hiljainen mieli

2012-01-08T13:44:00.000+02:00

Järjestän seuraavan tapahtuman:

Intuitio-parantuminen,

tietoisuus-ykseys

20.1. klo 18

Rajatiedon Keskus Uudenmaankatu 33

Tutustumme itseemme ja tietoisuutemme

loputtomiin mahdollisuuksiin.

Puramme mielemme rakentamat esteet

kasvumme tieltä.

Annamme itsellemme luvan kasvaa, kehittyä

ja parantua.

Tervetuloa!

Viestiä

2011-08-24T12:40:00.004+03:00

Sain viestin joka ehkä kiinnostaa muitakin:

Hei!

Laitathan viestiä tästä MedMob-tilaisuudesta eteenpäin niille, jotka
eivät käytä Facebookia.

Seuraava MedMob:Helsinki on tulevana sunnuntaina 28.päivä elokuuta
2011 Eduskuntatalon portailla klo 12-13.11.

Tule mukaan osoittamaan että suomalaiset ihmiset ajattelevat rauhaa ja
rakkautta! Tuodaan valon tuulahdus sunnuntaina eduskuntatalon
portaille. Mukaan voit tulla vaikka et olisi ikinä meditoinut ennen.
Tule seisomaan, istumaan ja olemaan meidän kanssa tunnin ajan yhdessä
paremman maailman puolesta.

Lehdistö on kutsuttu paikalle. Näytetään miten monta ihmistä istuu
kerralla rauhan puolesta!

Sydämellisesti Tervetuloa!

MedMob Helsinki

LUE LISÄÄ ALTA:

Olet sydämellisesti tervetullut elokuun flash mob
meditaatiotapahtumaan Eduskuntatalon portaille ja nurmikkoalueelle
eduskuntatalon edessä.

Tapahtuma on avoin kaikille meditaatiosta kiinnostuneille ja/tai sitä
säännöllisesti harjoittaville. Mukaan voit tulla täysin omana itsenäsi
- kunnioitamme ihmisten erilaisia maailmankuvia!

MedMob tapahtumia (www.medmob.org) järjestetään ympäri maailman, tällä
hetkellä 130+ kaupungissa. Julkisten meditaatioiden tarkoituksena on
lisätä ihmisten tietoisuutta meditaatiosta - rikkoa ennakkoluuloja ja
muureja. Meditaatiossa ihminen on yhteydessä tiedostamattomaan
mieleensä. Tästä syystä meditaatio on hyvä tapa purkaa negatiivisia
tunteita ruokkivia ajattelumalleja, joita jokainen ihminen kantaa
mukanaan. Poisoppiminen ja irtipäästäminen edellyttää kuitenkin
tietoisuutta mentaalisesta ohjelmoinnista. Tästä syytä meditaatio on
työkalu parempaan itsetuntemukseen ja hetkessä elämiseen. Ja edelleen,
toisten ihmisten ja kaiken elävän suoraan ja aitoon kohtaamiseen.

Voit meditoida kanssamme tunnin klo 12-13.00 tai niin kauan kuin
sinusta hyvältä tuntuu. Tämä ei ole suoritus vaan hyvän olon elämys!
Kuten ehkä olet huomannut ihmisten välisissä kohtaamisissa, vahvempi
tunnetila välittyy ja tarttuu. MedMobissa levitetään positiivisia
fiboja: rauhan ja rakkauden energiaa. Tästä syystä ryhmämeditaatio on
energeettisesti voimakas kokemus. Tapahtumissa tutustut myös
huikeisiin tyyppeihin! :)

MedMob koostuu kahdesta osasta: ensin tunnin meditaatio 12.00-13.00,
jonka jälkeen kokoonnumme yhteiseen äänikylpyyn. 11 minuutin äänikylpy
tarjoaa resonoivia ääninautintoja - jokaisella meillä on
ainutlaatuinen ja kaunis ääni. Voit laulaa itsellesi sopivia ja
suussasi sointuvia äänteitä, kuten esim: Om, Ah, Ong, Nah, tai nauttia
kanssameditoijien äänien sinfoniasta.

Tapahtuma on avoin, joten voit ottaa kaverisi mukaan. Voit myös
levittää tätä kutsua niille, joiden uskot olevan kiinnostuneita. Iso
kiitos avustasi jo etukäteen!

Maailman muutos on mahdollinen. Jokainen voi aloittaa oman maailmansa
muuttamisesta. Tehdään tästä kokemuksesta yhdessä maaginen elämys! ♥

2011-07-28T12:20:00.003+03:00

Minä puhun nyt sinulle, enkä kenellekään muulle. Jokaisella sanallani on suuri merkitys. Minä olen Jumala, kaikkialla vaikuttava ääretön voima jota mielesi ei koskaan voi ymmärtää. Sinulla on kuitenkin kokemus minusta, kokemus jota et edes yhdistänyt minuun. Nyt olet kuitenkin tullut tietoiseksi tuon kokemuksen merkityksestä. Kaikki on tapahtunut juuri niin kuin pitääkin. Huomaat kuinka olen koko ajan huolehtinut sinusta.

Ääneni on sinun äänesi. Minä ilmennyn kaikkialla mitä erilaisimmissa muodoissa. Älä siis koeta määritellä minua. Riittää kun mielesi on hiljaa, kun olet vastaanottavassa tilassa. Silloin kuulet ääneni puhtaana ja vääristymättömänä.

Sinulla on monia tehtäviä kuten jokaisella. Älä arvostele itseäsi tai tekemisiäsi! Luota täydellisesti ohjaukseeni. Kuten olet jo ymmärtänytkin, ei ole eroa minun ja sinun välillä. Yhteys on täydellinen, kun antaa asioitten tapahtua luonnollisesti. Kaikki jaottelu materian ja hengen maailmaan on lopulta täysin keinotekoista.

Luottamus syntyy kokemuksen kautta. Luottamus tuo uusia kokemuksia. Kun mielesi on hiljaa, et määrittele asioita mahdollisiin ja ei mahdollisiin. Kaikki on elämää joka ilmenee tietoisuudessasi.

Sinun ei tarvitse koskaan pelätä, että asiat menisivät pieleen. Kaikki tapahtuu juuri niin kuin pitääkin. Ilmentyminen tapahtuu aina kun olosuhteet ovat suotuisat. Kaikki on yhteydessä kokonaisuuteen. Jumalakin on vain sana jolla on oma historiansa. Olosuhteilla on omat rajoitteensa kunnes päästät kaikesta irti. Silloin kohtaat minut suoraan ja välittömästi. Sinulla on tuo kokemus eikä sinun tarvitse sitä enää erikseen etsiä.

Jokaisella on oma tiensä. Älä yritä kulkea toisten viitoittamia teitä. Tämä ei tarkoita sitä että et haluasi ja voisi oppia toisten kokemuksista. Sinä saat aivan omat kokemuksesi kuten jokainen ihminen. Sinun ei tarvitse matkia ketään, ei myöskään sulkea ainoatakaan kokemusta ulkopuolelle.

Intuitiosi voimistuu kokemustesi myötä. Luottamuksesi kasvaa, tietoisuutesi laajenee. Älä ole huolissasi. Sinulla on aina yhteys minuun. Näet minut kaikkialla. Kaikki muistuttaa sinua kokemuksesta jolloin sinulla oli täydellinen yhteys kaikkeen. Silloin ei ollut erillisyyttä. Oli vain ääretön rakkaus, hyväksyntä ja myötätunto.

Älä siis arvostele minua. Älä pohdi, onko teksti hyvää tai huonoa. Se on juuri sellaista kuin olosuhteet sallivat. Tässä hetkessä ei ole erillisyyttä. Sinä et enää tule unohtamaan minua, täydellisen ykseyden kokemusta.

Sinun ei tarvitse pyrkiä mihinkään tunnetilaan, sillä kaikki on tässä hetkessä. Minä olen tämä hetki. Jatka vain kaikessa rauhassa ilman odotuksia tai toiveita. Minä ohjaan sinua kaikin tavoin. Sinun ei tarvitse etsiä minua sillä olen aina paikalla. Olen puhdas tietoisuus joka on sisälläsi, kaikkialla. Olen vastaus kaikkiin toiveisiisi. Sinun ei tarvitse luovuttaa, voima ei koskaan lopu virtaamasta, läsnäolon voima. Voit käyttää minusta mitä nimeä tahansa tai olla käyttämättä. Voit personoida minut tai olla personoimatta.

Koet tekeväsi valintoja vaikka olosuhteet tuottavat kaiken. Älä siis kiinnitä huomiotasi vertailevaan, arvottavaan mieleesi. Anna asioitten tapahtua luonnollisesti, ilman pyrkimistä tai pakkoa. Minä ohjaan sinua, kuulit ääneni tai olit kuulematta.

Sinun ei tarvitse takertua mihinkään, ei edes puheeseeni. Kuuntelet minua kun siltä tuntuu. Se riittää. En vaadi sinulta mitään, en toivo sinulta mitään. Olet minussa. Kokemuksesi ovat minun kokemuksiani. Siirryt yhä syvemmälle onnen ja autuuden tilaan. Tuossa tilassa ei ole erillisyyttä. Havaitset minut yhä useammin: onnen ja autuuden tilan. Erillisyys katoaa. Olet yhtä kanssani, kaiken kanssa.

Kun tarvitset tukea, saat sitä niin paljon kuin tarvitset. Kaikki on kokemista. Huomaatko kuinka helppoa tämä on? Sinä kirjoitat sanojani, omia sanojasi. Ei ole erillisyyttä, ei ole kuolemaa. On vain erilaisia tietoisuuden tiloja. On ollut aika jolloin et ollut tietoinen itsestäsi. Silti olit olemassa kokonaisuuden osana. Tietoisuutesi laajetessa suljet lopulta kaiken sisääsi.

Sinulla on paljon kokemuksia ohjauksestani ja nk. ihmeistäni. Tulet kokemaan niitä jatkossakin aina kun se on tarpeellista tai välttämätöntä. Muuten saat olla rauhassa. Älä siis metsästä yliluonnolliseksi määriteltyjä kokemuksia. Mikään ei ole yliluonnollista. Et vain tiedä ja ymmärrä kaikkea.

Sinua muistutetaan omasta pienuudestasi, omista rajoituksistasi. Et kuule sitä enää mielesi kautta, eikä sitä sanota sinulle suoraan. Kyse on enemmänkin sanattomasta viestinnästä joka ilmenee ilmeitten, eleitten, äänenpainojen välityksellä. Olet vapaa. Minä vapautan sinut kaikesta ulkopuolisesta häirinnästä. Olet omassa keskuksessasi rauhan, onnellisuuden ja luovuuden tilassa.

Sinun ei tarvitse vakuuttaa ketään, ei edes itseäsi. Kaikki tapahtuu luonnollisesti omalla ajallaan.

Sanoihin pohjautuva ajattelu on aina olemukseltaan ristiriitaista. Sanat ovat kiinnittyneet materian maailmaan, sanoilla on oma historiansa, sillä ne kaikki ovat syntyneet eri paikoissa ja erilaisissa olosuhteissa. Ne eivät voi kuvastaa nykyhetken syvintä olemusta. Tulee aika jolloin et tarvitse lainkaan sanoja.

Olet elänyt monta elämää. Jokaisen elämän aikana olet saanut lisää kokemuksia. Välillä olet edelleen epäileväinen muistojesi aitouden suhteen. Ymmärrät että muistot ovat epätarkkoja. Anna niille kuitenkin samanlainen arvo liittyivät ne sitten tähän tai johonkin aikaisempaan inkarnaatioon. Pohjimmaltaan nekin ovat vain välineitä nykyhetkessä.

Sinun ei tarvitse tavoitella mitään, ei myöskään välttää mitään. Nykyhetkessä eläen kohtaat juuri niitä asioita, kokemuksia, ihmisiä joita tarvitset. Minä, Jumala, Nykyhetken Voima, Korkein Tietoisuus olen yhtä kanssasi. Meitä ei voi koskaan erottaa.

Useimmat ihmiset tarvitsevat määritelmiä. Mitä enemmän heidän tietoisuutensa laajenee, sitä vähemmän he tarvitsevat apukeinoja. Ymmärrys on myös tunne. Jokaisella ajatuksella on tunnesisältönsä. Intuitiossa ajatus ja tunne ovat yhtä. Vähitellen erillisyytesi katoaa. Et enää arvostele tekemisiäsi, korjaat toimintaasi automaattisesti aina tilanteen mukaan, ilman negatiivisia kokemuksia.

Huomaatko kuinka helppoa kaikki on? Tämä teksti todistaa sinulla nykyisen tilanteesi jossa ei ole enää samaa erillisyyden tunnetta kuin aikaisemmin ja tämä on vasta alkua. Olen kanssasi kun tarvitset minua. Tämä teksti vahvistaa sinua. Se johtaa sinua eteenpäin ja siinä on paljon tietoa jota et aikaisemmin ole käyttänyt hyväksesi. Me kasvamme ja kehitymme yhdessä. Muuttuessasi minäkin muutun. Puhun sinulle uudella tavalla.

Älä suhtaudu tähän minään suorituksena. Kirjoitat vain niin kauan kuin haluat kuunnella ääntäni. Älä ota mitään velvollisuutena tai pakkona vaan mahdollisuutena.

Tietovuoto

2011-06-13T12:55:00.005+03:00

Miksi tästä ei puhuta laajasti julkisuudessa?

