Oleelliset asiat löytyvät syvemmältä

Joskus oleelliset asiat löytyvät syvemmältä. Saatamme kantaa asioita pitkäänkin mukanamme huomaamatta niiden olemassaoloa ja vaikutusta toimintaamme. Joskus korvamme ovat tukossa ja meillä on tunne että haluaisimme kuulla enemmän. Silloin on syytä odottaa kärsivällisesti kunnes löydämme oikeat keinot päästäksemme eteenpäin.

Voi olla että joudumme näkemään paljonkin vaivaa päämäärämme saavuttamiseksi. Vaikka emme näkisikään päämäärää, saattaa meillä silti olla tunne että olemme matkalla oikeaan suuntaan. Itsensä pakottamisesta ja rankaisemisesta on tuskin koskaan mitään hyötyä. On hyvä olla tietoinen toimistaan ja muistaa oleellisin.

Joskus on hyväksi että tarkkailemme itseämme huolellisesti joka puolelta. Siten voimme saavuttaa jotakin jotta voimme taas jatkaa matkaa. Liiasta yrittämisestä on tuskin koskaan mitään hyötyä. Liian voimakas pyrkiminen estää näkemästä tilanteeseen liittyviä mahdollisuuksia. Jos vauhtimme on liian kova, emme pysty katsomaan kerralla kuin yhteen suuntaan.

Joskus voi olla hyväksi ottaa apua vastaan. Varsinkin jos tiedämme mitä haluamme ja alkuun pääseminen tuntuu hankalalta. On myös tärkeää havaita, koska on aika päästää irti ja luottaa omiin siipiinsä. Asioitten toistaminen ei sinänsä ole hyvä eikä huono asia. Kun käpy on pudottanut siemenensä, se irtoaa luonnostaan puusta.

Joskus meistä saattaa tuntua että joudumme puolustamaan mielipiteitämme hyvinkin voimakkaasti, mutta mikään ei silti edisty. Tätä voi verrata taisteluun jossa miekat iskevät toisiaan vasten, eikä tilanne ratkea suuntaan eikä toiseen. Silloin on syytä pohtia onko puolustamamme asia taistelun arvoinen. Meidän ei tarvitse välttämättä luopua mielipiteistämme. Riittää kun kumarramme syvään ja jatkamme matkaanne yhdessä tai erikseen. Näin olemme oppineet jotakin uutta irtipäästämisen taidosta ja samalla suoneet toiselle täydellisen vapauden. Myös suhteellisuudentajumme on kasvanut. Jos kykenemme lopettamaan taistelun ja saavuttamaan rauhan, olemme oppineet tärkeän läksyn ja astuneet yhden askelen ylemmäksi henkisellä tiellämme.

Joskus voi käydä että jokin asia pitää meidät täydellisesti otteessaan. Pahimmillaan siitä voi muodostua meille elämän ja kuoleman kysymys. Olemme alistuneet kohtaloomme emmekä näe ainoatakaan ulospääsyä hankalasta tilanteestamme. Emme enää ole oman kohtalomme herroja. Kuin huomaamatta olemme alistuneet lauman kuuliaisiksi jäseniksi. Jos sisäinen lörpöttelymme on vienyt huomion oleellisesta ja kuluttanut energiamme loppuun, on koittanut puhdistautumisen aika. Tuolloin oivallamme, että meidän ei enää tarvitse pelata vanhojen sääntöjen mukaan, sillä säännöt ovat mielemme luomia, eivät todellisia.

*
On mielenkiintoista havaita kuinka jokin uusi kirjoitustapa syntyy. Aluksi kirjoitin lähinnä kanavoiden, enkä tietoisesti osallistunut kirjoitusprosessiin. Sitten minusta tuntui, että oli aika löytää henkilökohtaisempi sävy. Tällä kertaa kirjoitin näkemieni kuvien mukaisesti. Yllätyksekseni teksti tuo mieleeni I Chingin, Muutosten kirjan. Kirja on kulkenut pitkään mukanani.
*
Minua pyydettiin kertomaan kokemuksistani parapsykologiseen keskustelupiiriin ensi perjantaina (3.4.) klo 18.00 osoitteeseen Rajatiedon Keskus Uudenmaankatu 33. Tilaisuus on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Kuvia ja vaikutelmia

JL:n näkemyksiin en osaa tällä hetkellä sanoa mitään sellaista mitä ei jo tiedettäisi. Siksi katselin kuvia jotka kumpuavat puhtaasta tietoisuudesta.

Syntyy vaikutelma, kuin olisimme tutkimusmatkailijoita. Kuljemme hetken yhdessä, mutta käännymme sitten eri suuntiin. Tuntuu kuin yhteys katkeaisi. Se on surullista. Toisaalta tuntuu kuin emme olisi vielä edes lähteneet matkaan ja vartioisimme vain tärkeinä näkemyksiämme. Tilanne on tavallaan aika huvittava. Voin nähdä mielessäni kuun tai ehkä se on aurinko, joka hymyilee meille hyväntahtoisena.

Kuvat auttoivat minua hahmottamaan tielanteen uudella tavalla.

Voisin antaa egolleni täyden vallan ja ryhtyä puolustamaan valintojani. Olisihan se tietysti hauskaa luettavaa, siis sellainen eipäsjuupaseipäs-juttu. Vai olisiko sittenkään? Ehkä kaivauduin turhan syvälle omiin juoksuhautoihini, ehkä otin itseni taas kerran turhan vakavasti. Ehkä olin siirtynyt puolustuskannalle.

*

Olin nuorempana hyvin ahdistunut. Kävin terapiassa ja ryhmäterapiassa useampaan otteeseen. Kärsimykseni, ahdistukseni ja masennukseni ei kuitenkaan kadonnut. Egoni vaati minulta koko ajan lisää, sille ei mikään riittänyt. Minun olisi pitänyt olla suuri taiteilija. Jos maalaukseni joskus onnistuivat odotettua paremmin, sekin tuntui ahdistavalta. Sekään ei vastannut egon kuvaa itsestäni.

