Katsotaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikella on tarkoituksensa, kaikki vaikuttaa kaikkeen sillä kaikki on yhteydessä kaikkeen. Hauskaa että olet vielä mukana. On mielenkiintoista havaita mitä tapahtuu, miten kirjoittamiseni etenee. Minun ei tarvitse muuta kuin luottaa siihen että kaikki tapahtuu kuten pitääkin. Se on mahtava tunne.

Saatat edelleen ihmetellä mistä tässä kaikessa on kysymys. Sitä ei voi sanoin selittää ja kuitenkin siitä on puhuttava: rajattomuudesta, määritelmistä ja määrittelemättömyydestä, aivan kaikesta.

Mielestä vapautuminen on pitkä, itse asiassa loputon prosessi ja silti se voi tapahtua hetkessä. Ei tule päivää jolloin voisin sanoa olevani valmis ja kuitenkin olen ollut aina valmis ja täydellinen kuten kaikki muukin, aivan kaikki. Ilman täydellisyyttä kehitys ei olisi mahdollista. Täydellisyydessä on jo kaikki. valmiina ja samalla se muokkautuu koko ajan, se ei ole koskaan valmis. Kun puhumme täydellisyydestä, emme itse asiassa puhu muusta kuin käsitteestä. Se mitä yleisesti nimitetään täydellisyydeksi, on vain kokonaisuuden osa jonka näemme tiettynä hetkenä tietyssä pisteessä. Kokiessaan asiat moniulotteisesti havaitsee, että epätäydellinen sisältyy täydellisyyteen ja päinvastoin. Siksi kaikki on yhtä aikaa sekä täydellistä että epätäydellistä. Tämä periaate toimii kaikessa ja kaikilla tasoilla.

Kehitys liittyy maailmankaikkeuden luonteeseen. Siihen on aivan kuin sisäänrakennettuna kehityksen välttämättömyys. Ilman tätä välttämättömyyttä mitään ei voisi olla olemassa, sillä olemassaolo vaatii kehittymistä, olemassaolo on itse muutos, jatkuva luova tila. Ilman muutosta mitään ei olisi olemassa.

Voit tehdä vain sellaisia asioita jotka ovat mahdollisia. Tämä tuntuu tietysti itsestään selvältä. Kun olet irrottautunut neljädeestä, oivallat että kaiken minkä pystyt kuvittelemaan, voit myös toteuttaa konkreettisesti tajuntasi ulkopuolella muuttaa sen nk. reaaliseksi. Sillä sinulla voi olla vain tietoa siitä mikä on. Siksi ei tarvitse olla huolissaan mistään. Elät paratiisissa sinä hetkenä kun oivallat tämän yksinkertaisen asian. Mielesi sanoo, että sellainen ei ole mahdollista. Mielesi sanoo että elämästä ei voi nauttia vielä. Mieli luo ajan, mieli luo erillisyyden.

Oma tietoisuutemme on osa suurempaa tietoisuutta. Ilman tietoisuutta, ilman sitä mikä ei ole mitään ei voitaisi havaita sitä mikä on 4D:tä, sitä mitä sanomme materiaksi, konkreettiseksi maailmaksi jne. Me koemme tietoisuuden tyhjänä, ei minään niin kauan kun elämme 4D:n sääntöjen rajoittamana. Samalla meiltä puuttuu yhteys siihen mitä sanotaan äärettömyydeksi, tyhjyydeksi. Kun tajuamme äärettömyyden, tajuamme itsemme. Me olemme osa äärettömyyttä.

Neljädeen harhassa ihminen kokee itsensä erilliseksi. Kun tämä harha häviää ja hän siirtyy moniulotteiseen kokemiseen, mitään esteitä ei enää ole olemassa. Silloin hän on yhteydessä kaikkeen mikä on mahdollista, kuten hän on koko ajan ollut vaikkakin tiedostamattaan. Moniulotteinen kokeminen mahdollistaa kaiken, aivan kaiken.

