Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2009.

Oleelliset asiat löytyvät syvemmältä

Kuva
Joskus oleelliset asiat löytyvät syvemmältä. Saatamme kantaa asioita pitkäänkin mukanamme huomaamatta niiden olemassaoloa ja vaikutusta toimintaamme. Joskus korvamme ovat tukossa ja meillä on tunne että haluaisimme kuulla enemmän. Silloin on syytä odottaa kärsivällisesti kunnes löydämme oikeat keinot päästäksemme eteenpäin. Voi olla että joudumme näkemään paljonkin vaivaa päämäärämme saavuttamiseksi. Vaikka emme näkisikään päämäärää, saattaa meillä silti olla tunne että olemme matkalla oikeaan suuntaan. Itsensä pakottamisesta ja rankaisemisesta on tuskin koskaan mitään hyötyä. On hyvä olla tietoinen toimistaan ja muistaa oleellisin. Joskus on hyväksi että tarkkailemme itseämme huolellisesti joka puolelta. Siten voimme saavuttaa jotakin jotta voimme taas jatkaa matkaa. Liiasta yrittämisestä on tuskin koskaan mitään hyötyä. Liian voimakas pyrkiminen estää näkemästä tilanteeseen liittyviä mahdollisuuksia. Jos vauhtimme on liian kova, emme pysty katsomaan kerralla kuin yhteen suuntaan. Jo

Kuvia ja vaikutelmia

Kuva
JL:n näkemyksiin en osaa tällä hetkellä sanoa mitään sellaista mitä ei jo tiedettäisi. Siksi katselin kuvia jotka kumpuavat puhtaasta tietoisuudesta. Syntyy vaikutelma, kuin olisimme tutkimusmatkailijoita. Kuljemme hetken yhdessä, mutta käännymme sitten eri suuntiin. Tuntuu kuin yhteys katkeaisi. Se on surullista. Toisaalta tuntuu kuin emme olisi vielä edes lähteneet matkaan ja vartioisimme vain tärkeinä näkemyksiämme. Tilanne on tavallaan aika huvittava. Voin nähdä mielessäni kuun tai ehkä se on aurinko, joka hymyilee meille hyväntahtoisena. Kuvat auttoivat minua hahmottamaan tielanteen uudella tavalla. Voisin antaa egolleni täyden vallan ja ryhtyä puolustamaan valintojani. Olisihan se tietysti hauskaa luettavaa, siis sellainen eipäsjuupaseipäs-juttu. Vai olisiko sittenkään? Ehkä kaivauduin turhan syvälle omiin juoksuhautoihini, ehkä otin itseni taas kerran turhan vakavasti. Ehkä olin siirtynyt puolustuskannalle.

JL ja MPA

Kuva
JL: ”Koin nämä kertomasi tapaukset hyvin mielenkiintoisina. Toisaalta jokaisella tarinalla on aina useampi puoli ja näkökulma. Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, enkä epäile ollenkaan, ettetkö kokisi tilanteita niin kuin koet, jolloin se on sinun osaltasi totta.” Me todellakin koemme maailman eri tavoin. Meillä jokaisella on omat kokemuksemme. JL: ”Samalla kyseenalaistan voiko esimerkiksi toimimattoman kommunikaatiotan tapahtuessa syyttää siitä toisen egoa.” Kaikenlainen syyttely on aivan turhaa. Vaikuttaa siltä kuin kokisit havaintoni egon toiminnasta syytökseksi. Miksiköhän? En vihaa ketään, en syytä ketään, en koe itseäni uhriksi tai väärinkohdelluksi. En ole kieltäytynyt kommunikaatiosta kenenkään kanssa. Kuten jo aikaisemmin totesin, ego hyökkää, ego puolustautuu, ego arvottaa ja luokittelee. Kaikilla asioilla on monta puolta. Ei ole vain hyvää tai pahaa. Jokainen asia ja tilanne on kokonaisuus. Mieli, ajatus (=ego), pilkkoo, analysoi. Se kokee itsensä erilliseksi. Siitä syntyy r

Egon kohtaamisesta

Kuva
Jokin aikaa sitten mainitsin eräässä keskustelupiirissä että ihmiset jotka meidän maailmastamme katsoen elävät hyvin alkeellisissa oloissa, vaikuttavat kuitenkin onnellisilta. He hymyilevät, he ovat elossa. Heissä ei näy merkkiäkään masennuksesta. En ollut ainoa joka oli tehnyt saman havainnon. Oli havainto sitten oikea tai väärä, eräs läsnäolijoista koki tällaisen puheen suorana hyökkäyksenä kulttuuriamme ja elämäntapaamme kohtaan. Hän otti asian hyvin henkilökohtaisesti, eikä halunnut kuunnella mitä toisilla oli sanottavana. Joskus joku ihminen saattaa suuttua minulle aivan yllättäen. Hän reagoi voimakkaasti, kokee minut uhkana. Hän ei tiedosta lainkaan mitä on tapahtumassa. Hän hyökkää kimppuuni, hän ei halua kuunnella mitä minulla on sanottavana. Hän on täysin tunteensa vallassa ja toimii siksi harkitsemattomasti. Tällaisessa tilanteessa huomaan, ettei oma egonikaan ole kokonaan kadonnut. Se ei kuitenkaan hallitse minua. Olen tietoinen siitä mitä tapahtuu. Kuka onkaan parempi opett