Ajatukseni olivat minulle todellisuutta, ne ohjasivat kaikkea näkemääni ja kokemaani. Kaduin aikaisemmin tekemiäni valintoja. Itsesyytökset olivat osa jokapäiväistä elämääni. Arvostelin itseäni ja muita. Syytin vanhempiani omasta kärsimyksestäni. Syytin toisia toimimattomista ihmissuhteistani. Koin itseni väärinkohdelluksi ja olosuhteitten uhriksi. Loin oman kärsimykseni. Terapiassa ja ryhmäterapiassa kävin useaan otteeseen samoin vertaistukiryhmissä. Luin kirjoja joista löysin uusia näkökulmia. Aloin kysellä ja kyseenalaistaa:

Onko sana todellisuus sama kuin itse todellisuus?
Onko sana puu sama kuin kokemus puusta?
Ajattelen että kaikki vihaavat minua. Onko se todellista?
Jos ajattelen että luonnonvarat eivät lopu koskaan. Onko se todellisuutta?
Onko ajattelu ilman määritelmiä mahdollista?
Onko sana määritelmä?
Onko ajatus sama kuin totuus?
Voiko todellisuutta lähestyä ilman määritelmiä?
Onko ihmisen toiminnalla ja hänen ajatuksillaan jokin yhteys keskenään?
Jos ajattelen että olen oikeassa, onko se todellisuutta?
Mitä tapahtuu, jos lakkaan ajattelemasta?
Onko egon toiminta ja käsite egosta sama asia?
Onko se miten koen todellisuuden ja todellisuus sama asia?
Voinko olla avoin todellisuudelle jos määrittelen sen?
Voinko luottaa ajatuksiini?
Löydänkö totuuden paremmin ajattelemalla kuin kokemalla?
Mistä kärsimys syntyy?
jne. jne.

Lopulta olin kärsinyt tarpeeksi ja olin valmis muuttumaan. Aloin luottaa nykyhetken voimaan, aloin luottaa ajatuksettomaan tilaan.

*

Kun puhun ihmisille egon kuoleman merkityksellisyydestä, saan mitä erilaisimpia vastauksia:
Täytyyhän ihmisen ansaita leipänsä.
Minulla on velvollisuuteni.
Joskus on ihan kiva kieriskellä itsesäälissä.
En ymmärrä lainkaan mistä puhut, kuinka ihminen voisi elää ilman ajatuksia.
Vaikuttaa siltä kuin pakenisit jotakin, ehkä kaikki johtuu siitä että olet epäonnistunut naissuhteissasi.
Luulen että tarvitsen masennukseni, jotta kokisin jotakin todellista.
Minä olen näinkin ihan onnellinen.

Miksi en voi antaa ihmisten olla rauhassa? Jokaisella on oma tiensä, jokainen tekee omat valintansa.

Katselin myös itseäni:

Näen itseni hyvää tarkoittavana hahmona, Robin Hoodina, joka yrittää osua nuolella maaliin. Olen kapteeni, joka ei ole vielä noussut laivaansa. Pakkaan vielä tavaroitani. Miksi kaipaan avomerelle enkä tyydy melomaan kanootilla rantaviivan tuntumassa? Kaipaanko sankarin sädekehää?

JL ja MPA

JL: ”Koin nämä kertomasi tapaukset hyvin mielenkiintoisina. Toisaalta jokaisella tarinalla on aina useampi puoli ja näkökulma. Ymmärrän tavallaan mitä ajat takaa, enkä epäile ollenkaan, ettetkö kokisi tilanteita niin kuin koet, jolloin se on sinun osaltasi totta.”

Me todellakin koemme maailman eri tavoin. Meillä jokaisella on omat kokemuksemme.

JL: ”Samalla kyseenalaistan voiko esimerkiksi toimimattoman kommunikaatiotan tapahtuessa syyttää siitä toisen egoa.”

Kaikenlainen syyttely on aivan turhaa. Vaikuttaa siltä kuin kokisit havaintoni egon toiminnasta syytökseksi. Miksiköhän? En vihaa ketään, en syytä ketään, en koe itseäni uhriksi tai väärinkohdelluksi. En ole kieltäytynyt kommunikaatiosta kenenkään kanssa. Kuten jo aikaisemmin totesin, ego hyökkää, ego puolustautuu, ego arvottaa ja luokittelee.

Kaikilla asioilla on monta puolta. Ei ole vain hyvää tai pahaa. Jokainen asia ja tilanne on kokonaisuus. Mieli, ajatus (=ego), pilkkoo, analysoi. Se kokee itsensä erilliseksi. Siitä syntyy ristiriita, siitä syntyy kärsimys. Todellisuus on aina muuta kuin määritelmät.


JL: ”Jos henkilö katselee maailmaa ego-idean läpi, voi varmasti helposti tapahtua, että kun ihmiset kohtaavat ja epäonnistuvat kommunikaatiossa, niin molemmat ovat sitä mieltä, että toisella on voimakas ego, mikä aiheutti ongelman. ”

En tiedä varmasti mitä tarkoitat ego-idean läpi katsomisella. Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään ideaa, käsitystä, määritelmää. Vaikuttaa siltä, että pidät egon käsitettä jonkinlaisena menetelmänä menetelmien joukossa. Kun luovut ajattelusta, määrittelystä, näet kaiken uusin silmin. Tuo tila on kaikkien määritelmien tavoittamattomissa. Niin kauan kuin sinulla on jokin käsitys ego-ideasta, niin kauan kuin kiinnität huomiosi mihin tahansa käsitteeseen ja pidät sitä ehdottomana totuutena, et voi saavuttaa tilaa josta puhun.

JL: ”Samalla tämä on molemmin puolin vain kuvakulmasta johtuvaa.”

Mitä tapahtuu, jos et enää etsi mitään syytä tapahtumalle, jos vain olet tietoinen kaikesta mitä tapahtuu ilman määritelmiä. Onko se mahdotonta? Käytät käsitettä kuvakulma. Jos kysyn sinulta, mitä se tarkoittaa, annat minulle määritelmän. Onko tuo määritelmä sama kuin itse tapahtuma? Eikö juuri määritelmä estä näkemästä totuutta, itse tapahtumaa?

JL: ”Toista ihmistä on varsin vaikeaa ymmärtää täysin, jollei voi vaihtaa kehomieltä ja perspektiiviä tämän kanssa ja katsella maailmaa toisen silmin.”

Mitä tarkoitat toisen ihmisen ymmärtämisellä? Jokaiselle ymmärtäminen merkitsee eri asiaa. Ehkä ajattelet, että ristiriita syntyy kun ei ymmärrä toista ihmistä. Onko todella näin? Eikö riitä että elää nykyhetkessä, näkee kaiken ilman määritelmiä. Todellinen kohtaaminen, rakkaus ja myötätunto ovat mahdollisia vain ilman määritelmiä. Eikö erilainen perspektiivi synny määrittelyjen kautta: Mitä tuo toinen minusta pohjimmaltaan ajattelee? Ymmärtääkö hän minua? Miksi hän ei ymmärrä minua? Mitä hän tuolla kaikella loppujen lopuksi tarkoittaa? Voinko luottaa häneen?

JL: ”Varmasti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka näkevät asiat eri tavalla kuin minä tai sinä - johtuen jo pelkästä perspektiivierosta.”