Mieli on eräs kehitysvaihe, mieli on neljädeetä. Olen tullut vaiheeseen jossa olen luopunut ihmisyydestä siinä mielessä kuin se on minulle opetettu, kuinka minut on kasvatettu. Olen kyllästynyt olemaan sillä tavalla ihminen. Haluan olla se mitä oikeasti olen enkä todellakaan ole ainoa!

Olen uudessa tilanteessa, uudessa tilassa. Saan koko ajan uutta tietoa joka tekee elämän entistä mielenkiintoisemmaksi.

Kaikki muuttuu, niin tämä blogikin. En halua toimia vanhojen kaavojen mukaisesti eikä se ole enää edes mahdollista. Kun ei ole ajatuksia, kaikki muuttuu. Voi olla, että et ymmärrä nyt mitä kirjoitan. Vaikeaselkoisuus ei ole mikään itsetarkoitus. On myös mahdollista että huomaat jotakin mitä useimmat eivät ole huomanneet, otat minuun yhteyttä ja alat pitää hauskaa. Kaikki on mahdollista. Tarkkaile vaikka ”yhteensattumia”. Ehkä jokin kuva blogeissani on herättänyt huomiosi. Siinä on jotakin tuttua, ehkä se on vastaus johonkin kysymykseen, ehkä olet nähnyt saman asian kuin kuvassa jne. Onko sattumaa edes olemassa?

Kaikessa on osa totuutta. Totuus ei ole mitään irrallista. Totuus vain on. Jos otat asiat liian vakavasti, et voi koskaan nähdä totuutta. Kaikki on totta, aivan kaikki, sillä kaikki on mahdollista joskus jossakin jollakin hetkellä ja kuitenkin tässä ja nyt. Niin kauan kun ajattelet että joku asia on mahdoton, olet sulkenut itsesi tiettyjen rajojen sisäpuolelle ja sinulta puuttuu yhteys kokonaisuuteen, omaan itseesi.

Jos kiinnität huomiosi sanoihin etkä anna kaiken tapahtua luonnollisesti ja omalla painollaan, olet vielä rajojesi sisäpuolella. Kun pysytyt ja haluat katsoa asioita eri näkökulmista yhtä aikaa, näet kokonaisuuden. Tätä nimitetään moniulotteiseksi ajatteluksi. Itse asiassa siinä on kysymys havainnoinnista ja kokemisesta, kokemusten hankkimisesta, aistimisesta, oivaltamisesta, tuntemisesta... Vasta kun olet kokenut jonkin asian kokonaisvaltaisesti siis myös fyysisesti, voit ymmärtää mistä on kysymys. Pelkällä teoretisoinnilla et voi nähdä kuin yhden puolen kokonaisuudesta. Ymmärtäminen vaatii kokonaisuuden tajuamista. Kokonaisuuden tajuaminen merkitsee kaikkien puolien yhtäaikaista havaitsemista, moniulotteisuutta.

Niin kauan kuin näet asian vain yhdestä kulmasta, kun pysyt paikallasi etkä liiku, et voi nähdä kaikkea yhtä aikaa. Tieto ja tietoisuus ovat jotakin joka on kaikkialla. Olet samanaikaisesti tietoinen ja tietämätön. Tiedät että se riittää, et tarvitse enempää. Kun saat langan päästä kiinni, sinun ei tarvitse kuin keriä. Tämä keriminen tarkoittaa, että annat asioitten tapahtua, olet virtaavassa tilassa. Kun virtaus on alkanut, saat kaiken tiedon mitä tarvitset sillä kaikki on yhteydessä kaikkeen ja tyhjä täyttyy. Tietämättömyyden oivaltaminen mahdollistaa tyhjyyden täyttymisen, se on tiedon saamisen ilman ponnisteluja.