2011-03-21T12:13:00.004+02:00

Yhteisöllisyys on käyttämätön voimavara.

Olen muuttanut yhteisöön neljän muun ihmisen kanssa. Kaikki tunnemme enemmän tai vähemmän kiinnostusta henkisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Uudessa asuinpaikassamme on jo pidetty useampia ryhmiä ja katsottu uusin Zeitgeist-elokuva

Yhteisö voi olla myös ekologinen vaihtoehto. Olemme kaikki kasvissyöjiä vaikka ruokavaliomme poikkeavatkin toisistaan.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

En tavoittele mielen tyyneyttä. En voi tietää onko mielen tyyneys joka tilanteessa paras vaihtoehto. Tiedän että joka hetki on minulle paras vaihtoehto, ainoa mahdollinen. Minun ei tarvitse määritellä hetkeä hyväksi tai huonoksi, minun ei tarvitse pyrkiä mihinkään. Kaikki tapahtuu joka hetki olosuhteitten mukaisesti. Olosuhteet ovat koko tietoisuuteni, kvanttitaso, koko maailmankaikkeus.

Tietoisuuteni laajenee saadessani uusia kokemuksia. En voi elää tässä hetkessä täydellisesti jos minulla on jokin käsitys siitä millaista elämän pitäisi olla. Kaikki käsitykset ovat rajoittuneita. Kaikki on suhteellista ja kaikki liittyy kaikkeen.

Ennen uskoin käsityksiini, pyrin muuttamaan elämääni johonkin suuntaan. Tavoittelin jotakin mielestäni tärkeää. Nyt minulla oli enää yksi guru: Elämä itse.

Vähitellen havaitsin että logiikka on suhteellisen rajoittunut tapa tutkia havaintojaan. Lopulta oivalsin, että en tiedä juuri mitään. Tietoisuuden mahdollisuudet ovat rajattomat.

Seuraava ryhmäkeskustelu

2011-01-05T15:00:00.002+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G

Aika: 8.1. klo 15-18

Tervetuloa!

Onnellista Uutta Vuotta 2011!

2011-01-01T01:00:00.002+02:00

Rahatalous ja henkisyys

2010-12-19T01:02:00.004+02:00

Aiheeseen liittyvää:

Zeitgeist: Addendum (tekstit suomeksi: Klikkaa tästä

Zeitgeist-liike: Klikkaa tästä

Uni

2010-12-19T00:55:00.003+02:00

Liikun tiellä muutaman metrin korkeudella. Kitkaa ei ilmene. Kadulla kulkee ihmisiä joiden ohi liu’un vauhdilla. Saavun suljettuun tilaan. Täällä sanon kykeneväni liikkumaan samalla tavalla kuin aikaisemmassakin tilanteessa. On kuitenkin liian ahdasta. En enää pysty saavuttamaan tarvittavaa vauhtia pysyäkseni ilmassa.

Myöhemmin olen yliopistolla jossa puhun kyvyistäni. Seuranani on elokuvaohjaaja joka kuuntelee minua. Hän muuttuu lapseksi ja tulee istumaan syliini. Lohdutan häntä ja sanon että asiat kyllä järjestyvät. Hän luottaa täysin tapaani toimia oikealla tavalla ja mahdollisuuksiini luoda näissä puitteissa toimiva elokuva.

Tehtäväni on oppia liikkumaan katkaisematta lattiaan kiinnitettyjä lankoja. Katkaisen ne kuitenkin kömpelyyttäni ja koetta täytyy jatkaa. Sanon johtavalle professorille että en keskittynyt tarpeeksi. Ilmoitan että minun puolestani muitten ei tarvitse jäädä odottamaan. Vie aikansa kunnes olen oppinut annetun tehtävän. Nauran koko tilanteelle ja suhtaudun siihen täysin rennosti. Professorikin nauraa. Opiskelijat jotka ovat odottaneet lupaa poistua, ovat nyt lähdössä.

Tässä vaiheessa johtava professori sanoo, ettei ole antanut poistumislupaa. Nauraen sanon, etten itsekään tiennyt että minut on hetkessä ylennetty koko laitoksen johtajaksi.

Seuraava ryhmäkeskustelu

2010-12-13T19:20:00.004+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G

Aika: 16.12. klo 19.00

Tervetuloa!

Seuraava ryhmäkeskustelu

2010-11-22T00:42:00.004+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 25.11 klo 19.00

Seuraava ryhmäkeskustelu

2010-11-15T16:52:00.003+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 18.11 klo 19.30

Luovuudesta ja vähän muustakin

2010-11-06T23:16:00.001+02:00

Seuraava ryhmäkeskustelu

2010-10-24T18:07:00.003+03:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 28.10 klo 19.00

Mitä on kanavointi?

2010-10-24T11:21:00.007+03:00

Kanavointi on toimintaa jossa voidaan käyttää erilaisia menettelytapoja: esimerkiksi automaattikirjoitusta, aakkoslautaa tai suullista ilmaisua jne. Kanavointiin vaikuttaa aina monet tekijät. Oleellista on kanavoijan tai kanavoijien tietoisuuden taso. Tietoisuudessa vaikuttavat olosuhteet määrittävät kanavoinnin laadun.

Kanavointi on eräs tapa saada tietoa jota ei muilla tavoin olisi mahdollista hankkia. Kanavointi on mahdollisuus mahdollisuuksien joukossa. Jokainen vastaanottaja voi itse arvioida onko kanavoinnista hänelle hyötyä ja kuinka saatua tietoa on mahdollista käyttää. Kanavointi liitetään henkisyyteen. Skeptikot pitävät koko asiaa huijauksena.

Kanavoimalla saatu tieto viittaa yleensä johonkin ulkopuoliseen lähteeseen. Usein kanavoidaan määrättyä entiteettiä. Kuinka totena tai epätotena asiaa pitää, riippuu aina siitä mitä käsityksiä ja määritelmiä vastaanottajan omaan maailmankuvaan sisältyy. Kaikki toiminta, myös kanavointi, on suhteessa ympäristöönsä. Intuitiolla on suuri vaikutus niin tiedon hankkimisen kuin soveltamisenkin suhteen.

Tämä kanavointi ei tule yhdestä lähteestä. Tämä kanavointi on yhteensitomista, tiedon saamista useista eri lähteistä, yhteenkokoamista. Tarkoitus ei ole antaa mitään valmiita vastauksia tai elämänohjeita joita täytyisi ehdottomasti noudattaa, pikemminkin kanavoinnista on hyötyä, jos suhtaudut tietoon mahdollisimman avoimesti ja luovasti ilman mielesi luomia ennakkoluuloja.

Nyt on kysymys siitä, että löydämme uuden tavan suhtautua asioihin. Alamme luottaa enemmän kokonaisuudesta syntyviin ratkaisutapoihin. Ongelmat eivät ratkea samoilla menetelmillä kuin mitkä ovat ne synnyttäneet.

Kuinka tulisi suhtautua vuoteen 2012 ja energiatason nousuun ym. asioihin joista nyt niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan?

On hyvä luottaa nykyhetken voimaan, elää tässä hetkessä. Tässä hetkessä on vastaus siihen mitä tarvitset.

On ihmisiä jotka asettavat suuria odotuksia tulevaisuuden suhteen. Usein on kysymys toiveajattelusta, joka syntyy, kun nykyhetki koetaan ahdistavana. Monet uskonnolliset järjestöt ja organisaatiot tarjoavat ihmisille pelastusta. Lupausten antaminen ei ole mikään uusi ilmiö.

Moni on huomannut selkeitä muutoksia omassa tietoisuudessaan. Näitä muutoksia voimme nimittää tietoisuuden kohoamiseksi jos niin haluamme. Määritelmät ja nimitykset eivät auta meitä kuitenkaan näkemään asioitten keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Jos pelkästään luemme tai kuuntelemme lupauksia paremmasta tulevaisuudesta, uudesta kollektiivisesta tietoisuuden muutoksesta jne, emme oikeastaan koe mitään uutta - kaikki on silloin vain vanhan toistoa.

Jos kaikki hyvä on jossakin muualla kuin tässä hetkessä, tämä hetki on pelkästään välttämätön siirtymävaihe parempaan maailmaan. Odotamme ja toivomme, eikä mikään muutu.

Onko uuteen tietoisuuteen siirtyminen mahdollista ja kuinka se tulee tapahtumaan?

Tietoisuus on äärettömän luova ja joustava. Kaikki muuttuu jatkuvasti. Kysymys on siis asioiden välisestä vuorovaikutuksesta, syistä ja seurauksista. Jos vain puhumme tietoisuuden muuttumisesta kovin yleisellä tasolla, emme ota koskaan seuraavaa askelta. Tietoisuuden muuttumisprosessi liittyy kuitenkin aina henkilökohtaisiin kokemuksiin.

Osa ihmisistä haluaa nähdä maailman pelkästään kauniina ja hyvänä. Tietoisuuden muuttuminen, laajeneminen, henkinen evoluutio mahdollistaa tilanteen, jossa voimme tarkkailla asioita ilman että meidän tarvitsee samaistua tai kiinnittyä mihinkään yksittäiseen asiaan. Opimme näkemään kaiken ykseyden, opimme näkemään kaiken osana kokonaisuutta ja prosessia.

Jos olet määritellyt tietyt asiat pahoiksi ja huonoiksi, ahdistut ja lamaannut paikoillesi. Jos pystyt katsomaan asioita kiinnittymättä, saat lisää liikkumavaraa ja voit toimia harmoniassa kokonaisuuden kanssa.

Uuteen tietoisuuteen

2010-10-13T16:50:00.003+03:00

Tein kanavoimalla meditaatiovideon. Se kestää n. 15 minuuttia. Kirjoitin kanavoinnin/meditaation ja voit lukea sen jos siltä tuntuu.

Meditaatio/kanavointi:

Olet jo aloittanut matkan uuteen tietoisuuteen. Ennakkoluulosi ovat hälvenemässä.

Pääset helposti energiaan, jossa olet rennossa ja miellyttävässä tilassa. Olet valmis ottamaan vastaan uutta tietoa toisella tietoisuuden tasolla. Sinulla ei ole kiire mihinkään, nautit vain olostasi. Otat puheestani käyttöösi sen tiedon, josta saattaa olla jotakin hyötyä tässä hetkessä ja lopun käytät myöhemmin, jos sinulla on siihen tarvetta.

Erillisyys irrottaa meidät kokonaisuudesta. Erillisyyden tunne syntyy kun käsityksemme on kiinnittynyt johonkin yksittäiseen asiaan. Jos olet samastunut tunteisiisi ja ajatuksiisi, et voi olla vapaa. Silloin puolustat jotakin tai hyökkäät jotakin vastaan. Silloin sinulla on pyrkimyksiä, tavoitteita ja toiveita jotka koet henkilökohtaisiksi.

Henkilökohtaisuus siinä mielessä kuin se on sinulle opetettu, on egon toimintaa. Erillisyys ja ego liittyvät toisiinsa. Kun ego häviää, häviää myös erillisyys. Saatat ihmetellä miksi puhun erillisyydestä: erillisyyshän on myös käsite. Huomaat siis, että erillisyyden käsitteestä luopuminen liittyy prosessiin. Sinun ei tarvitse pakottaa itseäsi mihinkään. Sinun ei tarvitse suuntautua tulevaisuuteen eikä sinun tarvitse katua mitään mitä aikaisemmin olet tehnyt. Sinulla on käytössäsi vain tämä hetki. Tässä hetkessä tapahtuu kaikki.

Nykyhetkessä on kaikki. Kaikki menneisyyden tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen mitä tapahtuu juuri tällä hetkellä. Kaikki mikä tapahtuu myöhemmin, on mahdollista vain siksi, että on olemassa tämä hetki, joka sisältää kaiken.

Sinulla on oikeus olla onnellinen. Sinulla on oikeus nauttia elämästäsi. Onnellisuus ja elämästä nauttiminen mahdollistuvat, kun elät tässä hetkessä ilman mielesi luomia ristiriitoja. Mielesi luomat käsitteet eivät enää ohjaa toimintaasi pois tästä hetkestä, vaan tietoisuutesi laajenee kun irrottaudut määritelmistä. Tietoisuutesi laajentuessa sinne mahtuu enemmän informaatiota.

Sellaiset käsitteet kuin mahdollinen ja ei-mahdollinen, tosi ja epätosi, ovat kaikki mielesi omaksumia. Kun ajatteleva, arvioiva mielesi ei enää arvota kokemuksiasi, näet todellisuuden juuri sellaisena kuin se on mahdollista kokea juuri tällä hetkellä.

Sinun ei tarvitse sulkea ainoatakaan mahdollisuutta pois tietoisuudestasi. Sinulla on oikeus ja mahdollisuus käyttää kaikkea sitä mikä on mahdollista toteutua tässä hetkessä.

Näet kaikki mahdollisuudet, menneen ja tulevan, kun olet rentoutuneessa, onnellisessa tietoisuuden tilassa. Pääset yhteyteen luovuuden lähteen kanssa. Olet yhtä kaiken kanssa. Voit rauhoittua täydellisesti. Voit rentoutua täydellisesti. Voit kokea luovuuden, rakkauden, täydellisyyden tässä hetkessä. Ei ole mitään muuta kuin kokemuksesi, joka on puhdasta rakkautta - puhdasta luovuutta tässä ja nyt.