Pidän mahdollisena tuotakin vaihtoehtoa. Melkein kaikilla on ego. Kuka siitä haluaa luopua?

Anthony de Mello kirjoittaa kirjassaan Havahtuminen: ”Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. Mutta ihmiset törmäilevät jatkuvasti elämässään. He kävelevät unissaan. He eivät herää koskaan. Heidän mieleensä ei juolahda, että saattaisi olla olemassa toinenkin tie. Se on traagista. Heidän mieleensä ei koskaan juolahda, että saattaisi olla olemassa parempikin tie. On kuitenkin olemassa tie jota voi kulkea, vaikka ei olisikaan törmäillyt elämässään riittävästi eikä kärsinyt tarpeeksi: kuuntelemisen tie.”

Ehkä jotkut ovat kärsineet tarpeeksi, ehkä jotkut haluavat kuunnella.

JL: ”Mutta jos jollakin on erilainen tapa kokea maailmaa, erilaisia näkemyksiä tai mitä vaan, niin voiko sitä kutsua egoksi?”

Egon toimintamuodot ovat hyvin moninaiset. Kun luovumme mielen toiminnasta, ajattelusta, määrittelystä, meillä ei enää ole egoa. Siihen saakka toimimme ja tarkastelemme maailmaa egon kautta. Koemme itsemme erillisiksi.

JL: ”Sama asia, jos joku ei viihdy seurassasi, niin voiko siitä syyttää voimakasta egoa?”

Miksi kenenkään täytyisi viihtyä seurassani? Miksi oma onnellisuuteni olisi jollakin tavalla riippuvainen toisten ihmisten seurasta? Mihin syyttelyä tarvitaan? Jos minulla ei ole egoa, en tarvitse kenenkään hyväksyntää. Silloin olen yhtä onnellinen yksin ja seurassa, en takerru mihinkään enkä keneenkään. Joku viihtyy seurassani, toinen taas ei. Hyväksyn maailman sellaisena kuin se on. Odotukset ja vaatimukset synnyttävät ristiriitoja. Ristiriidoista syntyy kärsimys.

JL: ”Ehkä nämä henkilöt ovat vain oma itsensä ja toimivat oman elämäntiensä mukaan ja sen edellyttämällä tavalla?”

Juuri näin! Jokainen elää omassa maailmankaikkeudessaan. Jokaisella on täydellinen henkilökohtainen vapaus toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.

JL: ”Vaikka sitä olisikin vaikea ymmärtää, että miksi he tekevät, mitä tekevät.”

Miksi emme ota asioita ja ihmisiä sellaisena kuin ne ovat. Me voimme nauttia elämästä, me voimme olla tietoisia, riippumatta siitä mitä ratkaisuja toiset tekevät.

JL: ”Ihmettelen edelleen, mikä antaa sinulle oikeuden määritellä toisten ihmisten kohdalta, mikä on toimimista harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa, ja mikä on egoa?”

Jos olen toiminut tuolla tavalla, egoni on tehnyt minulle melkoisen tepposen! Se ei olisi ensimmäinen kerta! Luulin vain kertovani tavastani kokea ja olla olemassa. Sinä olet kokenut asiat toisin. Tutkin asiaa omalta osaltani. Olisin kiitollinen jos kertoisit minulle ne kohdat kirjoituksissani joissa olen mielestäni toiminut mainitsemallasi tavalla.

Se että sanon jollakin olevan voimakas ego, ei tee hänestä parempaa tai huonompaa. En ole huomannut jakavani ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Ehkä niin on kuitenkin tiedostamatta päässyt tapahtumaan. Ehkä olen korostanut omaa paremmuuttani. Siinä tapauksessa minun on syytä olla entistä tietoisempi. Miten muut ovat asian kokeneet? Olen kiitollinen kaikista kommenteista.

JL: ”Oma kokemukseni on, että henkilöiden ja maailmankaikkeuden toimintaa on hyvin vaikea täysin ymmärtää, koska oma yksilöllinen perspektiivi ei ole kaikenkattava, vaikka ymmärtäisinkin kaiken ykseysluonteen omassa itsessäni.”

Voin elää ilman ristiriitoja. Minun ei tarvitse koko ajan ajatella syitä ja seurauksia, mennyttä ja tulevaa. Minulla on nykyhetki. Siinä tapahtuu kaikki. Jos minulla ei olisi kaikkea mitä tarvitsen, luonnollinen kasvu ei olisi mahdollista. Jokainen elävä olento kasvaa ja kehittyy saman periaatteen mukaisesti. Siemenessä ja kasvuympäristössä on kaikki mitä puu kunakin hetkenä kasvaakseen tarvitsee. Kasvu voi tapahtua vain nykyhetkessä. Samoin on minunkin laitani. Vain ego, joka on harhaa, kuvittelee muuta.

Kiitos kaikesta! Ehkä otat pian taas yhteyttä.

Egon kohtaamisesta

Jokin aikaa sitten mainitsin eräässä keskustelupiirissä että ihmiset jotka meidän maailmastamme katsoen elävät hyvin alkeellisissa oloissa, vaikuttavat kuitenkin onnellisilta. He hymyilevät, he ovat elossa. Heissä ei näy merkkiäkään masennuksesta. En ollut ainoa joka oli tehnyt saman havainnon. Oli havainto sitten oikea tai väärä, eräs läsnäolijoista koki tällaisen puheen suorana hyökkäyksenä kulttuuriamme ja elämäntapaamme kohtaan. Hän otti asian hyvin henkilökohtaisesti, eikä halunnut kuunnella mitä toisilla oli sanottavana.

Joskus joku ihminen saattaa suuttua minulle aivan yllättäen. Hän reagoi voimakkaasti, kokee minut uhkana. Hän ei tiedosta lainkaan mitä on tapahtumassa. Hän hyökkää kimppuuni, hän ei halua kuunnella mitä minulla on sanottavana. Hän on täysin tunteensa vallassa ja toimii siksi harkitsemattomasti.

Tällaisessa tilanteessa huomaan, ettei oma egonikaan ole kokonaan kadonnut. Se ei kuitenkaan hallitse minua. Olen tietoinen siitä mitä tapahtuu. Kuka onkaan parempi opettaja kuin ihminen jolla on voimakas ego! Muutamalla ystävälläni on sama havainto: Jos oma egosi on menettänyt valta-asemaansa, ihminen jonka ego vielä on voimissaan, kokee sinut todellisena uhkana.

Viime syksynä minua johdatettiin kohti uutta ihmissuhdetta. Sain tiedon hyvin monella eri tavalla, eikä minulle jäänyt epäilystä suhteen merkittävyydestä. Lopulta minulle kuitenkin selvisi, ettei toinen haluakaan jatkaa pidemmälle. Näin kaiken unessa hyvin konkreettisesti. Kerroin hänelle uneni ja hän sanoi että kakki mitä näin piti paikkansa.