Keskustelu Ville N:n kanssa

Kuva
”Kaiken avain on siis hiljainen mieli? Päästit vain ajattelusta irti ja siinä kaikki? Arvaan, että tarkoitat tällä pakonomaista yrittämistä verrattuna rentoon irtipäästämiseen?” Jokaisella on oma tiensä. Minun tieni on ollut hyvin pitkä, kymmeniä vuosia. En vieläkään aina ole täysin tietoinen ja tässä hetkessä. Egoni on ollut hyvin vahva ja ovela. Välillä se tekee temppujaan, tunnistan sen vain helpommin kuin aikaisemmin. Tunteeni eivät enää hallitse minua. Voin kokea rauhaa ja autuutta vaikka koen samanaikaisesti tunteita jotka aikaisemmin koin epämiellyttäviksi. Kärsimys on poissa. ”Kirjoitit edellisessä merkinnässäsi, että ensin yritit hiljentää mielesi pakottamalla, jonka jälkeen luovuit yrittämisestä. Tähän jälkimmäiseen sisältyy silti pieni, rento ponnistus, eikö? ” Kaikenlainen ponnistelu, yrittäminen ja vastustaminen lisäävät vastustettavan ajatuksen tai tunteen voimaa. ”Ainakin mun kohdalla kaiken ponnistuksen ja täten läsnäolon puute johtaa sumeaan mieleen ja automaattiseen a

Keskustelu jatkuu

Kuva
JL: ”Tieteellisestä näkökulmastakinhan kaikki on syntynyt samasta pisteestä (kaikilla on siis samat “juuret”) ja kaikki on yhtä. Silti samalla koemme myös moneuden. Kuten esimerkiksi minä täällä tietokoneellani ja sinä siellä omallasi. Jos tapaisimme, sinä katsoisit silmilläsi minua ja minä sinua. Meillä on siis erilainen perspektiivi. Jos minä murtaisin jalkani, vaikka olisit kuinka myötätuntoinen ja tuntisit jotain tuntemuksia omassa jalassasi ja jopa pyörtyisit shokista, niin silti se ei ole sama asia kuin, että oma jalkasi olisi murtunut.” Tieteellä on oma tärkeä lähestymistapansa. Tieteen avulla saadaan lisää tietoa. Tieteen avulla ymmärretään paremmin syy ja seuraussuhteita. Kun puhun kaiken ykseydestä, en tarkoita mitään tuollaista. Tarkoitan puhdasta kokemista. Tarkoitan jotakin mitä ei voi sanoin selittää, mitä tiede ei voi selittää, ei vaikka meillä olisi kuinka paljon faktoja käytettävänämme. Erillisyyden tunne syntyy ajattelusta, egon toiminnasta. Kun sinulla ei ole ajatuks
Kuva
Olin hetken umpikujassa, enkä tiennyt kuinka jatkaa. Ratkaisu tuli nopeasti ja yllättäen kuten usein käy. JL pelasti tilanteen kommentoimalla ja tekemällä konkreettisia kysymyksiä. Vuorovaikutus on upea asia! Kunpa muutkin esittäisivät kysymyksiään. Olisi mukava tutkia asioita yhdessä. JL kirjoitti ja kysyi: ”Mielestäni kommunikaatiossa on aina kyse vain “erään ihmisen” perspektiivistä. Sanoit ottavasi “tietoisen riskin”, koska ihmisten epäusko on mahdollista. Itse en epäile yhtään, ettetkö kokisi kuten kerroit tai ettetkö vähintäänkin haluaisi yrittää kertoa sillä jotakin.” Riski on mielestäni todellinen, mutta sitä ei voi välttää. Osa lukijoista lopettaa lukemisen kohdatessaan omaan kokemuspiiriinsä, omaan maailmaansa kuulumattomia asioita. Heille tietyt tapahtumat ovat yliluonnollisia, huuhaata jne. Tämä on täysin ymmärrettävää. Jokainen elää omassa todellisuudessaan. Meidät on opetettu luokittelemaan. Me panemme vieraaksi kokemamme asiat laatikkoon ja nimilapun päälle. Emme koskaan