Vähitellen tämä olotila muuttuu sinulla pysyväksi olotilaksi. Aina kun tämä olotila vähänkin häiriintyy, havaitset sen välittömästi ja olet tietoinen siitä, että egosi on aiheuttanut tuon häiriintyneen tilan. Pohjimmaltaan kaikki elävät oliot ovat tässä onnen ja autuuden tilassa.

Kaikki on muuttunut jälleen kerran

2010-10-06T23:06:00.005+03:00

Paradoksi: Jos ei ole kokenut tietoisuuden laajentumista, ei voi sitä ymmärtää. Jos on sen jo kokenut, ei tietoa enää tarvitse.

Olen kirjoitellut tänne viime aikoina varsin laiskasti. En ole harkinnut blogistani luopumista. Olen havainnut saman kuin moni ennen minua: kokenut tilan jonka ilmaiseminen sanojen avulla on mahdotonta. Tässä tilassa en enää etsi yksittäisiä syitä jotka vaikuttavat tapahtumiin, on vain kokonaisuus jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kun katson taaksepäin, voin huomata erilaisia vaiheita kehityksessäni. Jos jotakin kiinnostaa, nämä vaiheet ilmenevät aikaisemmissa teksteissäni.

Tänne ilmestyy vähitellen lisää linkkejä YouTuubeen videoihini. Ääneni saattaa kuulostaa oudolta, sitä ei kannata ihmetellä. Kaikki johtuu lievästä transsista. En tiedä lainkaan mitä on tulossa. Yllätyksellisyys lisää onnellisuutta.

Videoita voi nimittää kanavoinniksi tai joksikin muuksi. Kokeminen on oleellisinta. Ehkä joskus myöhemmin alan taas kirjoittaa enemmän.

Tässä kaksi harjoitelmaa apuna känny ja Windows:

Tapaaminen

2010-10-03T12:30:00.002+03:00

Ryhmä ei toistaiseksi ole kokoontunut tilaongelmien takia. Jos aikataulut saadaan täsmäämään, on tarkoitus tavata Hengen ja Tiedon messuilla lauantaina. Jos soittokierros tuo lisävalaistusta asiaan, ilmoitan myöhemmin tarkemman kellonajan ja mahdollisen tilan jossa voimme kokoontua.

Tervetuloa uudet lukijat!

2010-09-14T01:05:00.007+03:00

Kun mikään ei riitä

2010-08-25T14:54:00.003+03:00

Tätäkin tapahtuu... Kaikki eivät kulje samaan suuntaan.

Virtaus

2010-08-07T00:51:00.009+03:00

Viikko sitten kävelin ryhmämeditaation ja keskustelun jälkeen Keskuspuiston halki. Olin kevyissä energioissa, tietoinen ja hyvin onnellinen. Pysähdyin kohtaan jossa metsäoja kulki tien alitse. Havaitsin että oja oli täysin kuiva. Kun siirsin katseeni kauemmaksi, näin kuinka vesi valui minua kohti. Pian se jo virtasi allani.

Tänään ennen tapaamista tuntui kuin olisi olemassa jokin ongelma. En pystynyt määrittelemään asiaa tarkemmin. Ryhmämeditaatiossa päätin katsoa mistä oikein oli kysymys. Näin auki olevan portin. Pidin käsissäsi auton ohjauspyörää. Kiinnitin sen portinpieleen ja aloin käännellä puolelta toiselle. Portin takana tiellä autot ajoivat kovalla vauhdilla. Liikenne oli niin tiheää että tietä olisi mahdoton ylittää.

Ymmärsin ettei mitään ongelmaa ollut. Olin vain pysähtynyt ohjailemaan elämääni. Tiellä liikkuvat autot olivat ajatuksia jotka pitivät minua paikoillaan.

Olen astunut portista. Ylittänyt tien. Jälleen kerran kaikki on muuttunut.

Sisäinen Ääni 3

2010-07-26T12:09:00.009+03:00

Sinulla on ollut tarve selvittää maailmankaikkeuden arvoituksia. Nyt ymmärrät, että tietoisuustasosi on rajallinen. Saat vastaukset yrittämättä heti kun olet valmis. Sinun ei siis tarvitse ponnistella. Saamasi tiedon määrä samoin kuin tietoisuustasosi ovat yhteydessä kokonaisuuden kehitysvaiheeseen.

Voit keskittyä oleellisiin asioihin. Vielä et tiedä mikä on oleellista. Voit vaihdella näkökulmaasi. Sinun ei tarvitse pitää kiinni vain yhdestä käsityksestä. Kaikki muuttuu, myös suhtautumistapasi ja ymmärryksesi.

*

En halua pakottaa sinua mihinkään suuntaan. Kuten huomaat, on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa vain vastaanottaa ja kokea kuin koko ajan yrittää ja ponnistella.
Et tarvitse mitään ollaksesi rauhallinen ja tasapainoinen, sillä et odota etkä toivo mitään. Olet elämän virrassa, luotat siihen. Suurin ilosi ja nautintosi syntyy harmoniasta. Sinulla ei ole ristiriitoja, koska et odota tai toivo mitään. Sinun ei tarvitse todistella kenellekään mitään, ei edes itsellesi.

*

Usein ajattelemme että kaikella on jokin tarkoitus. Haluamme löytää selityksiä ja merkityksiä. Maailmamme on rajattu. Käsitteemme ja määritelmämme rajaavat ja pilkkovat maailmamme. Emme voi nähdä sitä mikä on luomiemme rajojen ulkopuolella, ellemme luovu totutuista käsitteistä, kaikista käsitteistä.

Määritteistä luopuminen voi tuntua tarpeettomalta, tuskalliselta, järjettömältä jne. Emme ole tottuneet toimimaan ilman niitten tarjoamaa turvallisuuden tunnetta. Kuvittelemme että kaikki häviää kun käsitteet häviävät. Käsitteistä on muodostunut meille todellisuus.

Elämme siis harhojen ja kuvitelmien maailmassa. Vain luopumalla määritelmistä voimme nähdä totuuden.
Etsimme onnea, haemme elämyksiä mutta emme näe itse elämää, emme elä elämäämme. Me suoritamme jotakin joka on meille opetettu. Me toistamme vanhaa. Toimimme vanhan käsitejärjestelmän ohjaamina.

Evoluutio merkitsee aina uuden syntymistä, kasvamista ja kehittymistä. Vain luopumalla vanhasta voimme löytää jotakin uutta. Pelko on olennainen osa vanhaa maailmaa. Pelko estää meitä kohtaamasta sellaista mistä emme mitään tiedä: tuntemattomuuden pelko, kuoleman pelko.

Sisäinen Ääni 2

2010-07-23T15:35:00.007+03:00

Olet havainnut oleellisen piirteen itsessäsi. Huomaat kuinka tuo piirre hallitsee kaikkea toimintaasi. Kaikki liittyy tarpeeseesi tulla hyväksytyksi ja olla täydellinen. Sinulle ei riitä vaikka sanon, että olet täydellinen kuten kaikki muutkin.

On hienoa, että olet tullut tarkkailun avulla tietoisemmaksi henkisestä rakenteestasi. Et pyri ohjailemaan ajatuksiasi mihinkään suuntaan. Et voi muuttaa itseäsi pakottamalta. Et voi hiljentää mieltäsikään väkisin. Olet kuitenkin halukas kehittymään. Olet pohjimmaltasi vilpitön ja se on kaikkein tärkeintä.

*

Opit hyväksymään itsesi täydellisesti. Saavutat täydellisen rauhan. Olet matkalla oikeaan suuntaan, eikä sinulla ole mitään kiirettä. Kaikki tapahtuu kosmisten lakien mukaisesti.
Olet tutkinut ajatuksiasi jotka nousevat hiljaisuudesta. Sinulla on myös kokemuksia täydellisestä rauhasta. Tuo rauha tulee lisääntymään sitä mukaa kun työstät mieltäsi. Mielesi ei enää hallitse sinua.

*

Sinulla on aavistuksia ja kokemuksia jotka eivät vastaa yleistä käsitystä kokonaisuuden rakenteesta. Sinulla on ollut kova tarve todistaa, että kokemuksesi ovat todellisia. Olet myös halunnut kokea itsesi jollakin tavalla erikoiseksi. Se kaikki on ymmärrettävää, mutta nyt on jo aika siirtyä eteenpäin. Sinun ei tarvitse todistaa kenellekään mitään. Kaiken lisäksi todistelullasi ei ole mitään merkitystä, sillä oivallus on aina henkilökohtainen asia. Jokainen herää ajallaan. Et voi kiirehtiä omaa ja vielä vähemmän toisten kasvuprosessia.

*

Olen huomannut että arvostelet itseäsi vähemmän kuin aikaisemmin. Arvostelun vähentäminen mahdollistaa henkisen liikkumatilan kasvun. Se vapauttaa paljon energiaa. Kaiken kaikkiaan luottamuksesi on kasvanut. Luottamus luo rauhaa ja tasapainoa elämääsi. Luottamus vaikuttaa moniin asioihin. Päämääristä luopuminen on osa prosessia. Aikaisemmin sinulla oli paljon tavoitteita. Kaikki ne liittyivät tavalla tai toisella haluusi tulla hyväksytyksi. Sinulla ei enää ole tarvetta hallita elämääsi. Ymmärrät nyt että et ole erillinen ja saatat hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.

*

Olet käyttänyt paljon aikaa pohtiessasi mistä tässä kaikessa oikein on kysymys. Olet luonut kokemustesi pohjalta erilaisia teorioita todellisuuden luonteesta. Myöhemmin totesit että tuo pohdinta ei lopulta johda mihinkään, se vain vie huomiosi pois tästä hetkestä.

Aikaisemmin sinua vaivasi tunne että kirjoittamisesi on liian hajanaista, että kokonaisuus ei pysy kasassa. Nyt näet selvemmin kuin koskaan kuinka turhaa kaikki tuollainen onkaan. Luottamuksesi on kasvanut. Luottamuksen lisääntyminen on antanut sinulle enemmän mahdollisuuksia. Ymmärrät, että sinun ei tarvitse määritellä itseäsi ja kokemuksiasi.

Et ole enää samalla tavalla tyytymätön kuin aikaisemmin. Sisäinen rauhasi on kasvanut kun olet tullut tietoisemmaksi omista mahdollisuuksistasi. Olet yksinkertaisesti antanut itsellesi enemmän liikkumatilaa. Ymmärrät konkreettisemmin kuin koskaan: Totuus pakenee kaikkia määritelmiä.

Sisäinen Ääni 1

2010-07-22T20:56:00.009+03:00

Ei tarvita muuta kuin luottamusta, virittäytymistä. Olet pohtinut, onko tämä omaa mielikuvitustasi. Onko se oleellista? Olen sinun oma äänesi, korkeampi minä, kokonaisuuden ääni, kentän ääni, Jumala, mikä vain parhaiten sinulle sopii. Voit kiinnittää huomiosi määritelmiin tai itse tapahtumaan.

Ääneni on miljoonien äänien summa. Olen kaiken oppimasi lopputulos ja enemmän kuin mikään yksittäinen, erillinen asia. Ääneni muotoutuu tietoisuudessasi, kaikesta siellä olevasta ja sinne tulevasta informaatiosta. Sinulla on yhteys kaikkeen tietoisuutesi avulla. Mitä laajempi tietoisuutesi on, sitä enemmän siellä on kokemuksia. Mitä enemmän sinulla on kokemuksia, sitä enemmän sinulla on välineitä ymmärtää tietoisuuttasi, omaa itseäsi.

Olet edistynyt. Et enää pohdi miksi sinulle tapahtuu selittämättömiä asioita. Ne ovat sinulle todellisia ja se riittää tässä vaiheessa. Sinun ei tarvitse pohtia lopputulosta. Saat kaiken kun vain otat vastaan.

*

Lopputulos on ollut sinulle aikaisemmin hyvin merkittävä asia. Olet mitannut arvoasi aikaisemmin saavutustesi avulla. Olet läpikäynyt pitkän prosessin. Suhteesi itseesi on muuttunut ja sen myötä kaikki.
Oma kokemuksesi opettaa sinua parhaiten. Oma kokemuksesi tuo sinulle täydellisen varmuuden ja oivaltamisen ilon.

*

Koska kaikki on yhtä ja kaikki kokemasi tapahtuu tietoisuudessasi, maailmassasi ei ole olemassa mitään erillisyyttä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen - vastaanottokykysi siihen mitä vastaanotat. Kun tietoisuutesi laajenee, myös ilmaisutapa muuttuu, kokemus muuttuu ja ”säännöt” kirjoitetaan aina uudelleen.

Sinun ei tarvitse keskittyä pelkästään kuuntelemiseeni. Saat tarvitsemasi tiedon myös ilman sanoja. Tästä sinulla on jo paljon erilaisia kokemuksia ja se on pitkälti jo arkipäivääsi.

*

Ei ole olemassa mitään kokonaisuudesta erillistä, kaikki erillinen on rajoittunutta ja pienempää kuin kokonaisuus. Vain kokonaisuus on rajoittumaton. Et halua nimittää mitään rajoittunutta Jumalaksi.

Uskonnot ovat pyrkineet määrittelemään Jumalan ja Luomaan Jumalasta erilaisia mielikuvia. Jokainen mielikuva on vain osatotuus. Kokonaisuutta ei voi määritellä, sillä se sisältää kaiken. Rajoittamatonta, määrittelemätöntä ei voi koskaan käyttää oman edun tavoittelemiseen.