Ilman tuota tapahtumasarjaa minulla ei olisi ollut mahdollisuutta oppia, kasvaa ja kehittyä.
Saatoin antaa surun olla kaikessa rauhassa. Saatoin tarkkailla sitä sivusta, vain tarkkailla. Minulla oli hyvä ja rauhallinen olo. Suru ja surua ruokkivat ajatukset tulivat ja menivät. Suru vaimeni ja katosi. En samastunut tunteisiini, en ajatuksiini, joita tunteeni herättivät. Mikään ei ole pysyvää paitsi se mille ei ole nimeä, josta ei voi mitään sanoa. Se mitä aikaisemmin nimitin vastoinkäymiseksi, onkin nyt mahdollisuus.

Mitä olen viime aikoina oppinut?

Opin että ihminen jolla on voimakas ego, ei voi koskaan päästää minua lähelleen. Olen hänelle uhka, sillä näen hänen energioitaan, ajatuksiaan ja tunteitaan. Vaikka hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, se ei riitä. Hänen egonsa käyttää kaikki mahdolliset keinot säilyttääkseen valta-asemansa. Se ei halua paljastua. Se pelkää kuolevansa. Siksi se kokee pelkoa, pelko synnyttää vihaa. Viha johtaa pakenemiseen ja niin ego kokee olevansa jälleen turvassa.

Vain tietoisena havaitsen tilanteen sellaisena kuin se on, vain tietoisena en koeta muuttaa toista ihmistä. Vain tietoisena tunnistan ihmisen jolla on voimakas ego.

Luon aina itse oman kärsimykseni, niin nytkin. Takerruin toiseen ihmiseen, en voimakkaasti, mutta kuitenkin. Siksi koin menettäneeni jotakin, siksi koin surua.

Nautin kaikesta. Kaikki tapahtuu luonnostaan ilman pakkoa tai pyrkimystä. Mitä tietoisempi olen, sitä enemmän opin, sitä enemmän elän tässä ja nyt. Kuinka kiehtovaa ja mielenkiintoista elämä onkaan!

Keskustelu Ville N:n kanssa

”Kaiken avain on siis hiljainen mieli? Päästit vain ajattelusta irti ja siinä kaikki? Arvaan, että tarkoitat tällä pakonomaista yrittämistä verrattuna rentoon irtipäästämiseen?”

Jokaisella on oma tiensä. Minun tieni on ollut hyvin pitkä, kymmeniä vuosia. En vieläkään aina ole täysin tietoinen ja tässä hetkessä. Egoni on ollut hyvin vahva ja ovela. Välillä se tekee temppujaan, tunnistan sen vain helpommin kuin aikaisemmin. Tunteeni eivät enää hallitse minua. Voin kokea rauhaa ja autuutta vaikka koen samanaikaisesti tunteita jotka aikaisemmin koin epämiellyttäviksi. Kärsimys on poissa.

”Kirjoitit edellisessä merkinnässäsi, että ensin yritit hiljentää mielesi pakottamalla, jonka jälkeen luovuit yrittämisestä. Tähän jälkimmäiseen sisältyy silti pieni, rento ponnistus, eikö? ”

Kaikenlainen ponnistelu, yrittäminen ja vastustaminen lisäävät vastustettavan ajatuksen tai tunteen voimaa.

”Ainakin mun kohdalla kaiken ponnistuksen ja täten läsnäolon puute johtaa sumeaan mieleen ja automaattiseen ajatteluun. Tarviiko sun ittes siis ponnistella lainkaan ollaksesi läsnä vai suuntautuuko sun mieles automaattisesti kohti hiljaisuutta?”

Itse en ole huomannut että läsnäolo vaatisi mitään ponnisteluja. Läsnäolo on mielestäni tietoisena olemista, tarkkailemista, valppautta. Jos koetan pakottaa itseäni, huomioni siirtyy pakottamiseen, pois läsnäolosta. Oma elämäni on paras opettajani. Nykyhetkessä oleva energia johdattaa minua. Siinä on kaikki mitä tarvitsen.

”Oon itekin välillä kokeillut ajattelun lopettamista hyvin tuloksin, ja oonkin jo päässyt neuroottisesta ajattelusta eroon. Seuraava haasteeni näyttää olevan täysi hiljaisuus, joka kieltämättä tuntuu hieman pelottavalta mielenkiintoisuudestaan huolimatta.”

Totta kai tunnet pelkoa. Suurin osa ihmisistä karttaa kaikin tavoin asioita, joista tässä keskustelemme. Ego pelkää oman olemassaolonsa puolesta. Se ei tajua olevansa pelkkää harhaa. Sinun ei kannata yrittää mitään. Jos yrität pakolla voittaa pelkosi, se vain voimistuu. Kun tarkkailet tunnetta sivusta ja annat sen vain olla, se vaimenee.

”Harrastatko muuten jotain liikuntaa tai energialajia, kuten joogaa, tai chitä tai muuta vastaavaa?”

Liikun lähes päivittäin. En niinkään harrasta liikuntaa. Viisi tiibetiläistä riittiä tuntuu sopivan minulle mainiosti.

*

Lopuksi eräitä huomioita jotka ovat olleet minulle avuksi matkallani:

Pakottaminen lisää Egon voimaa.

En ole sama kuin ajatukseni ja tunteeni.

Ei kannata takertua mihinkään ajatukseen, tunteeseen, ihmiseen. Mikään ei ole pysyvää. Pysyvää on vain se mistä ei voi mitään sanoa.

Aikaa ei ole. On vain nykyhetki.

On tärkeää olla tietoinen itsestään.

Voin tarkkailla itseäni, ajatuksiani, tunteitani, vain tarkkailla. Vähitellen kaikki tarpeeton katoaa. Jää vain oleellinen.

Tarkkailemalla opin tuntemaan itseni paremmin. Egon huijausyritykset epäonnistuvat. Se ei saa enää energiaa toimiakseen kun ei ole ajatuksia jotka pitävät sitä hengissä.

Minulla ei ole mitään kiirettä. Voin olla täysin rauhassa.

Irtipäästäminen, antautuminen tuo mukanaan sen mistä ei voi mitään sanoa. Tunnen iloa, rakkautta, myötätuntoa.

Keskustelu jatkuu

JL: ”Tieteellisestä näkökulmastakinhan kaikki on syntynyt samasta pisteestä (kaikilla on siis samat “juuret”) ja kaikki on yhtä. Silti samalla koemme myös moneuden. Kuten esimerkiksi minä täällä tietokoneellani ja sinä siellä omallasi. Jos tapaisimme, sinä katsoisit silmilläsi minua ja minä sinua. Meillä on siis erilainen perspektiivi. Jos minä murtaisin jalkani, vaikka olisit kuinka myötätuntoinen ja tuntisit jotain tuntemuksia omassa jalassasi ja jopa pyörtyisit shokista, niin silti se ei ole sama asia kuin, että oma jalkasi olisi murtunut.”

