määritellään negatiivisiksi ja pelkästään haitallisiksi. Kaikella on aikansa, kaikki on suhteellista.

Sain lapsena hyvin vaativan kasvatuksen. Sillä on ollut oma vaikutuksensa asenteisiini ja minäkuvaani. Oivallus syntyy vain kohtaamalla omat tunteensa, ei pakenemalla niitä. Olen kantanut mukanani pelkoa eri muodoissaan. Olen kokenut hylätyksi tulemisen pelkoa, jopa onnistumisen pelkoa. Olen kokenut surua, vihaa ja häpeää. Olen arvostellut ja moittinut itseäni. Olen pyrkinyt täydellisyyteen jne. Ymmärrän että en tarvitse noita tunteita enää. Kun elän kokonaan nykyhetkessä ja annan kaiken tapahtua luonnollisesti ilman pakkoa kaikki vanha ja tarpeeton haihtuu. Minulla ei ole mitään kiirettä. Aikaa ei ole Jäljelle jää vain puhdas rakkaus ja myötätunto..

Epämiellyttävät tunteet kertovat olemisen eri puolista. Siitä mitä oli ennen ja mitä on nyt. Ne auttavat luottamaan tähän hetkeen. Olen kiitollinen kaikesta, myös tunteista joita en enää tarvitse. Luovun niistä pakottamatta, oivaltamisen avulla.

Aikaisemmin kun vielä määrittelin tunteitani, panin ne arvojärjestykseen, oli seurauksena aina masennustila. Silloin samastuin tunteisiini ja ne hallitsivat minua. Pyrkiessäni niistä eroon ne vahvistuivat. Pakottaminen vain lisäsi pahanolontunnettani.

Tälläkin kertaa havaitessani epämiellyttäviä tuntemuksia olisin voinut turvautua positiiviseen ajatteluun, hengitystekniikoihin, meditaatioon tai mihin tahansa valmiiksi kehitettyyn mielenhallintamenetelmään ja kaikki epämiellyttävä olisi hetkessä haihtunut tietoisuudestani. Kuitenkin tukokset olisivat jääneet energiakenttääni ja olisin kohdannut saman tilanteen yhä uudelleen ja uudelleen. Se olisi ollut suljettu kehä.

Tiedän nyt toimineeni oikein kohdatessani tunteeni joista edellisessä blogissani kirjoitin.Muistutus joka ilmeni epämiellyttävänä olotilana, oli hyvin tarpeellinen. Sain perspektiiviä ja vahvistuksen sille että olen oikealla tiellä. Se että haitalliseksi kokemani tunteet säilyivät vain hetken, osoittaa minulle että olen muuttunut. Elämä, kokonaisuuden voima, mitä nimitystä sitten halutaankaan käyttää, on muokannut ja kasvattanut minua ja tuo prosessi jatkuu edelleen. Olemme kaikki mukana muutoksessa.

Voi kysyä neuvoa, voi kokeilla erilaisia toimintamalleja, mutta ei ole olemassa mitään oikotietä, mitään valmista menetelmää. Minulla on oma tieni kuten kaikilla muillakin. Olen yhtä kokemusta rikkaampi, tietoisuuskenttäni on suurempi ja voin kasvattaa sitä edelleen. Kuuntelen kehoani, luotan sydämeni ääneen. Kuinka sydän voisi erehtyä?

Tuuli on kääntynyt!

Olen tullut uuteen vaiheeseen. On aika katsoa enemmän sisäänpäin. On aika kuunnella kehoaan. Siellä on vielä käsittelemättömiä asioita. On katsottava, kohdattava kaikki epämiellyttävätkin tunteensa jotta niistä pystyy luopumaan. Käyn tämän prosessin loppuun saakka, tuli mitä tuli. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta sanottavaa.