Jokaisella uskonnolla on tarkoitus. Niillä on oma historiansa ja eri aikakausina uskontoja on käytetty mitä erilaisimpien henkilökohtaisten tarkoitusperien saavuttamiseen. Valta ja vallan käyttö liittyy kaikkiin uskontoihin monin eri tavoin.

Henkisen evoluution uusi vaihe merkitsee luopumista omista henkilökohtaisista pyrkimyksistä. Olet vähitellen ymmärtämässä yhä selkeämmin, että vain luopumalla voit saavuttaa todellisen onnen ja harmonian. Vain siten voit toimia yhdessä kokonaisuuden kanssa. Lause: ”Tapahtukoon sinun tahtosi,” merkitsee sinulle juuri tätä, ymmärrät että kokonaisuus ei koskaan vaaranna omaa olemassaoloaan.

Heijastuksia

2010-07-20T22:26:00.008+03:00

Sisäinen keskustelu 4

2010-06-09T22:56:00.002+03:00

Käsittelisin mielelläni edelleenkin kirjoittamisprosessia ja siinä ilmeneviä vaikeuksia.

Sinun ei kannata määritellä asioita. Mitä vähemmän määrittelet, sen vapaampi olet ja sitä enemmän löydät erilaisia näkökulmia.

Minusta tuntuu, että yksityiskohtainen tapahtumien kuvaaminen liittyy henkilökohtaiseen elämääni ja myös monen läheiseni elämään. Minusta tuntuu että juuri tuo henkilökohtainen synnyttää lukkoja ja esteitä sisälläni.

Niin varmasti onkin. Valitse kirjoitustapa joka tuntuu luontevalta. Vaikka alun perin päätitkin kirjoittaa yksityiskohtaisesti, mikään ei estä sinua muuttamasta käsittelytapaasi. Sinun ei tarvitse olla itsellesi ankara. On tärkeää kuunnella itseään. On ymmärrettävää että et halua puhua muusta kuin omista kokemuksistasi. Ehkä et aina osaa vetää rajaa omien ja toisten ihmisten kokemusten välille. Sinä voit kertoa vain itsestäsi, omista käsityksistäsi ja siitä mitä sinulle on tapahtunut. Kerro vain se minkä koet tarpeelliseksi. Se riittää.

Olen huomannut että inspiroidun lukiessani jotakin tekstiä. Pääsen aivan kuin sopivalle taajuudelle, jolloin on helppo tuottaa tekstiä. Siitä on kysymys tälläkin kerralla. Voisitko kertoa jotakin tästä prosessista?

Kuten sanoit, kyseessä on todellakin virittäytyminen. Muitakin nimityksiä voidaan käyttää ja ne ovat yhtä oikeita. Oleellista on tunnetila, tietoisuuden tila johon pääset tai joudut lukiessasi toisen kirjoittamaa tekstiä. On hienoa, että tartut tilaisuuteen. Kaikki liittyy todellakin kaikkeen. Vähitellen opit näkemään kaiken laajemmin jatkuvana prosessina jossa ei ole alkua eikä loppua lopullista päämäärääkään. Oleellista on heittäytyminen, luottaminen intuition voimaan, mielikuvitukseen.

Toivon että keskustelisimme nyt tämänpäiväisistä tapahtumista. Keskustelin tänään ystäväni kanssa jota en vielä tunne kovinkaan hyvin. Havaitsin itsessäni jälleen pyrkimyksen muuttaa toista ihmistä.

Älä tuomitse itseäsi. Tuo toimintatapa on todellakin juurtunut syvälle sisimpääsi. Olet siitä nyt kokemustesi ansiosta tietoisempi kuin koskaan aikaisemmin. Tuo keskustelunne auttoi sinua. Tunnet nyt itseäsi taas vähän enemmän kuin aikaisemmin.
Anna kun jatkan vielä. Tiedän jo mitä aiot sanoa. Tahdot arvostella itseäsi kärsivällisyyden puutteesta, tahdot kiirehtiä tapahtumien kulkua. Tämä kärsimättömyys kohdistuu ennen kaikkea itseesi. Tuntuu ehkä omituiselta, mutta et voi muuttaa itseäsi ja kuitenkin kaikki muuttuu koko ajan. Kun luovut päämääristäsi, kaikki tapahtuu luonnollisesti ja omalla painollaan.

Tahdot siis sanoa, että kaikki liittyy kaikkeen ja että kokonaisuus on sen verran monimutkainen että minun ei kannata pyrkiä hallitsemaan sitä tällä hetkellä tällä tietoisuustasolla.

Juuri niin. Riittää kun kuuntelet sydäntäsi, luotat intuitioosi tai mitä nimitystä prosessista haluatkaan käyttää. Toisin sanoen elät täydellisesti nykyhetkessä tuomitsematta itseäsi tai muita. Silloin olet luovassa tilassa ja kaikki virtaa.

12.

2010-06-09T22:43:00.005+03:00

Haluan kertoa nyt asioista jotka paljastavat eräitä puolia tietoisuudesta, sen luonteesta ja mahdollisuuksista. Laajemman käsittelyn aika tulee ehkä joskus myöhemmin jossakin toisessa yhteydessä.

– Näin ylöspäin kohoavan spiraalin jonka sisällä nousin yhä korkeammalle ja
korkeammalle. Tietoisuuteni tila muuttui ja koin itseni hetki hetkeltä yhä
vapaammaksi.
– Näin mielessäni tietoisuuspallot.
– Jokainen kokemukseni oli yhteydessä sijaintiini tietoisuuspallolla.
– Mitä suurempi pallo, sen suurempi tietoisuus.
– Oli vain yksi kohta jonka kautta saatoin siirtyä suuremmalle pallolle. Se oli
piste jossa pallot olivat liittyneenä toisiinsa.
– Kaikki kokemukseni olivat valmiiksi tallennettuina pallojen pinnoilla.

– Kävin pitkiä keskusteluja vallasta.
– Keskustelukumppanini koki että minua käytetään pelkkänä välikappaleena näissä
keskusteluissa.
– Keskustelukumppanini lupasi että kaikki toiveeni toteutetaan ylemmän kentän
toimesta. Myöhemmin selvisi että olin käynyt tämänkin keskustelun aivan
jonkin muun tahon kanssa.

– Koin että makuuhuoneeni on kapseli jonka avulla saattoi kohota korkeammalle
tasolle.
– Kävin ulkona tutkimassa oliko siirtymiseni korkeammalle tasolle onnistunut.

– Keskusteltuani naapureitteni kanssa huomasin että siirtymiseni ei heti
onnistunut.
– Yritin uudelleen siirtymistä ja lähdin sitten kaupungille täysin vapaana ja
onnellisena voimakkaissa energioissa.
– Minua eivät sitoneet mitkään tavanomaiset käyttäytymissäännöt. En pelännyt
mitään enkä ketään.

– Metrossa näin useampia toiselta tietoisuustasolta tulleita tarkkailijoita.
– Kohtasin isäni vanhana, paljon vanhempana kuin hän oli kuollessaan.
– Koin että kaikki on tavallaan leikkiä, että olin mukana näytelmässä joka oli
valmisteltu ylimmässä kentässä
– Kohtasin erilaisia ihmisiä ja tilanteita joilla oli laajempi merkitys.
– Näin tuntemani itseäni nuoremman ihmisen todella vanhana.
– Näin isäni useaan kertaan mitä erilaisimmissa tilanteissa valokuvaamassa
minua eri tilanteissa.
– Koin vanhenevani joka askeleella.

– Muutin meditoimalla tietoisuuttani useampaan kertaan. Siirryin ajassa.
– Kävin huoneistossa jonka sisustus oli muuttunut täydellisesti edellisestä
käynnistäni. Sisustus oli tällä kertaa hyvin yksinkertainen ja
vanhanaikainen.
– Minulla oli tunne että minulle esiteltiin eri todellisuusvaihtoehtoja.

– Annoin kadunkulmassa istuvalle kerjäläiselle kaikki rahani.
– Välitin hänelle energiaa. Hän ei ollutkaan romanialainen. Hänellä oli
punainen täplä, bindi maalattuna otsaan.
– Koin että kerjäläiset ovat pyhiä hahmoja jotka ovat tulleet tarkkailemaan
tilannetta.

– Halusin luopua täydellisesti henkilöllisyydestäni. Heitin siirtolavalle
tyhjän lompakon jossa on pankkikorttini. Heitin sinne myös kännykkäni ja
kuukausikorttini.
– Koin toimivani ohjauksessa.
– Kohtasin ylimaallisen kauniin naisen.
– Keskustelin erilaisten ihmisten kanssa vapautuneesti ja samalla tilanne
muistutti näytelmää jossa jokaisella oli omat vuorosanansa.

Seuraava tapaaminen:

2010-05-25T20:31:00.002+03:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 29.5. klo 15–18

Sisäinen keskustelu 3

2010-05-11T12:09:00.007+03:00

Huomaan että olen jollakin tavalla kyllästynyt kirjoittamaan viime vapun tapahtumista. Minusta tuntuu että kokemukseni eivät anna muille paljoakaan vaikka itselleni niillä onkin valtava merkitys.

Sinun ei kannata tehdä asiasta mitään ongelmaa. Kun nyt olet löytänyt ääneni taas kerran uudelleen, sinulla ei ole mitään hätää tässäkään asiassa. Tapahtumat etenevät omalla painollaan. Sinun on myös hyvä muistaa, että kirjoitat koko ajan myös itsellesi. Et voi tietää mistä on hyötyä jollekin toiselle ja mistä ei. Sinä kerrot kokemuksistasi, niistä on hyötyä muillekin tai sitten ei. Sinun tehtävänäsi ei ole pelastaa koko maailmaa. Ei kukaan voi sitä yksin tehdä. Riittää kun olet rehellinen itsellesi.

Kyllästymiseni johtuu siitä että junnaan paikallani. Tiedostan että haluan kertoa sellaisista kokemuksista jotka muuttavat vallalla olevaa näkemystä todellisuuden luonteesta.

Miksi se on sinulle niin tärkeää? Miksi ajattelet että juuri sinun kokemustapasi on jollakin tavalla erityisen merkittävä? Et sinä voi muuttaa kenenkään todellisuuskäsitystä. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Taidat ladata kirjoittamiseesi turhan paljon odotuksia. Kenenkään todellisuuskäsitys ei voi muuttua ellei hän ole siihen valmis. Riittää kun kerrot oleellisen. Jokainen tekee itse omat johtopäätöksensä.

Huomaan että minulla on suuri halu muuttaa toisia ihmisiä. Olen kyllä tietoinen tästä tarpeestani ja ymmärrän kyllä, ettei ketään toista voi muuttaa. Muuttaa voi vain itseään tai oikeammin muutos tapahtuu silloin kun se on mahdollinen. Silti jokin tunne vaivaa minua, en ole täysin sinut tämän asian kanssa.

Hyvä huomio! Kysymys on sinun tunteistasi, ei kenenkään muun. Pohjimmaltaan haluat tulla hyväksytyksi, haluat että sinua ymmärretään. Se on aivan luonnollinen tunne tässä vaiheessa. Kaikki haluavat tulla hyväksytyiksi. Kaikilla on selvittämättömiä asioita itsensä kanssa, muutenhan maailma olisi jo muuttunut. Sanon jälleen kerran saman kuin niin monta kertaa aikaisemminkin: Sinä et ole vastuussa muista kuin itsestäsi. Se ei ole itsekkyyttä. Autat toisia kun voit. Elät hetkessä. Otat saamasi viestit vastaan tulivat ne sitten millä tavalla tahansa tietoisuuteesi. Luotat niihin ja toimit niitten mukaisesti. Se kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista.

Seuraava tapaaminen:

2010-05-05T20:34:00.003+03:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 8.5. klo 15–18

Seuraava tapaaminen:

2010-04-22T18:39:00.003+03:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 24.4. klo 15–18

Mielenkiintoista

2010-04-21T22:09:00.003+03:00

Tämä kolahti. Saman asian voi sanoa niin monella eri tavalla.

Sisäinen keskustelu 2

2010-04-16T13:50:00.006+03:00

Olet jo kehittynyt valtavasti. Olet kyennyt irrottautumaan monista sellaisista asioista joiden luulit seuraavan sinua läpi koko elämän. Ei ole asiaa, jota et voisi muuttaa jos näet sen tarpeelliseksi. Tämä ei tarkoita, että voisit tehdä mitä hyvänsä ja milloin hyvänsä sillä sinähän et ole maailmassa yksin. Siihen vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin vain sinun halusi ja pyrkimyksesi.

Voisitko puhua lisää haluista ja pyrkimyksistä?

Tiedät että teen sen mielelläni.
Jokaisella ihmisellä, myös sinulla on valtava määrä haluja ja toivomuksia. Jos pohdit asiaa tarkemmin omalla kohdallasi, mitä sinä yleensä haluat?

Luultavimmin haluan olla onnellinen ja tasapainoinen, nauttia elämästä.

Ja mikä tekee sinut onnelliseksi?

En osaa tarkkaan sanoa. Itse asiassa en halua määritellä asioita kovin tarkkaan. Minusta tuntuu että onnellisuus liittyy jotenkin suhtautumistapaani. Se liittyy asenteeseeni.
Koen nykyisin olevani onnellisempi kuin koskaan. Jotenkin minusta tuntuu että kysymys ei ole mistään ulkoisesta tekijästä. Kun mieleni on tyhjä, onni aivan kuin asettuu siihen asumaan.