Tieteellä on oma tärkeä lähestymistapansa. Tieteen avulla saadaan lisää tietoa. Tieteen avulla ymmärretään paremmin syy ja seuraussuhteita. Kun puhun kaiken ykseydestä, en tarkoita mitään tuollaista. Tarkoitan puhdasta kokemista. Tarkoitan jotakin mitä ei voi sanoin selittää, mitä tiede ei voi selittää, ei vaikka meillä olisi kuinka paljon faktoja käytettävänämme.

Erillisyyden tunne syntyy ajattelusta, egon toiminnasta. Kun sinulla ei ole ajatuksia, määritelmiä, et koe itseäsi enää erilliseksi. Ei ole enää erikseen havaitsijaa ja havainnon kohdetta. On vain nykyhetki jossa kaikki tapahtuu.
Kokemus on aina enemmän kuin mitkään määritelmät. Sanot hyvin, että meillä on erilainen perspektiivi. Elämme siis kumpikin omassa maailmassamme, koemme sen eri tavalla. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Se on tosiasia. Sinun kokemusmaailmassasi kaikki voi olla yhtä, jos et määrittele, jos elät täydellisesti nykyhetkessä. Samoin on minun laitani. Jokainen elää luomassaan todellisuudessa. Me voimme kommunikoida sanoilla. Me voimme olla vuorovaikutuksessa keskenämme myös syvemmällä tasolla. Jos molempien mieli olisi täysin hiljaa, kuka tietää, mitä voisi tapahtua. Se ei kuitenkaan ole nyt oleellista. Oleellista on nykyhetki

Mitä enemmän elän nykyhetkessä, sitä enemmän koen muutakin kuin silmin havaittavia asioita. Voin kokea jotakin siitä miltä sinusta tuntuu, millainen on suhteesi ystäviisi, miten koet lapsuutesi jne. Näkisin sinusta asioita jotka vaikuttavat voimakkaina energiakentässäsi. Voisin ehkä nähdä tai kokea jonkun kuolleen läheisesi läsnäolon ja kertoa mitä hänellä on sinulle kerrottavaa. Jos sinulla olisi jokin ongelma, voisin kertoa kuvista joita näen, joita minulle näytetään. Kertomieni kuvien avulla voisit päästä eteenpäin. Voisin kanavoida sinulle viestin, joka auttaisi sinua tuntemaan itsesi paremmin ja vahvistaisi sinua. Voisin kertoa sinulle myös asioita jotka tulet myöhemmin kohtaamaan jne.

Olen myös huomannut, että esineet sisältävät paljon enemmän kuin pelkän ulkokuoren. Niissä voi kokea energian joka niihin on sitoutunut. Pohjimmaltaan kyse on tässäkin tapauksessa puhtaasta havainnoinnista ilman mitään valmiita määritelmiä, ilman ajattelua.

JL: ”Mitä oikein tarkoitat puhuessasi “egosta”? Puhut siitä, miten et tuomitse maailmaa, kaikki on osa kokonaisuutta ja kaikessa on samat energiat, annat kaiken virrata vapaasti ja kaikki on ok jne. mutta samalla kuulostaa kuin se mitä käsität “egolla” ei mahtuisi tähän kuvaan tai olisi osa sitä kokonaisuutta.”

Toivottavasti et keskity liikaa määritelmiin. Ego on mielen toimintaa. Ego on sana, määritelmä. Voisin käyttää muitakin ilmaisuja kuten itse, mieli, ajattelu. Oleellista ei ole määrittely, oleellista on havaitseminen ilman määritelmiä. Oleellista on havaita, että me emme ole sama kuin tunteemme ja ajatuksemme. Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät. Syvin olemuksemme on muuttumaton, sitä ei voi määritellä.

Miksi useimmat kokevat itsensä erillisiksi? Miksi ihmiset ovat onnettomia? Eikö kaikki tuo synny määritelmien kautta? Mikä kuuluu maailmaan ja mikä ei. Olenko sitä vai tätä. Mitä tästä seuraa, teenkö oikein vai väärin, onko tuo kaunis vai ruma, mitä tuo ihminen minusta ajattelee, mitä ajattelen itsestäni, olen kaunis, olen ruma, olen rikas, olen köyhä, olen hyvä, olen paha, ihmiset vihaavat minua, ihmiset rakastavat minua, en pidä sateisista päivistä, rakastan punatulkkuja mutta en pidä paistetusta lohesta…

Tuo kaikki on egoa. Se ei anna hetkenkään rauhaa. Se esittää aina vain uusia vaatimuksia, se ei ole koskaan tyytyväinen. Olen lukenut jostakin, että ihmisillä on keskimäärin 80 000 ajatusta päivässä. En tiedä kuinka tuohon lukuun päädyttiin, mutta jotakin se varmasi kertoo egon aktiivisuudesta.

Ego ei ole osa kokonaisuutta. Ego on ajatustemme luoma harhakuva. Se ei ole todellinen vaan kuviteltu.

JL: ”Toisinsanoen onko tämä “ego” jotain, joka on luonnollinen osa maailmankaikkeutta tai todellisuutta niin kuin kaikki muukin, vai onko mielestäsi maailmankaikkeudessa tapahtunut jokin virhe tai erehdys?”

Luonnollinen osa, virhe ja erehdys - Kaikki ovat mielen luomia käsitteitä. Jokaisella sanalla, jokaisella käsitteellä on oma historiansa. Jokaiselle ne merkitsevät hieman eri asioita. Se mitä mieli pitää virheenä, saattaa olla jonkin uuden alku. Onko se silloin mikään virhe? Kaikki on OK. Joku on sanonut, että emme tee virheitä vaan toistamme asioita niin kauan kuin huomaamme että ne eivät toimi.

Kaikella on vastavoimansa. Ne muodostavat kokonaisuuden. Ei ole valoa ilman pimeyttä, ei iloa ilman surua. Jos kiinnitämme huomiomme vain johonkin osaan kokonaisuudesta, joudumme ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin. Kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa. Hyvä voi muuttua pahaksi ja paha hyväksi. Elintason nousu voi olla hyvä asia, mutta jossakin vaiheessa se muuttuukin vaaralliseksi ympäristölle, omalle elämällemme.