Tulee vaihe jolloin yksinkertaisesti kyllästyt elämään neljädeessä sillä se on äärimmäisen tylsää. Tajuat että elämä voi olla monin verroin hauskempaa kuin et enää tarkkaile asioita yhdestä suunnasta vaan voit milloin tahansa muuttaa tarkkailupistettä, näkökulmaa. Ei ole mitään mikä rajoittaisi tietoisuuttasi, ellet tee sitä itse tarttumalla johonkin ajatukseen tai käsitteeseen, ala vannoa sen nimeen. Ei tarvitse pelätä että putoaisi kartalta, sillä mitään karttaa ei ole eikä voikaan olla. Kartta on neljädeetä. Maailma on moniulotteinen, siksi kokonaisuuden voi ymmärtää vain kokemalla moniulotteisesti.

Moniulotteisuutta ei voi selittää sanoin tai tietysti voi. Minkä tahansa asian voi selittää. Selittäminen ei johda mihinkään uuteen. Se on pysyttäytymistä tutuissa ja turvallisissa ajatuskuvioissa, se on äärimmäisen tylsää.

Jos elät tilassa jossa mikään ei kiinnosta tai ihmisten jokapäiväiset touhuilut tuntuvat pelkältä näpertelyltä, olet valmis muutokseen. Teet sen ilolla ja riemulla. Et kaipaa mitään nippelitietoa. Haluat kaiken minkä voit saada, kaiken mitä tarvitset. Ja sinä saat sen kaiken sinä hetkenä kun antaudut todellisuuden edessä, nostat kätesi pystyyn, tiedät olevasi valmis vastaanottamaan kaiken mitä annetaan. Sinä et jaksa enää epäillä, et arvostella, et arvottaa. Olet täysillä mukana.

Peleistä ja tasapainosta

Ajattelua voi verrata yksinpeliin jossa ajatukset ja merkitykset poukkoilevat päämme sisällä. Saattaa myös olla että meillä on yksi johtoajatus, josta pidämme kiinni, jossa roikumme kuin apinat narussa. Emme halua irrottaa otettamme, sillä pelkäämme putoavamme. Vaikka putoamisen pelko onkin mielemme luomaa, se on meille silti täysin todellista.

On mielenkiintoista havaita kuinka asiat liittyvät toisiinsa ja kuinka ajatus johtaa seuraavaan. Etsimme koko ajan tasapainoa asioitten välillä. Joskus poraudumme johonkin ja kun olemme mielestämme tarpeeksi syvällä, nykäisemme toivoen että meille jäisi käteen jotakin konkreettista. Valitettavan usein kuitenkin huomaamme että emme ole tavoittaneet suurtakaan palaa todellisuudesta. Saatamme myös jauhaa asioita mielessämme. Jauhamalla saame kuitenkin useimmiten tulokseksi vain tasaisen harmaata massaa jolla ei ole mitään todellista käyttöä elämässämme.

Jouduttuamme tällaiseen tilanteeseen saattaa olla aika puhdistautua, luopua kaikesta turhasta ja käyttökelvottomasta, sanoista ja käsitteistä. Silloin huomaamme, että olemme saaneet käyttöömme valtavan määrän henkistä energiaa joka toimii muutosvoimana luonnollisesti ja ilman ponnistelua. Näin muutumme välittäjiksi, saavutamme ykseyden ja erillisyytemme katoaa.

Joskus kannattaa miettiä, keskitämmekö huomiomme johonkin rajoitettuun alueeseen kokonaisuudesta, sillä on mahdollista että ratkaisu ongelmaamme löytyy tutkimamme alueen ulkopuolelta. Mitä vähemmän meillä on valmiita käsityksiä tai määritelmiä, sitä laajempi on näkökenttämme ja sitä suurempi on todennäköisyys päästä onnelliseen lopputulokseen.

Jokaisella tarinalla on alkunsa ja loppunsa. Jokainen tarina liittyy suurempaan kertomukseen. Meillä on mahdollisuus valita eri vaihtoehtojen välillä, mahdollisuus ohjata omaa elämäämme kulloisenkin tilanteen mukaisesti. Jos jäämme satamaan odottamaan sopivampia olosuhteita matkan aloittamiselle, sekin on valinta valintojen joukossa ja sillä on omat seurauksensa. Teemme joka hetki ratkaisuja ja meidän on syytä tiedostaa oma henkilökohtainen vastuumme.