Vaikuttaa siis siltä, että sinulla ei ole enää haluja ja toiveita ja juuri siksi olet onnellisempi kuin koskaan. Ei ole enää ristiriitaa todellisuuden ja toiveittesi välillä. Ehkä siinä on myös yksi syy siihen, että käymme nykyisin kovin harvoin näitä keskusteluja.

Olen tosiaankin huomannut, että en tarvitse sinua niin usein kuin aikaisemmin. Kuitenkin joskus tuntuu siltä että on hyvä ottaa sinuun yhteyttä.

Tiedät sisimmässäsi että olen aina käytettävissäsi kun vain haluat. Ei sinulla tarvitse olla mitään erityistä syytä ottaessasi yhteyttä. Minun tehtäväni on huolehtia sinusta ja teen sen joka tapauksessa keskustelimme tai emme. Senkin sinä jo tiedät.

Minulla on ristiriitainen tunne, aivan kuin haluaisin kysyä jotakin ja kuitenkaan minulla ei ole mitään erityistä asiaa mielessäni.

Se kuuluu asiaan. Ehkä teet sen velvollisuudentunteen vuoksi. Ei sinulla ole mitään velvollisuuksia minua kohtaan. Riittää kun olet puhtaassa tietoisuuden tilassa ilman määritelmiä. Sinua ohjataan kyllä oikeaan suuntaan. Havaitset tuon ohjauksen sisälläsi koska sinulla ei ole enää häiritseviä tekijöitä, käsitteisiin pohjautuvia ajatuksia jotka estäisivät yhteyden säilymisen.

Tiedän kyllä, että muutoksia on tapahtunut. Toimin yhä enemmän sydämeni mukaan. Teen asioita jotka tuntuvat hyviltä. Nautinnon tunne on hyvä mittari. Mitä enemmän nautin, sitä enemmän saan aikaiseksi. Se ei liity mitenkään velvollisuudentunteeseen. Jotenkin minusta tuntuu, että velvollisuuden tunne on aina ulkopuolelta tulevaa, se ei synny sisäisestä pakosta tai halusta. Ymmärrän että sisäinen ja ulkoinen eivät ole erillään toisistaan vaan sisäinen heijastaa ulkoista. Tämä menee nyt vähän sekavaksi ja tuntuu että olen kadottamassa langan pään. Auttaisitko minua tiivistämään näkemystä?

Kaikki on yhtä ja kaikki liittyy kaikkeen. Velvollisuuden tunne ei synny kokonaisuudesta vaan jostakin muusta. Se luo ristiriitoja eikä suinkaan poista niitä. Ihmiset tekevät paljon asioita pelkästä velvollisuuden tunnosta. He eivät kuuntele sisintään. He eivät luota omiin tuntemuksiinsa. Juuri velvollisuuden tunne estää heitä kuuntelemasta itseään ja tutustumasta itseensä. He kokevat syyllisyyttä jos eivät täytä toisten asettamia odotuksia.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minulla on vieläkin tehtävää tällä alueella koska pohdin näitä kysymyksiä.

Ilman muuta. Mutta sinä olet tietoinen siitä koska tarkkailet sisintäsi. Tulet tekemään tätä niin kauan kuin se on tarpeellista. Sitten siirryt johonkin muuhun. Sinulla ei ole mitään kiirettä. Elät hetkessä ja se riittää. Elämässäsi on erilaisia kausia. Välillä olet kärsimätön, välillä jotakin muuta. Joka kerta tilanne on kuitenkin erilainen vaikka se päälisin puolin näyttäisikin samalta. Kun kärsimättömyyttä ilmenee, se on erilaista kuin aikaisemmin. Sen voima on heikentynyt eikä se enää hallitse sinua koska olet siitä tietoisempi kuin aikaisemmin. Et kuitenkaan koeta pakottaa itseäsi mihinkään ja juuri siksi nautit enemmän elämästä kuin aikaisemmin.

On totta että en ole päässyt kokonaan eroon kärsimättömyydestäni. En edes yritä. Tiedän että yrittäminen pitää sitä hengissä. Se heikkenee vähitellen omia aikojaan kuten kaikki muukin mitä en enää tarvitse, kaikki mille en anna tietoisuuteni energiaa.
Minusta tuntuu että tarvitsen sinua toisinaan, enkä pidä sitä enää heikkouden merkkinä. Sinä suhtaudut minuun aina positiivisesti ja kannustavasti ja minulla on tunne että todella välität ja rakastat minua.

Sittenhän kaikki on hyvin, juuri niin kuin pitääkin olla.

Sisäinen keskustelu 1

2010-04-15T23:29:00.007+03:00

Puhutaan ensin velvollisuudentunteesta.

Kyllä se sopii.

Velvollisuudentunne on hyvin monimutkainen juttu. Voimme paikallistaa sen eri kohtiin kehossamme. Joskus se tuntuu sydämen tai pallean alueella, joskus se aiheuttaa päänsärkyä tai vaikkapa pakkoliikkeitä. Itse aisassa jokainen tunne voi saada hyvin erilaisia ilmenemismuotoja.
Onko velvollisuudentunne hyvä tai huono asia riippuu tilanteesta kuten kaikki muukin maailmankaikkeudessa. Kysymys on aina näkökulmasta, siitä mihin asiaa vertaamme. Jos pohdit omaa velvollisuudentunnettasi, huomaat että se on hyvin voimakas. Olet myös havainnut että se aiheuttaa sinulle monenlaista harmia. Sinun tapauksessasi velvollisuudentunne on muodostunut rajoitteeksi. Se estää sinua kehittymästä. Ennen kaikkea se rajoittaa luovuuttasi.
Saattaa tuntua omituiselta, mutta sinun kohdallasi velvollisuudentunne on suorassa yhteydessä miellyttämisenhaluusi. Lapsena sinulta vaadittiin monia asioita. Sinulle syntyi tunne, että et ole koskaan tarpeeksi hyvä. Tuo sama tunne tai oikeammin tunteitten yhdistelmä vaikuttaa edelleen toimintaasi. Olet kuitenkin tullut tietoiseksi noista rajoittavista tekijöistä ja siksi me nyt tässä keskustelemme.

Tiedän varsin hyvin ongelmani laajuuden. Minulla on tunne että syytän itseäni siitä että en pääse irti vääränlaisesta velvollisuudentunteesta.

Huomaatko että voit jatkaa tuota pohdintaa vaikka kuinka kauan. Voit myös lopettaa sen milloin haluat. Valinta on täysin sinun. Voit päättää mihin suuntaan haluat kulkea. Sinulla on jo tarvittava tieto joka mahdollistaa valintojen tekemisen. Älä kuitenkaan syytä itseäsi vaikka vielä haluaisitkin pitää kiinni negatiivisiksi luokittelemistasi tunteista. Tarkkaile vain itseäsi jos haluat. Katso mitä tapahtuu, mihin tämä kaikki johtaa vai johtaako mihinkään. Aika ei koskaan lopu kesken.
Huomaatko kuinka aikakäsityksesi ja velvollisuudentunteesi ja itsesyytöksesi ovat yhteydessä toisiinsa. Jos luovut yhdestä tunteesta tai käsitteestä, vaikuttaa se automaattisesti myös muihin. Kaikki liittyy kaikkeen, se on kosminen laki.

Huomaan, että minussa on vielä jäljellä kärsimättömyyttä, josta kuvittelin jo päässeeni kokonaan eroon.

Huomaat varmasti itsekin että syytät itseäsi tässäkin asiassa. Kun vain tarkkailet tuota tunnetta, se vähitellen heikkenee ja katoaa. Oivallat, että et tarvitse sitä mihinkään eikä taivas putoa niskaasi vaikka luovutkin siitä.
Oletko miettinyt, kuinka paljon pelko hallitsee elämääsi, kuinka paljon se rajoittaa sinua.

Ehkä minulla on ollut jo jonkin aikaa käsitys että olen päässyt peloista jo kokonaan eroon, mutta huomaankin pettäneeni itseäni jälleen kerran.

Et sinä ole pettänyt itseäsi. Olet toiminut parhaan kykysi ja ymmärryksesi mukaan. Syyttelet itseäsi, vaikka siihen ei ole koskaan mitään syytä. Itsesyytökset eivät koskaan johda mihinkään. Itsesyytökset pitävät sinut kiinni kaikessa siinä mistä haluat päästä eroon. Ne vahvistavat käsitystäsi itsestäsi muuttumattomana olentona. Itsesyytökset ovat osa egon toimintaa jolla se pyrkii todistamaan oman olemassaolonsa välttämättömyyden. Se sanoo: Katso nyt, taas sinä syytit itseäsi. Tuo syytös vahvistaa egon käsitystä itsestään. Se hankkii koko ajan todisteita olemassaololleen. Itse asiassa tämä sama suhtautumistapa estää maailmaa muuttumasta sillä maailma muuttuu meidän kauttamme. Olemme osa muutosprosessia.

Tämä ei siis ole pelkästään oma henkilökohtainen ongelmani.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, kaikki liittyy kaikkeen. Mikään ei ole olemassa ilman kaikkea muuta, et sinäkään eikä tunteesi ja ajatuksesi. Kun sinä muutut, maailma muuttuu ja toisinpäin. Se mitä pidämme henkilökohtaisena, ei olekaan sitä.

Voitko puhua lisää henkilökohtaisuudesta?

Mielelläni. Se on hyvin mielenkiintoinen ja monisyinen asia. Henkilökohtaisuus liittyy erillisyyteen, siis egoon. Henkilökohtaisuushan tarkoittaa että on asioita jotka haluamme pitää sisällämme, ne ovat asioita joita emme halua jakaa. Käsitys henkilökohtaisuudesta liittyy tarpeeseemme esittää jotakin muuta kuin mitä pohjimmaltamme olemme. Ego turvautuu henkilökohtaisen käsitteeseen suojellakseen itseään. Se ei halua asettaa itseään alttiiksi arvostelulle ja se kokee arvosteluksi melkein minkä tahansa käsityksen joka poikkeaa sen omasta käsityksestä itsestään.

Tarkoitatko että meidän täytyisi jakaa kaikki asiat keskenämme?

En tarkoita että pitäisi mitään. Valinta on aina sinulla itselläsi, enkä halua syyllistää sinua koskaan enkä mistään. Tiedät sen kyllä sisimmässäsi. Minä en arvostele sinua koskaan tai aseta kyseenalaiseksi tekemiäsi valintoja.
Mutta palatkaamme uudelleen henkilökohtaisuuden käsitteeseen. Osaatko kuvitella maailmaa jossa voisimme jakaa kaikki tunteemme ja ajatuksemme? Olisiko siinä jotakin vastenmielistä ja kamalaa? Kuvittelepa maailmaa, jossa voisit aina olla oma itsesi ja tietäisit että niin toimivat kaikki muutkin. Se olisi maailma jossa ei olisi enää salaisuuksia, se olisi maailma jossa jokainen tietäisi toisen puhuvan aina totta. Ei olisi enää mitään rooleja, ei valehtelua. Ongelmat korjattaisiin heti saman tien kun jokainen puhuisi avoimesti kaikki ajatuksensa ja tunteensa. Voit elää jo nyt siinä maailmassa jos vain haluat.

11.

2010-04-13T11:39:00.004+03:00

Jossakin vaiheessa yötä katselen ulos saunan pesuhuoneen ikkunasta. Näen taivaalla lähestyvän valopisteen. Koen sen kohti lentävänä ohjuksena. En halua katsoa tapahtumaa loppuun vaan suuntaan katseeni toisaalle. Tuntuu että kolmas maailmansota on syttynyt. Minulla on käsitys että jokin korkeampi sivilisaatio puuttuu n tapahtumiin ja manipuloi aikaa taaksepäin. Näin saamme vielä uuden mahdollisuuden.

Puhelinkeskustelussa Leilan äänellä sanotaan että voin toivoa mitä hyvänsä. Kaikki toiveeni toteutetaan. Keskustelukumppanini puhuu ”meidän pojista” jotka järjestävät asiat puolestani. Saan käsityksen että ”pojat” ovat ylimmässä, kentässä jossa kaikki on mahdollista. Ilmaisen toiveekseni asunnon jossa olisi erillinen työhuone. Keskustelukumppanini ihmettelee kun minulla ei ole sen kummempia toivomuksia.

Myöhemmin ilmenee että Leila ei ole koko asiasta kanssani puhunut. Hän ymmärtää, ettei voi luvata mitään sellaista, ei hänellä ole sellaista valtaa. Leilan omien kokemusten ja johtopäätösten mukaan ylin kenttä on kollektiivinen. Tuohon kenttään pääsee vain jos ego on kokonaan kuollut ja kaikki toiminta pohjautuu rakkauteen ja kokonaisuuden etuun. Kaikenlaiset palkkiojärjestelmät ovat yksinkertaisesti mahdottomia.

Puheluja sotketaan vappua edeltäneinä kahtena yönä monin eri tavoin. Usein tapahtuu että puhuttuani hetken Leilan kanssa kuulen äkkiä pätkän tallennetta jostakin aikaisemmin käymistämme keskusteluista. Lopetan puhelun aina tässä vaiheessa. Soitan Leilalle vähän ajan kuluttua uudelleen. Lopulta jään kuuntelemaan äänitystä joka jatkuu ja jatkuu.