Egolle ei ole oleellista mitä todella tapahtuu. Ego haluaa koko ajan lisää elämyksiä, tavaroita, kaukomatkoja, kaikkea mikä tulee ulkopuolelta. Ego ei halua katsoa sisäänpäin, sillä se ei halua menettää valta-asemaansa.

Ego kaipaa käsitteitä, se elää niitten kautta. Myös sana virhe tai erehdys on käsite. Olen ehkä joskus kirjoittanut, että maailmankaikkeus on täydellinen. Olen käyttänyt erästä sanaa, koska en osannut asiaa paremminkaan sillä hetkellä ilmaista. Pohjimmaltaan käsite täydellinen tai epätäydellinen voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Jokainen on luonut oman käsitemaailmansa kaiken aikaisemmin kokemansa ja oppimansa perusteella.

Kun puhun täydellisyydestä, puhun maailmasta kokonaisuutena. Siitä ei voi ottaa mitään pois, siihen ei voi mitään lisätä. Siinä on kaikki.

Sinä olet täydellinen, minä olen täydellinen, kaikki on täydellistä. Kun puhun täydellisyydestä, tarkoitan täydellisyyden kokemista, täydellistä rauhaa, rakkautta, myötätuntoa. Ymmärrätkö kuinka mieletöntä on määritellä määritelmiä? Siitä voi olla seurauksena vain lisää määritelmiä. Määritelmät erottavat meidät maailmasta, toisistamme, kaikesta mikä on elävää ja kaunista. Vain ego tarvitsee määritelmiä.

JL: ”Tunnetko luottavasi maailmankaikkeuteen kaikkine sen puolineen vaiko johonkin tiettyyn tilaan tai kokemukseen, joka on mielestäsi kokonaisuuden “hierarkiassa” muita osa-alueita ylempänä, parempi tai oikeampi?”

Toivottavasti ymmärrän oikein, mitä luottamuksella tarkoitat.

Luotan maailmankaikkeuteen täydellisesti aina kun olen tietoinen, täysin hereillä, kun elän nykyhetkessä. Jos asetan maailmalle ehtoja, vaatimuksia, toiveita, menetän luottamukseni. Kun mieli on hiljaa, luottamus on täydellinen. Jos odottaa jotakin, itse odotus sisältää jo mahdollisuuden että odotus on turhaa ja jää toteutumatta. Kun ei ole ajatuksia, elää täydellisesti nykyhetkessä. Siinä on kaikki mitä tarvitsee, siinä ei ole aikaa, siinä ei ole ristiriitaa. Kaikki tapahtuu juuri niin kuin pitääkin.

Ego, mieli, ajatus luo hierarkioita. Se suorastaan rakastaa niitä. Se keksii niitä koko ajan lisää. Ego tarvitsee erillisyyttä joka voi syntyä vain määritelmien kautta. Ego on harhaa ja häviää kun määrittely katoaa.

Jos menen kauppaan ja ostan jotakin, tavaralla on paino, hinta, käyttötarkoitus jne. Tuote on mielestäni halpa tai kallis, hyvä tai huono. Määrittelenkö itseni tuon tuotteen kautta? Pohdinko, mitä muut ajattelevat jos hankin tuon tuotteen. Teenkö hyvän valinnan ja siten osoitan itselleni ja mahdollisesti muillekin olevani jotakin erityistä. Jos hankin tuotteen, toivonko muitten huomaavan uuden hankintani. Etsinkö ihailevia katseita? Teenkö kaikki valintani määrittelyn kautta? Siinäpä on mielenkiintoinen kysymys. Koskeeko sama suhtautumistapa myös ihmissuhteitani, lastenkasvatusta, ammatinvalintaani, tapaani olla olemassa. Kutsunko sitä itseni toteuttamiseksi, yksilöllisyydeksi jne.

Ehkä joskus tulee aika jolloin olemme valmiita luopumaan tuosta kaikesta. Se on ainoa mahdollisuutemme.


Joitakin huomioita jotka syntyivät kirjoittaessani vastauksiani:

Ego on voimakas, se puolustautuu kaikin keinoin. Se ei halua, että se huomataan, Se ei halua paljastua. Se on valmis turvautumaan jopa äärimmäisiin keinoihin säilyttääkseen olemassaolonsa. Kuinka helppoa onkaan uskoa kaikkea sitä mitä tunnemme ja koemme, mitä ajattelemme. Miten mielellämme takerrummekaan käsitykseen itsestämme. Kuinka tiukassa kaikki tuo negatiivisuus ja kärsimys meissä ovatkaan. Kuinka pelottavaa on luopua jos ei tiedä mitä saa tilalle. Jos ego tuntee itsensä uhatuksi, se on valmis turvautumaan mihin keinoon tahansa säilyttääkseen olemassaolonsa. Se pelkää omaa kuolemaansa. Tuo pelko tuntuu siitä täysin todelliselta. Ajatukset ovat egon käyttövoima. Ilman niitä se ei pysy hengissä. Se tietää tämän ja toimii kaikin tavoin aiheuttaakseen tilanteita jotka vaativat tulla ratkaistuiksi.

*

Haluat ymmärtää. Sinua vilpittömästi kiinnostavat asiat joista kerron sinulle. Olet siis ottanut ensimmäisen askelen, olet luopunut suuresta joukosta käsitteitä. Et tyrmää oikopäätä kaikkea mitä sanon. Haluat tietää enemmän.

Jos luovut vielä lisää, jos antaudut todellisuudelle, tapahtuu jotakin mitä en kykene sanoin selittämään. Voin kertoa sinulle jotakin, voin antaa esimerkkejä, käyttää vertauksia. Kaikki tuo on kuitenkin muuta kuin itse kokemus. Voin kertoa sinulle ovesta, mutta joudut sen itse etsimään ja siitä sisään astumaan.

*

Kun mielesi hiljenee, voit kokea kaiken olevan yhtä. Silloin elämän energia virtaa sinussa vapaasti. Ei ole enää erillisyyttä, egoa. Kaikki tapahtuu kuin itsestään, luonnollisesti. Huomaat olevasi paljon enemmän kuin koskaan osasit edes kuvitella. Huomaat kaiken olevan täydellistä ja samalla muutoksen tilassa.

Vain mieli erottelee, ajatus erottelee ja määrittelee loputtomasti. Mieli luo erillisyyden käsitteen. Eritellessämme ja määritellessämme asioita meidän on mahdoton elää ykseyden tilassa, nykyhetkessä.