Kun tasapaino katoaa, emme pääse eteenpäin vaan juutumme paikoillemme. Liikkeelle lähtö on mahdollista kun löydämme tasapainon emmekä aseta itsellemme keinotekoisia esteitä. Näin annamme elämän virrata luonnollisesti uomassaan.

Alustus

Parapsykologiseen keskustelupiiriin kuuntelijoita saapui 12, heistä kymmenkuntaa en ollut aikaisemmin tavannut. En tiedä oliko paikalla blogini lukijoita. Todennäköisesti useimmat löysivät tiedon netistä tai saivat ilmoituksen sähköpostilla tai tekstiviestinä. Kuulin että tieto oli myös Hesarin nettisivulla. Ilmoituksissa minut mainittiin näkijänä joka sinänsä tuntuu hieman huvittavalta. En oikein itsekään tiedä miksi minun pitäisi itseäni nimittää, mutta loppujen lopuksi asialla ei taida olla kovin paljon merkitystä.

Pyynnöstä ohjasin mielikuvameditaation. Osanottajat onnistuivat rentoutumaan ja vaipuivat syvälle meditatiiviseen tilaan. He näkivät voimaeläimensä, eläinoppaansa, sieluneläimensä tai toteemieläimensä, miksi kokemusta nyt kukin haluaa kutsua. Useampikin näki Bambin tai peuran, joku näki oravan. Netistä löysin mielenkiintoisen artikkelin joka hieman sivuaa aihetta: ”Pohjoisen Euraasian kansoilla samaanin tärkeimpänä henkiauttajana eli sielueläimenä on pidetty hirveä tai peuraa. Saamelaisen samaanin (noaidi) sielueläin oli yliluonnollinen peurahärkä, jonka hahmoon noidan uskottiin voivan muuttua.

Peurahärän lisäksi noita saattoi matkustaessaan, parantaessaan tai toista noitaa vastaan taistellessaan turvautua yliluonnollisen linnun, käärmeen tai kalan apuun. Näiden niin sanottujen gadze-olentojen ajateltiin asuvan pyhissä vuorissa (passevare) tai tuonpuoleisessa maailmassa (sáivo).” Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2007

Palautteesta ymmärsin, että kaikki pitivät meditaatiota rentouttavana ja virkistävänä kokemuksena.

Meditaation jälkeen kerroin valinnoistani ja erilaisista ilmiöistä joita olen matkallani kohdannut. Erityisesti kuulijoita kiinnostivat erilaiset psykofyysiset ilmiöt.
Haluttiin tietää kuinka kuvat minulle tulevat, kuulenko ääniä ja millaisia tuntemuksia minulla on. Kysyttiin myös ennustamisesta jne. Koetin kertoa myös henkisestä kehityksestä, egosta, käsitteistä luopumisesta, nykyhetken voimasta jne.

Vähän ennen tilaisuuden päättymistä ehdin vielä kanavoida kaikille yhteisesti. Sanoin, että joku voi saada siitä jotakin ja jollekin toiselle sillä ei välttämättä ole paljoakaan merkitystä. Sain sen käsityksen että näin juuri tapahtuikin.

Kanavoinnissa ihmisiä kiinnosti mistä tieto tulee. Vastasin rehellisesti että en todellakaan pysty sitä kertomaan. Tieto tulee sieltä mitä en pysty mitenkään määrittelemään mutta johon kuitenkin voin olla yhteydessä.

Annoin jokaiselle yhteystietoni ja toivoin että pääsen työskentelemään mahdollisimman monen kanssa. Se on todella hauskaa ja aina voin oppia lisää. Yhden oleellisen asian unohdin kuitenkin mainita: en pyydä rahaa toiminnastani. Toivottavasti saan paljon yhteydenottoja.