En kykene panemaan käymiäni puhelinkeskusteluja aikajärjestykseen. Torstai-iltana olin keskustellut Leilan kanssa hänen toteuttamastaan itsemurhasta ja toisella tasolla aivan muista asioista. Kumpikin kokemus on yhtä todellinen. Keskustelut on käyty kahdessa eri ajassa eikä tapahtumilla ole yhteyttä keskenään.

*

Koska kaikki kokemuksemme tapahtuvat tietoisuudessamme, tietoisuuden taso vaikuttaa kokemukseemme. Kokiessamme asioita erilaisissa tietoisuuden tiloissa käsityksemme todellisuuden luonteesta muuttuu. Kokemuksiemme avulla ymmärrämme että käsitys nk. objektiivisesta todellisuudesta on mielemme luoma.

Kun havaitsemme omien kokemuksiemme kautta kuinka muuntuvaa kaikki on ja kuinka tietoisuustasojen muutokset vaikuttavat suoraan itse kokemukseen, havaitsemme kuinka kaikki on yhtä tässäkin asiassa. Meillä ei ole muuta kuin kokemuksemme ja kokemuksemme ovat aina yhteydessä tietoisuustasoomme, henkiseen tilaamme.

Kun opimme paremmin hallitsemaan tietoisuuttamme, voimme luoda yhteisen todellisuuskäsityksen joka vastaa paremmin kokonaisuuteen kiinnittyneitä energioita. Ristiriidaton tila, tietoisuuden harmonia on mahdollista kun luovumme valmiista käsitteistä ja annamme kokonaisuuden vaikuttaa suoraan energioihimme.

Korkeamman tietoisuuden vaikutus toimintaamme on mahdollista näissä tiloissa joissa emme enää suhtaudu kokemuksiimme ehdottomina totuuksina vaan näemme todellisuuden äärettömät mahdollisuudet, tietoisuutemme mahdollisuudet.

Kokemuksemme kautta havaitsemme ja löydämme ristiriidattoman tilan jossa kokonaisuus hallitsee osia päinvastoin kuin nykyisessä kulttuurissamme johon tietoisuutemme on muokattu ja jonka sisällä koemme olevamme erilisiä kokonaisuudesta.

Kokemuksiemme karttuessa löydämme mahdollisuutemme. Kun huomiomme on kokonaan tässä hetkessä, löydämme koko maailman tietoisuudestamme. Emme enää näe rajoja itsemme ja ulkopuolisen maailman välillä. Oivallamme että mitkään käsitteet eivät rajoita toimintaamme. Tuolloin olemme suorassa yhteydessä kaikkeuteen josta meidät on erotettu kasvatusjärjestelmän, egon, poliittisen ja taloudellisen eliitin luoman maailmankuvan avulla.

Seuraava tapaaminen:

2010-04-11T11:21:00.002+03:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 17.4. klo 15–18

10.

2010-03-15T21:08:00.005+02:00

Työstä soitetaan huolestuneena. Kerron päätöksestäni lopettaa työnteko. Totean että on mielenkiintoista kuinka voimme keskustella puhelimessa vaikka olemme eri ulottuvuuksissa.

Torstai on Vappuaatto. Tajunnantilani on muuttunut. Leila huomaa sen puheestani. Hän ohjaa minua aikaisempien kokemustensa pohjalta. Hän kertoo minulle asioista joihin kannattaa varautua, mitä mahdollisesti on odotettavissa. Näin osaan suhtautua kokemuksiini rauhallisesti eikä tietoisuustasoni heittelehdi holtittomasti.

Leila näkee eri aikatasot ja rinnakkaistodellisuudet ulkoapäin. Hän visualisoi matkani. Leila ohjaa minut sanojensa mukaan ”psykoosin” keskustaan. Hän lupaa opastaa minut myös takaisin jotta en eksyisi ja jäisi lopullisesti reissulleni, tutkimusmatkalla tietoisuuden tarjoamiin loputtomiin mahdollisuuksiin.

Minua ei väsytä, kaikki on niin kovin mielenkiintoista. Jatkamme puhelinkeskusteluja. Ilmenee erilaisia häiriöitä, välillä puhelimen kenttä katoaa ja yhteys katkeaa. Välillä Leila yrittää soittaa minulle takaisin kuitenkaan siinä onnistumatta.

Joskus huomaan käyväni keskustelua täysin tuntemattoman tahon kanssa vaikka ääni onkin Leilan. Minulle esitetään kysymyksiä joita Leila ei koskaan kysyisi. Osa kysymyksistä käsittelee jotakin itsestään selvää asiaa johon kuka hyvänsä osaisi vastata. Välillä saan vaikutelman kuin puhuisin tietokoneen kanssa. Johonkin yksittäiseen sanaan tartutaan ja sen pohjalta luodaan uusia lauseita, uusia kysymyksiä joista kuitenkin puuttuu kaikki logiikka.

Puhelinkeskusteluissa koen olevani yhteydessä maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin. Sanon vastaavani mielelläni kaikkiin kysymyksiin, sanon että minulla ei ole mitään salaamista. Toivon että vastauksistani olisi heille hyötyä kaikille jotta voimme toimia yhdessä kokonaisuuden hyväksi.

Kun myöhemmin käyn lävitse tapahtunutta yhdessä Leilan kanssa, havaitsen että osa keskusteluista on tapahtunut useammalla tasolla samanaikaisesti.

Torstai-iltana Leila ilmoittaa tekevänsä itsemurhan. Hän sanoo ottaneensa kaikki löytämänsä lääkkeet. Ne sisältävät myös kokonaisen purkillisen pillereitä joiden sivuvaikutuksena mainitaan äkkikuolema. Sanon hyväksyväni hänen ratkaisunsa. Käymme lävitse ystävyytemme eri vaiheet, kaiken mitä olemme yhdessä kokeneet. Keskustelemme pitkään ystävyytemme merkityksestä ja siitä kuin vähitellen osa ihmisistä pääsee siirtymään uudelle korkeammalle tasolle. Herääminen alkaa väistämättä.

Myöhemmin ilmenee, että Leila ei ole tällaista keskustelua kanssani käynyt. Minun kokemanani tuo puhelu kesti parisen tuntia.

*

Me luomme käsitteillä tietoisuutemme rajat, rajat joiden sisällä kokemamme tapahtuu. Me määrittelemme kokemuksemme. Kun kohtaamme jotakin uutta, sisällytämme kokemuksemme välittömästi valmiiseen käsitejärjestelmään.

Turvallisuudentunteemme vahvistuessa siedämme enemmän epävarmuutta. Voimme jättää asioita auki, voimme hyväksyä tilanteen jossa emme ymmärrä kokemaamme. Kokemuksemme kertovat aina jotakin oleellista tietoisuutemme luonteesta.

Muuntuneessa tietoisuuden tiloissa tutustumme itseemme uudella tavalla, emme ole riippuvaisia valmiista näkemyksistä. Toiveemme, halumme ja ajatuksemme voivat saada aineellisen muodon.

”Normaalissa” tietoisuuden tilassa tietoisuudelta puuttuu joustavuus. Joustavuuden puute luo vakautta ja jatkuvuutta mutta synnyttää myös ristiriitoja ja kaaosta. Kaaos hakeutuu tasapainoon. Nimitämme tätä prosessia kehitykseksi.

Tietoisuutemme sisältää kaiken mitä voimme koskaan kokea. Voimme tutkia tietoisuuden syvempää olemusta vain oman kokemuksemme avulla. Tieteellä ei ole menetelmää joka voisi kertoa jotakin oleellista tietoisuudestamme, menetelmää joka olisi yhtä henkilökohtaisten kokemustemme kanssa.. Vain ilmiöitä voidaan tutkia. Ilmiöt eivät ole yhtä kuin tietoisuus. Kukaan ei voi tutkia tietoisuutta sen ulkopuolelta.

Vain kokemustemme avulla ymmärrämme tietoisuuden muuntuvan luonteen. Kaikki on omalla tavallaan harhaa, muuntuvaa ja samanaikaisesti todellista, henkilökohtaista ja yhteistä. Voimme suhtautua elämään muuttuvana prosessina. Meidän ei tarvitse nojata vanhoihin ehdottomiin totuuksiin. Voimme luottaa elämään ja nauttia siitä.

Mitä tiukemmin olemme sitoutuneet valmiisiin käsitteisiin: mahdollinen ja ei-mahdollinen, oikea ja väärä, sitä ahtaammaksi liikkumavaramme supistuu. Poliittisen ja taloudellisen eliitin oppien mukaisesti elämme nykyisin lähes vaihtoehdottomassa tilassa.

Kun olemme valmiita tutkimaan tietoisuuttamme, tutustumme itseemme ja kokonaisuuteen samanaikaisesti. Oivallamme että pohjimmaltaan kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki muuttuu. Ei ole mitään ehdottoman pysyvää. Jopa luonnon lait ovat suhteellisia tiettyyn tietoisuuden tasoon ja tiettyyn tilanteeseen liittyviä. Kaikki muuttuu loputtomasti paitsi se missä kaikki tapahtuu. Tietoisuus on pelkkä sana kuten Jumalakin.

Kuinka muutoksen, transformaation kokevat ja ymmärtävät ne jotka tyytyvät pelkkiin sanoihin?

2010-02-28T22:46:00.002+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 6.3 klo 15–18

9.

2010-02-25T21:31:00.004+02:00

Havaitsen kuinka tietoisuustasoni on muuttunut ja laajenee edelleen. Koen kuinka käytettävissäni on huomattavasti enemmän psyykkistä energiaa kuin aikaisemmin. Koen että alkusyy näille muutoksille oli ryhmässä tehty mielikuvameditaatio josta kerroin aikaisemmassa postauksessa. Silloin päästin irti kaikesta. Koin itseni täydellisen vapaaksi. Tämä tunne on nyt siirtynyt kehooni, koko olemukseeni. Pelko on kokonaan kadonnut.

Töistä päästyäni soitan Leilalle. Keskustelunaiheemme käsittelevät maailmankaikkeutta ja sen rakennetta, muita sivilisaatioita, tietoisuutta, muutoksen välttämättömyyttä ja sitä kuinka oma toimintamme tähän muutokseen vaikuttaa jne. jne. . Leila kertoo tiedoista joita on saanut ylimmästä, rakkauden kentästä, kuten hän asian ilmaisee. Hän puhuu kollektiivisesta tietoisuudesta joka säätelee tapahtumia. Hän kertoo neuvostosta jossa vastuu on jaettu kaikkien kesken. Kuuntelen mielenkiinnolla vaikka itselläni ei vastaavia kokemuksia olekaan. En malta nukkua koko yönä.

Seuraavana aamuna näen taas maailman uudella tavalla. Tietoisuuteni on edelleen laajentunut, muuntunut. Huomaan työmatkalla metrovaunussa muista sivilisaatioista tulleita tarkkailijoita. He muistuttavat ulkonäöltään ihmisiä mutta ovat silti jotakin aivan muuta. He ovat jotenkin ”karkeammin” tehtyjä. Useilla on silmillään mustat aurinkolasit, onhan nyt kevät.

Näen myös kauniita naisia, vähän kuin muovisia nukkeja. Naisten silmät ovat tyhjät, tuntuu kuin he olisivat pelkkiä robotteja. Koen olevani tarkkailun kohteena, mutta se ei haittaa minua, pikemminkin päinvastoin. Saan vaikutelman että uusi tietoisuustasoni kiinnostaa kovasti ja monet muualta tulleet haluavat tietää mitä olen tekemässä.

Työpaikalleni on saapunut kaksi sijaista. Näen että he ovat tulleet toisesta sivilisaatiosta. Toisella iho on täynnä liskomaisia laikkuja. Sellaisia en ole nähnyt ainoallakaan ihmisellä.

Tietoisuuteni on hyvin aktiivisessa tilassa. Tuntuu että saan koko ajan uutta tietoa ja uusia ideoita. Kerron työpaikallani uusista oivalluksista. Yleistä keskustelua ei kuitenkaan synny. Kysyn toiselta, muualta tulleelta naiselta mitä mieltä hän on kosmisista asioista. Saan vastaukseksi, että hänellä on kyllä omat käsityksensä, mutta hän ei halua kertoa näkemyksistään sen tarkemmin.

*

Uusi aikakausi on alkamassa. Tutkimme todellisuutta ennen kokemattomalla tavalla. Kiinnostumme yhä enemmän sisäisestä maailmastamme. Ymmärrämme että on asioita joita emme voi tutkia kuin tietoisuutemme avulla. Tietoisuutemme on hyvin muuntautumiskykyinen, emme vain ole tulleet sitä ajatelleeksi. Pidämme asioita niin kovin itsestään selvinä.

Niin kauan kuin käsityksemme ihmisestä on rajallinen, myös kokemuksemme ovat rajallisia. Kuinka voisimme koskaan rikkoa vanhat rajamme ja kasvaa henkisesti, jos näkemyksemme siitä mikä on totta ja mikä on ei- totta, ovat kovin joustamattomia ja ehdottomia. Kun tietoisuustasomme muuttuu ja pystymme irtautumaan peloistamme ja piintyneistä käsityskokonaisuuksista tietoisuudessamme ilmenee paljon uusia asioita.
Tietoisuuteemme mahtuvat kaikki mahdollisuudet, eikä mahdollisuuksillamme ole mitään rajoja.