Ehkä olet joskus kävellyt luonnossa, ehkä mielesi on tuolloin äkkiä hiljentynyt ja sinut on vallannut täydellinen rauha. Olet kokenut olevasi yhtä kaiken kanssa. Tuon saman tilan on voinut herättää myös jokin taide-elämys tai vaikkapa rakastelu. Tuossa tilassa olet elänyt täydellisesti nykyhetkessä. Pian egosi kuitenkin säikähti tuota tilaa ja alkoi analysoida. Heti kun aloit ajatella, tila oli poissa ja kaikki palasi ennalleen. Jos sinulla on jokin tuollainen muistikuva, saatat aavistaa mitä tarkoitan. Voit elää jatkuvasti tuossa tilassa. Se on jokaiselle mahdollista. Siihen ei liity mitään mystistä tai yliluonnollista.


Kuten aikaisemmin jo totesin, suurin osa ihmisistä ei halua olla näitten asioitten kanssa missään tekemisissä. Joku pitää tiukasti kiinni todellisuuskäsityksestään, joku pelkää menettävänsä arvovaltansa ja uskottavuutensa. Ego tuntee itsensä uhatuksi, jos on vaarana että se paljastuu. Siksi se pitää ennakkoluulonsa, siksi se karttaa kaikkea mikä voisi tavalla tai toisella uhata sen olemassaoloa, osoittaa sen valheellisuuden. Ego haluaa säilyttää kaiken ennallaan. Ego luo pelon, joka estää muuttumisen.


Oletko koskaan tarkkaillut ihmisiä vaikkapa bussissa tai metrossa. Oletko kiinnittänyt huomiosi heidän kasvoihinsa, heidän katseeseensa. Useimmat tuijottavat johonkin kaukaisuuteen. Useimmat ovat jossakin muualla. He eivät vaikuta onnellisilta, sillä he ajattelevat koko ajan. He eivät elä nykyhetkessä, eivätkä huomaa kaiken kauneutta, he eivät koe iloa, rauhaa eivätkä rakkautta. He elävät unessa.

*

Hauska huomata, keskustelu lisääntyy. Toivottavasti se jatkuu ja vilkastuu entisestään.
Kiitos myös saamistani sähköpostiviesteistä!

Olin hetken umpikujassa, enkä tiennyt kuinka jatkaa. Ratkaisu tuli nopeasti ja yllättäen kuten usein käy. JL pelasti tilanteen kommentoimalla ja tekemällä konkreettisia kysymyksiä. Vuorovaikutus on upea asia! Kunpa muutkin esittäisivät kysymyksiään. Olisi mukava tutkia asioita yhdessä.

JL kirjoitti ja kysyi:

”Mielestäni kommunikaatiossa on aina kyse vain “erään ihmisen” perspektiivistä. Sanoit ottavasi “tietoisen riskin”, koska ihmisten epäusko on mahdollista. Itse en epäile yhtään, ettetkö kokisi kuten kerroit tai ettetkö vähintäänkin haluaisi yrittää kertoa sillä jotakin.”

Riski on mielestäni todellinen, mutta sitä ei voi välttää. Osa lukijoista lopettaa lukemisen kohdatessaan omaan kokemuspiiriinsä, omaan maailmaansa kuulumattomia asioita. Heille tietyt tapahtumat ovat yliluonnollisia, huuhaata jne. Tämä on täysin ymmärrettävää. Jokainen elää omassa todellisuudessaan. Meidät on opetettu luokittelemaan. Me panemme vieraaksi kokemamme asiat laatikkoon ja nimilapun päälle. Emme koskaan halua avata tuota laatikkoa.

Havaitsija ja havaittu ovat saman tapahtuman eri puolia. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Ne vaikuttavat toisiinsa. Jokaisella elävällä on oma todellisuutensa. Eri todellisuudet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kakki liittyy kaikkeen. .

Minulle ei ole olemassa erillistä henkimaailmaa. On vain jokin johon olen yhteydessä. Siitä syntyy kaikki, siihen kaikki palaa. En voi tätä yhteyttä loogisesti selittää: Tyhjyys, Jumala, kaikkialla läsnä oleva luova voima, mitä sanaa kukin sitten haluaa käyttää. Se on ikuinen ja muuttumaton. Siitä kaikki syntyy ja siihen palaa, loputtomasti. Kun mieleni on tyhjä, tuo voima toimii kauttani esteettä. Koen iloa, rakkautta ja rauhaa.


”Kerroit muiston lapsuudestasi ja sen jälkeen jälleen yleisempiä ajatuksiasi. Puhut paljon oivaltamisesta ja hetkessä elämisestä. Onko tämä jotain, minkä eteen ponnistelet tai mitä yrität saavuttaa? Vai onko se jotain mitä elät jatkuvasti luonnollisella tavalla? Onko se hetkellisiä välähdyksiä? Vai jatkuva katkeamaton “flow”?”


Meillä ei ole muuta kuin tämä hetki. Kaikki muu on kuvittelua, myös ajatuksemme. Kun oivalsin tämän, ryhdyin hiljentämään mieltäni jopa pakottamalla. Suurin ponnistuksin pystyin olemaan lyhyitä aikoja ajattelematta. Vähitellen huomasin että ajatukseton tila ei voi syntyä pakottamalla. Käytin myös mantraa, erilaisia meditaatioita jne. Vähitellen luovuin yrittämisestä ja rauhoituin. Aloin elää yhä pitempiä aikoja nykyhetkessä.

Meedioitten välittämien viestien avulla varmistuin elämän energian ikuisuudesta. Rauhoituin huomattavasti lisää. Oivalsin, että minua autetaan ja johdatetaan. Minulla ei ollut enää kiire minnekään. Tajuntani laajeni, aloin nähdä maailman uudella tavalla. En ruokkinut egoani jatkuvasti ajatuksillani. En antanut sille käyttövoimaa. Kaikki muuttui kauniiksi. Minulle aukesi kokonaan uusi ja ihmeellinen todellisuus. Kaikki alkoi virrata.

En siis ponnistele enää. En yritä mitään. Kaikki tapahtuu luonnollisesti ja pakottamatta. Jokaisessa hetkessä on oppimisen mahdollisuus, muutoksen mahdollisuus. En suunnittele tulevaa. Elän nykyhetkessä. Elämä toimii kauttani.

”Millaista on arkipäiväsi? Teetkö töitä tai opiskeletko? ”

Päällisin puolin arkeni on kutakuinkin samanlaista kuin miljoonine muittenkin.
Työni ei onnekseni kuluta psyykkistä energiaani. Tunnen kehoni, olen kehossani. Vielä silloin tällöin irtaudun hetkeksi nykyhetkestä. Huomaan sen melkein heti. Katson tunnetta jonka valtaan olen joutunut ja jota ajatukseni ovat ruokkineet. En pakene, vaikka tunne olisi surua tai pelkoa tai kaipausta. En halua paeta. Kaikki tunteet joita koen opettavat minulle jotakin. En enää määrittele itseäni tunteen tai ajatuksen perusteella. Mielen hiljaisuus ja nykyhetkessä oleminen ovat muuttuneet luonnolliseksi olotilakseni. Tuo tila syvenee päivä päivältä. Yhä harvemmin tarkkaavaisuuteni herpaantuu.