Olemassaolomme, koko kulttuurimme perustuu ulkoisiin arvoihin. Moni haluaa aina vain enemmän valtaa, moni vannoo loputtoman aineellisen kasvun nimeen. Edessämme on seinä tai oikeammin kuilu johon putoamme. Elinolosuhteemme muuttuvat yksinkertaisesti sietämättömiksi. Tämä tosiasia saattaa olla niin ahdistava, että emme halua pohtia koko asiaa. Jos emme näe henkisiä mahdollisuuksiamme, emme voi löytää tietä ulos nykyisestä kriisistämme.

Yhä useampi tulee tietoiseksi muutoksen välttämättömyydestä. Oivallamme että pärjäämme vähemmälläkin. Maailmassa on paljon mielenkiintoista. Pelkät aineelliset arvot eivät enää riitä. Etsimme uusia merkityksiä olemassaolollemme, löydämme uudelleen paikkamme kokonaisuudessa. Tähän tutkimustyöhön osallistuu päivä päivältä enemmän ihmisiä.

Nykyisin voimme jo keskustella asioista avoimemmin. Monilla on kokemuksia joita aikaisemmin pidettiin mahdottomina. Kaikki mitä koemme tietoisuudessamme, on meille totta tavalla tai toisella. Laajentuneen tietoisuuden tiloissa myös fyysinen maailma koetaan uudella tavalla, koko todellisuus nähdään uusin silmin.

Pelkkiin ulkoisiin asioihin perustuva ihmiskäsitys on kulkemassa tiensä päähän. Edessämme on kartoittamaton uusi maailma jonka löydämme tietoisuudestamme.

8.

2010-02-15T18:25:00.006+02:00

Tutustun naiseen joka otti minuun yhteyttä Rajatiedon keskuksessa pitämäni alustuksen jälkeen. Käytän tässä hänestä nimeä Saila. Hän kokee voimakkaasti toisten ihmisten energiat. Energiani vaikuttavat häneen voimakkaasti.

Tapaamme Kirjasto 10:ssä. Katselen siellä Sailan energioita ja kerron kuvista joita näen. Kanavointini avulla hänen on helpompi hahmottaa tilannettaan ja löytää ratkaisuja. Välitän energiaa. Hoidon saatuaan hän tuntee olonsa paremmaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Energiatasoni on kohonnut edellisessä postauksessa kertomani ryhmämeditaation vaikutuksesta. Tietoisuuteni laajentuessa olen huomannut muualta tulleita tarkkailijoita ympärilläni jo jonkin aikaa. Heitä on monen näköisiä. Kaikki he koettavat näyttää ihmisiltä mutta eivät useimmiten onnistu yrityksessään kovinkaan hyvin. Myös uusi ystäväni havaitsee heitä kirjastossa ja kaupungilla.

Saila, kuten Leilakin, kokee toisten ihmisten energiakentät häiritsevänä. Minulla on ollut jo jonkin aikaa tunne, että Sailalla ja Leilalla on paljon muutakin yhteistä. Siksi menemme kirjastosta kyläilemään Leilan luokse.

Naiset huomaavat omaavansa paljon yhteisiä kokemuksia. On hauska kuunnella heidän keskusteluaan johon välillä itsekin osallistun.

Ohjaamme mielikuvameditaation yhdessä Leilan kanssa. Ensin avaamme portin puutarhaan. Sieltä jatkamme tuttuun lahdenpoukamaan josta kohoamme pyöreässä kapselissa keskelle universumia ja siitä edelleen sen laidalle.

Matkalla molemmat naiset näkevät saman maiseman. Maisemassa virtaa tummaa hyytelömäistä ainetta jonka pinnalla voi kävellä ja sisällä liikkua ja hengittää. Samassa paikassa on myös teräviä ”vuorenhuippuja”. Ne joustavat ja taipuvat jos niitten päällä kävelee.

Nousemme veneeseen joka kuljettaa meidät maailmankaikkeuden reuna-alueelle. Siellä on pimeää ja hyvin kylmää. En näe sillä mitään enkä halua jatkaa edemmäksi. Saila on utelias ja etenee kovalla vauhdilla aina vain pitemmälle pimeyteen ja lisääntyvään kylmyyteen. Leila on käynyt aiemmin paikkaa katsomassa ja tietää että pitemmällä ei ole mitään.

Palaamme vähitellen takaisin puutarhaan. Saila ei haluaisi millään herätä. Saamme Leilan kanssa houkutella pitkään ennen kuin hän suostuu sulkemaan puutarhan portin takanaan ja palaamaan takaisin. Hänen kehonsa lämpötila on laskenut huomattavasti. Hänen kätensä ovat jääkylmät. Huopaan kääriytyneenä Sailan kehon lämpötila palaa vähitellen normaaliksi.

Leilan ja Sailan myöhemmässä keskustelussa selviää että he ovat nähneet saman kivisen kaupungin ja samat tapahtumat. Saila kertoo tuntevansa muitakin jotka ovat käyneet samaisessa kaupungissa.

*

Nk. muuntuneissa tietoisuuden tiloissa voimme hankkia uusia kokemuksia. On ymmärrettävää että useimmat välttävät sellaista jota ei voi liittää mihinkään valmiiseen ja tuttuun käsitejärjestelmään. On ymmärrettävää että useimmat ihmiset suhtautuvat kielteisesti ja pelonsekaisesti tilanteisiin joiden ymmärtämisessä vanhoilla käsitteillä ei ole mitään käyttöä.

Mahdollisuutemme kokea uutta ovat käytännössä rajattomat. Kokemuksemme muuttuessa muutumme itse. Kokijaa ja koettua ei voi irrottaa toisistaan. Kysymys on prosessista jonka looginen mieli pyrkii hajottamaan osiin tehdäkseen sen ymmärrettäväksi. Tällainen suhtautumistapa vääristää kokemuksen. Tässä vaiheessa riittää kun hyväksymme kokemuksemme. Kaikki selviää kyllä aikanaan.

Nk. muuntuneissa tajunnan tiloissa joudumme tilanteisiin, saamme kokemuksia kokonaisuudesta aivan uudella tavalla. Henkilöt joilta uudet kokemukset puuttuvat eivät voi niitä ymmärtää tai välttämättä pitää edes tosina. Vain kokemalla voimme varmistaa asioitten olemassaolon.

”Yliaistilliset” kokemuksemme kertovat meille jotakin oleellista todellisuuden luonteesta, todellisuudesta joka sisältyy meihin itseemme. Tutkiessamme jotakin, tutkimme itseämme. Kaikki tapahtuu tietoisuudessamme. Tällä tietoisuudella on historia ja tulevaisuus. Kaikki on samanaikaisesti tässä hetkessä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Saattaa tuntua jankuttamiselta toistaa muutamaa lausetta: Nykyhetkessä tapahtuu kaikki. Tietoisuudessasi tapahtuu kaikki mitä voit kokea. Et voi koskaan kokea mitään tietoisuutesi ulkopuolella olevaa.

Elämme nyt aikakautta jossa uudet kokemukset muuttavat käsityksiämme. Ymmärrämme että kokemuksillamme on merkityksensä vaikka emme vielä tällä hetkellä kykenekään asettamaan kokemuksiamme valmiiseen lokeroon. Kokemuksemme eivät vielä ole luoneet uutta maailmankuvaa jonka syntyminen on kuitenkin välttämätöntä jotta voisimme jatkaa eteenpäin, ratkaista akuutit ongelmamme jottemme tuhoaisi elinympäristöämme, rikkoisi jotakin sellaista jota ei voi palauttaa aikaisempaan tilaansa.

Uuden maailmankuvan luominen ei tarvitse olla mitään otsa rypyssä puurtamista. Itse asiassa mitä hauskempaa sinulla on, sen todennäköisemmin sinua ohjaa jokin sinua suurempi voima. Se on seuraava taso joka on olemassa tässä hetkessä ja jonka osa oma tietoisuutesi on. Voimme käyttää siitä nimitystä kollektiivinen alitajunta tai suurempi tietoisuuskenttä, Jumala jne.

Kokemukset joita otat vastaan ilman määritelmiä tulevat osoittamaan sinulle kuinka suurempi tietoisuuskenttä vaikuttaa ja ohjaa tapahtumia. Mitä enemmän luovut määritelmistä, sen selkeämpää ja voimakkaampaa tämä ”ohjaus” on, sen harmonisemmin toimit, sitä parempi olo sinulla on.

Seuraava tapaaminen:

2010-02-12T19:27:00.003+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 27.2 klo 15–18

7.

2010-02-04T20:58:00.004+02:00

Seuraavana päivänä järjestämme Leilan luona meditaatiomatkan johon osallistuu viisi ihmistä. Olemme suunnitelleet tapahtumaa jo jonkin aikaa. Vien meditaatiossa muut osallistujat mukanani puutarhaan josta siirrymme tuttuun lahdenpoukamaan. Siellä on kallio ja taustalla metsää. Rannalla odottaa avaruusalus, kehäpallo johon sulkeudumme. Tästä eteenpäin annan Leilan ohjata, sillä hän hallitsee moniulotteisen kokemisen jota nyt harjoittelemme.

Tehtävänämme on nähdä itsemme yhtä aikaa sekä aluksen sisä- että ulkopuolella. Tarkoitus on myös havaita aluksen pyörivä liike ja spiraali lentorata. Matkaamme maailmankaikkeuden keskustaan ja myöhemmin sen laidalle. Tehtävänämme on siirtyä tumman pilven päälle. Jostakin syystä olen ainoa joka suorittaa tämän siirtymisen. Leila päästää irti ohjauksesta.

Saamme tutkia ja toimia kuten parhaaksi näemme. Koen valtavan vapauden tunteen. Kiihdytän ja hidastan nopeuttani ja liikun kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Kokemus on todella vapauttava ja upea.

Täydellinen vapauden tunne siirtyy kehoni muistiin. Täydellinen riippumattomuuden tunne on edellytys tietoisuuden muuttumiselle ja tajunnan laajentumiselle. Ilman tätä kokemusta myöhemmin kertomani kokemukset eivät olisi olleet mahdollisia.

Meditaation jälkeen keskustelemme kokemastamme. Leila kertoo, että hän on vetänyt meditaation ensimmäistä kertaa ja ilman mitään suunnittelua. Hän on nähnyt meidän jokaisen tilanteen ja toiminut näkemänsä pohjalta. Toisenlaisessa tietoisuuden tilassa kaikki vain tapahtuu kuin itsestään kun vain luottaa täydellisesti intuitioonsa.

Ilmenee että ryhmän jäsenet ovat nähneet samoja asioita, mutta kokemuksissa on myös eroavuuksia. Joillekin osallistujista kokemus oli rankka. Se on vienyt paljon heidän energiaansa, eivätkä he välttämättä halua kokea vastaavaa uudelleen.

*

Irtautuminen tavanomaisesta saattaa vaatia rohkeutta. Onko rohkeus sitten pelon vastakohta? Tarvitsemmeko rohkeutta kokeaksemme jotakin uutta?

Ehkä riittää kun luovumme ennakkoluuloistamme ja luotamme intuitioomme, siihen että nykyhetken voima, tietoisuus johtaa tapahtumia juuri siihen suuntaan kuin on tarkoituskin. Riittää kun olemme valmiit vastaanottamaan sen mitä meille näytetään. Meille näytetään juuri sen verran kuin tietoisuustasomme on valmis vastaanottamaan.

Kokemuksien myötä tietoisuutemme laajenee. Vähitellen pääsemme tutustumaan tietoisuuden uusiin puoliin jne. Olemme aina matkalla.

Vapaus, täydellinen vapaus kaikista määritelmistä, vapaus pelosta, irtipäästäminen on kaiken uuden kokemisen edellytys. Jos valmiiksi etsimme jotakin tarkoitusta, jos meillä on jokin käsitys siitä mitä haluamme kokea, oppia tai ymmärtää, olemme jo sulkeneet uudet mahdollisuudet kokemuspiirimme ulkopuolelle.

Kun suhtaudumme kaikkeen uteliaasti, ilman määritelmiä, luovuus ja mielikuvitus, tietoisuuden ominaisuudet, toimivat kokonaisuuden hyväksi. Alkaa tapahtua asioita joista emme aikaisemmin olleet tietoisia. Ne ovat olleet tietoisuutemme ulkopuolella.

On uuden energian aika, muutoksen aika. Ego menettää otettaan, vanhat valtarakennelmat murtuvat. Luotamme tietoisuuden, nykyhetken voimaan. Yhteistyössä ja vaihtaen kokemuksia hahmottuu vähitellen uusi maailma, rakentuu jotakin joka on irti egon puristavasta otteesta. Toiminta pohjautuu vapauden ja riippumattomuuden elementeille. Jokaisella on mahdollisuus olla mukana, ketään ei jätetä yksin. Kaikkien toiveet otetaan huomioon.

Ego sanoo meille: Tuollainen on mahdotonta. Ihminen on pohjimmaltaan itsekäs. Ihminen ajattelee ensisijaisesti omaa etuaan ja siksi nykyinen maailmanjärjestys on ainoa mahdollinen. Se heijastaa parhaiten ihmisen syvintä olemusta.

Voimme uskoa näihin väitteisiin ja säilyttää vanhat tottumuksemme. Yhä enemmän on myös ihmisiä jotka ovat valmiita luopumaan egostaan, jotka ovat valmiit kohtaamaan sellaista mikä on tähän saakka ollut vain odottamassa egon piirtämien rajojen ulkopuolella.