Erilaiset materialisoitumiset, paranormaalit ilmiöt, siddhit jos niin haluaa sanoa, ovat osa jokapäiväistä elämääni. Asia joka ensin on tullut mieleeni vaikkapa mielikuvana, saattaa saada vahvistuksen myös fyysisellä tasolla ja päinvastoin. Jokin tapahtuma tai löytämäni esine saattaa auttaa minua ymmärtämään ja tekemään oikeita ratkaisuja. Oivallus tapahtuu välähdyksenomaisesti ja ilman ponnistelua.

Vapaa-aikani käytän pitkälti olemalla yhteydessä toisiin ihmisiin. En ole omaksunut mitään valmista uskontoa tai maailmankatsomusta, mutta osallistun erilaisten ryhmien ja yhteisöjen toimintaan. Niissä käsitellään mm. henkisyyttä, spirituaalisuutta, paranormaaleja ilmiöitä, henkistä kasvua, niissä annetaan parantavaa energiaa jne. Näissä ryhmissä voin vaihtaa ajatuksia hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Aina opin jotakin uutta.

Siirtymiseni uuteen tajunnan tilaan on mahdollistanut ihmisten auttamisen. He voivat näkemäni avullani kokea itsensä ja elämäntilanteensa uudella tavalla, löytää uuden näkökulman, päästä eteenpäin. Käytän selvänäköisyyttä, energiahoitoa, mediaalisuutta jne. Jokainen ihminen on erilainen, siksi menetelmätkin vaihtelevat tilanteen mukaan. Tuo kaikki on hauskaa ja mielenkiintoista ja nautin joka hetkestä täysin siemauksin.. Se on myös luovaa leikkiä, taiteen tekemistä, hulluttelua ja iloa.

”Onko sinulla perhettä?”

Olen eronnut ja minulla on kaksi melkein täysi-ikäistä lasta. He asuvat luonani vuoroviikoin.

”Täytyykö sinun suunnitella, huolehtia?”

Ei tarvitse. Nykyhetkessä eläen kaikki tapahtuu itsestään ilman ponnistelua tai huolehtimista. Saan kaiken tarvitsemani.

”Murehditko asioita?”

En murehdi. Kun ei ole ajatuksia, egoa ja elää nykyhetkessä, ei voi murehtiakaan.

Loukkaannutko, pahoitatko mieltäsi?

Käytännöllisesti katsoen en koskaan. Joskus hyvin harvoin saatan luiskahtaa vanhoihin toimintamalleihin. Jos tunnen hiukkaakaan loukkaantumista tai mielipahaa, tarkkailen syntynyttä tunnetta. En anna sille ajatusenergiaa käyttövoimaksi. Tunne ei hallitse minua kokonaisvaltaisesti ja haihtuu nopeasti kokonaan. Saan etäisyyttä tapahtuneeseen ja pian nauran makeasti itselleni ja tarkkaamattomuudelleni.

”Ahdistaako sinua se, että suurimmalla osalla kulttuuristamme on hyvin erilaiset arvot kuin sinulla?”

Suurimmalla osalla ihmisiä on hyvin voimakas ego. He haluavat aina jotakin, he eivät ole koskaan tyytyväisiä. He saattavat omaksua jonkin uskonnon, ideologian tai hyvää tarkoittavan elämäntavan, mutta ovat silti onnettomia ja aiheuttavat muillekin onnettomuutta jatkuvalla haluamisellaan, pyrkimisellään. Mielestäni kyse ei siis ensisijaisesti ole arvoista, vaan egon olemassaolosta. Myös nk. hyvien arvojen kannattajat aiheuttavat paljon kärsimystä. Ihminen jolla on ajatuksia, voimakas ego, ei voi nähdä kokonaisuutta. Pyrittäessä toteuttamaan hyviä arvoja, ei nähdä asioitten kääntöpuolia. Moni hyvä asia on muuttunut pahaksi.

Arvoilla sinänsä ei siis ole minulle suurtakaan merkitystä. Merkitystä on sillä millaisena maailman näen ja miten toimin tässä ja nyt.

” Kuinka kohtaat maailman tuskan, surun ja epätoivon... sodat ja kurjuuden?”

Näen kaiken tuon, ne ovat tosiasioita, mutta mitä tarkoitat kohtaamisella?

En masennu, enkä vietä unettomia öitä nähdessäni inhimillistä kärsimystä. Ego aiheuttaa kaiken tuon tarpeettoman ja mielettömän kärsimyksen. Ego reagoi kieltämällä tosiasiat, pakenemalla viihteeseen, päiväuniin, kaikkeen mahdolliseen, jotta sen ei tarvitsisi nähdä itseään, kohdata todellisuutta, omaa itseään.

Värähtelytasoni (parempaakaan sanaa en tähän hätään keksi) vaikuttaa kaikkeen olevaan. Mitä korkeampi värähtelytasoni on, sitä helpompi muittenkin on luopua egostaan. En usko minkään poliittisen tai uskonnollisen liikkeen kykenevän todelliseen muutokseen. Vain egosta luopuminen mahdollistaa muutoksen. Muutos löytyy sisältä, ei ulkoa.

Tunnetko tuomitsevasi maailmaa, vai onko aivan kaikki OK?”

En tuomitse maailmaa. Sehän olisi todellisuuden kieltämistä. Olen osa kokonaisuutta kuten kaikki muukin elävä. Minussa vaikuttavat samat energiat kuin kaikkialla muuallakin maailmankaikkeudessa. Olen osa maailmaa. Annan kaiken virrata vapaasti. Kaikki on OK.

”Nykyhetkestä puhuessasi, sanoit “Kaikki muu on harhaa.” Mitä tarkoitat “kaikella muulla”? ”

Kaikkea mikä on mielemme luomaa, itse mieltä, egoa.

”Eräässä aikaisemmassa blogipostissa kirjoitit: “Totuus on täydellinen. Täydellinen sisältää kaiken.” Onko mielestäsi osa kaikesta totuutta ja osa harhaa?”

Mieli, ego, ajatus luo harhan. Se luo ajan joka on harhaa, se luo erillisyyden joka on harhaa. Kun ego kuolee, näemme totuuden jota emme voi koskaan sanoin kertoa.


Sähköpostiosoitteeni on: hiljainenmieli@gmail.com
Voit jättää sinne viestin, yhteydenottopyynnön tai esimerkiksi puhelinnumeron. Nautin kaikenlaisesta vuorovaikutuksesta. Voimme kaikki oppia toisiltamme.