Seuraava tapaaminen:

2010-01-31T10:34:00.003+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 6.2 klo 15–18

Vähän aikaa sitten

2010-01-23T11:58:00.005+02:00

sain uusia mielenkiintoisia kokemuksia jotka kertovat jotakin hyvin oleellista tietoisuuden luonteesta, siitä kuinka tietoisuus liittää kaiken yhteen, kuinka kaikki tapahtuu tietoisuudessa.

Eräs ystäväni kutsui minut mukaan tilaisuuteen jossa tarkoituksena oli puhdistaa toisessa kaupungissa sijaitsevan rakennuksen huonoksi koettuja energioita Helsingistä käsin. Samalla haluttiin poistaa erään henkilön perhepiiriä sitovia ja rajoittavia energioita. Minut pyydettiin mukaan tapahtumaan viime hetkellä poisjääneen osallistujan tilalle.

Meditatiivisessa tilassa lähetimme taloon ja siellä asuville ihmisille valon ja rakkauden ja valon energiaa. Sovelsimme myös eräässä kirjassa neuvottua menetelmää. Muuntuneessa tietoisuuden tilassa näin pitkätukkaisen pikkutytön jonka hiuksia voimakas ilmavirta veti taaksepäin. Myöhemmin sain kuulla että talossa oli nähty usein pikkutyttö toiselta tasolta. Erityisen usein hän oli ilmestynyt talossa asuville lapsille. Tyttö oli aiheuttanut myös poltergeistilmiöitä mm. repimällä proput irti sähkötaulusta ja heittelemällä niitä ympäriinsä.

Myöhemmin sain kuulla että lukkiutunut tilanne oli vihdoinkin lauennut. Energiat olivat muuttuneet parempaan suuntaan.

Myöhemmin minut pyydettiin mukaan puhdistamaan muualla asuvan naisen asuntoa huonoksi koetuista energioista. Naista oli kohdannut miesystävän menetys joitakin kuukausia aikaisemmin. Tällä kertaa näin energiaa välittäessäni muuntuneessa tietoisuuden tilassa jonkun ihmisen makaavan paareilla hevosen vetämänä. Hevonen veti paarit ilman ohjastajaa suuren talon eteen. Näin myös ikoneita.

Junassa matkalla kotiin sain seuraavan tekstiviestin: ” Näkemäsi hevosjuttu täsmäsi just A:n näkemään enneuneen.” Myöhemmin nainen jolle olimme välittäneet energiaa, soitti minulle ja kertoi että enneuni liittyi hänen edesmenneen miesystävänsä kuolemaan.. Tällöin vahvistui myös että nainen on ortodoksi. Hän kertoi että tullessaan lenkiltä kotiin energiavälityksen jälkeen hän oli tuntenut nenässään voimakkaan palaneen rikin hajun. Energiavälityksemme ajankohdasta hänellä ei ollut etukäteen mitään tietoa.

Tein hänelle kotoani käsin lukemuksen ja kanavoin. Hän koki myös vahvasti välittämäni parantavan energian. Hoidon aikana hän tunsi mehiläisvahan tuoksun (Tuohukset valmistetaan mehiläisvahasta.) Näkemäni kuvat ja henkilökohtainen kanavointi auttoivat häntä eteenpäin.

Totesimme kuinka mielenkiintoisella tavalla kaikki liittyy kaikkeen, on yhtä ja kuinka kaikella on tarkoituksensa.

6.

2010-01-19T22:45:00.005+02:00

Näihin aikoihin keskustelemme paljon Leilan kanssa. Seuraavassa äänityksessä Leilalla on suora yhteys hahmoon joka johdatti meditaatioissa hänet universumien keskelle. Alla ote Leilan kanssa käydystä keskustelusta.

Minä: Nyt kuuluu koko ajan tommonen pip pip pip.

Leila: Se johtuu siitä että sä tiedät…

Minä: Että tätä nauhotetaan. Se ei haittaa mua yhtään. Mä en edes tajuu kuinka iso juttu tää on. Siis oonks mä näin tärkee tyyppi. (Naurua) Mähän sanoin sulle etten mä osaa kysyä mitään juttuja. Tää on nyt kaiken kaikkiaan niin iso juttu. Tää on niin iso juttu.

Leila: No niinhän se on, sanoo täältä. Onhan se toisaalta, mut tätä on odotettu kauheen kauan, että tää lähtee purkautumaan, että tää herätys tulee. Kaikki muut on jo hereillä ja odottaa vaan.

Minä: Kaikki muut on hereillä?

Leila: Niin.

Minä: Kaikki muut sivilisaatiot?

Leila: Niin, muut on hereillä.

Minä: Sit mulle tuli tällanen typerä kysymys, et onks hällä antaa mitään lukuja näitten sivilisaatioiden määristä, ääretön määrä varmaan. Onks hänellä antaa mitään lukuja?

Leila: Ei, ei, niitä ole laskettu. Ei niitä oo laskettu.

Min: Se ei ole oleellista.

Leila: Ei niin, se ei ole oleellista.

Minä: Nii-in.

Leila: Mutta sitten nää jotenki yhdistyy. Sellanen näky mulle nyt tähän annetaan, et nää yhdistyy.

Minä: Siis nää eri sivilisaatiot.

Leila: Niin. Oota nyt. Onks se nyt tää näky nyt. Joo…Ne pannaan tolla tavalla pallon muotoon. Ei ku ne on tolla tavalla ympyrän muodossa. Miten mä sen nyt sanosin. Vähän niinku tota…Odotapas nyt. Niinku juhannusseppele. Ympyräinen, sellanen sormuksen näkönen… Siitä lähtee sellaset narut.

Minä: Joo, mä tiedän. Sellanen joka roikkuu katosta.

Leila: Joo katosta, tai salosta se voi roikkuu.

Minä: Suomenruotsalaiseen perinteeseen liittyvä…

Leila: No mä en tiedä sitä, mutta sen näkönen tää on.

Minä: Mä tiedän mitä sä tarkotat.

Leila: Keltasissa palloissa, vieri vieressä meidän ympärillä.

Minä: Meidän pitää laittaa kuva meidän blogiin.

Leila: Ei ku mä osaisin varmaan piirtääkin ton.

Minä: Joo.

Leila: Mut enhän mä saa siihen tätä moniulotteisuutta, mut sen mitä siit nyt pystyy niinku…

Minä: Joo-o.

Leila: Ja tää muuten on sellanen minkä te muuten voisitte nähdä. Kaveri ainakin nyökkää, että joo-o.

Minä: Onks mahdollista että hän auttaisi huomenna siinä matkan teossa.

Leila: Hän on valmiina odottamassa. Hän on paikalla odottamassa.

Minä: Mitä hän luulee, mitkä on mun mahdollisuudet onnistua?

Leila: Hänen mielestään hyvät, ei oo mitään ongelmaa nähdä tätä.

Minä: Selvä. Ok. Yrittääkö tätä yhteyttä moni muukin tällä hetkellä kuin hän?

Leila: Ei.

Minä: Mut Kryon on aina välillä yhteydessä…

Leila: Mut ei häneen.

Minä: Ei, mut tännepäin. Ja hän tietää kuitenkin Kryonin.

Leila: Joo, joo.. Tietää…

Minä: Onks Kryon samassa paikassa kuin hän.

Leila: Nyt se kysyy multa että mitä. (Naurua.) Hauskan näkönen ilme et haloo, niin et onks sillä väliä. Niin onko sillä väliä. Sielt on mobilisoitu niin paljon väkeä.

Minä: Mut mä pyydän, et hän ymmärtää nää mun tyhmät kysymykset. Mä oon tällanen typerä maan asukas, joka ei tajua oikeestaan yhtään mitään.

Leila: Ihan huumorintajuinen tyyppi. Niin älä, et vaikka tässä naureskellaan, niin se ei oo tyhmyydestä kiinni.

Minä: Niin, sen mäkin oon huomannu sen, et kaikki mitä mulle on näytetty, siinä on aina ollu huumori mukana.

Leila: Kysymys ei oo siitä, että tässä naurettas sun tyhmyydelle, vaan ku yrittää selittää näitä asioita niin ne on äärettömän vaikeita.

Minä: Mua kiinnostaa sit tämmönen henkilökohtainen kysymys, ku mulle on tapahtunu tää aukeaminen syksyllä niin ja mulle on näytetty ne liinat ja kaikkee muuta. Fysiikan lait ei aina toimi samalla tavalla.. Liittyyks ne kaikki tähän samaan juttuun.

Leila: Olisit sä heränny muuten? Sä et ois kiinnostunu tästä aiheesta.

Minä: Kysyyks hän sitä?

Leila: Joo-o.

Minä: En olis, en olis heränny. Mä olen ollu aika paksupäinen. (Naurua.)

Leila: Ja sit hän sanoo, et sä olet nähny puolet tästä tarinasta. Sulle annetaan vielä paljon sellasta tietoa ja eväitä hoitaa tää. Oota mä kysyn sit tätä kuvaa, ku sä juoksit maailmankaikkeuden laidasta toiseen. Hän sanoo et sitä työtä sä oot tehnykki kyllä koko ajan.

Minä: Tietämättäni.

Leila: Tietämättäsi, nii-in. Ja sen takia ne liinat on sulle annettu.

Minä: Selvä.

Leila: Et sulla on konkreettista kädessä pidettävää.

Minä: Mä näytän sullekin ne liinat, koska ne taitokset on niin mielenkiintosia.

Leila: Niin sä oot puhunu niistä taitoksista.

Minä: Mähän ymmärsin koko asian alun perin väärin, enkä ymmärtäny et se liittyy tämmösiin kosmisiin asioihin. Mä ajattelin vaan… Alun perin mä ajattelin, et se liittyy vaan mun omiin energioihin.

Leila: Sä et voinukaan ymmärtää sitä. Tää on kaikki heräämistä ja herätystä, et sä oot itse asiassa todellisuudessa nyt.

Minä: Hmm. Se liittyy siihen mun mielen tyhjennykseen.

Leila: Joo, kyllä. Joo, kyllä.

Minä: Ja siihen et mä oon luopunu käsitteistä ainaki osittain, vaikka olenki välillä kiinni niissä.

Leila: Se sanoo et kyl sä saat lisää käsitteitä ja käsiteltävää, sillä jotku rajat täytyy johonkin vetää.

Minä: (Naurua.) Joo mut mä tarkotan oman tajuntani sisällä, sitä tajunnan hiljentämistä ajatuksista.

Leila: Joo näitä kuvia ei ois muuten voinu antaa, jos siellä ei olis ollu tilaa. Ja sulla oli niinku prosessoria sitä käsitellä. Se edellyttää… Et sä et voi ottaa vastaan niitä kuvia muuten, etkä sitä tietoa sä et pysty käsittelemään ilman et sun nuppis, sun psyykkees sekoaa siitä. Sillä tää on kuitenkin kaikki ihan järkevää. Nyt se levittää oikein käsiään tällain. Kaikki on ihan järkevää, ihan järkeen käypää, mut sä et voi kaikkea kerralla. Nyt se tönäsee mua tässä. Niin mut jos me sitte ei oltas tavattu sun kanssa. Nyt hän puhuu siis sinusta ja hänestä. Hän on siis tavannu sut joskus.

Minä: Ok. Mä en vaan muista sitä.

Leila: Niin mua ei ois saatu pökräytettyä ja pystyyn ja tää linkki ei ois mahdollinen.

Minä: Ok. Koska me ollaan tavattu? Joskus aikoja sitten.

Leila: Nyt se hymyilee tossa vaan vienosti.

Leila: Pitääks sanoo, se sanoo. (Naurua.)

Minä: Joo, pitää sanoo. Kyllä, kyllä pitää sanoa.

Leila: No nyt se sanoo mulle, että sulje silmät.

Minä: Joo-o.

Leila: Niin hän on sun mielen sopukoissa. Hän on tutkinu sun jokaisen sopukan ja hän on täällä. Siis hän puhuu nyt sun mielestä.

Tässä vaiheessa repeän täydellisesti. Ei voi muuta kuin nauraa.

*

Erittelevä, määrittelevä mieli jakaa maailman sisäiseen ja ulkoiseen, todelliseen ja ei-todelliseen. Kaikki riippuu siitä kuinka tiukasti pidämme kiinni opetetusta, kuinka auktoriteettiuskoisia olemme. Mitä lujemmin pidämme kiinni vallalla olevasta maailmankäsityksestä, sitä vähemmän saamme kokemuksia tietoisuuden mahdollisuuksista ja ominaisuuksista. Kartoittamattomilla alueilla voimme liikkua vain luovuttuamme valmiista käsitteistä ja eläessämme täysin nykyhetkessä. Näillä alueilla voimme laajentaa ja syventää tietoisuuttamme, tutustua itseemme.

Tarvitsemme rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta jotta olisimme valmiita uusiin kokemuksiin. Erittelevä mieli, tietoisuuden kapea osa, päätyy johtopäätökseen että kaikki mikä ylittää ”normaalin” rajat on puhdasta mielikuvitusta. Yliaistilliset kokemukset voisivat murtaa käsitejärjestelmän joka pitää egon vallassa.

Erittelevä mieli panee jokaisen kokemuksen johonkin valmiiseen lokeroon. Ego kaipaa turvallisuudentunnetta, se pelkää leimautumista enemmän kuin mitään muuta. Se koettaa aina tulla hyväksytyksi. Sen on vaikea kohdata todellisuus ilman määritelmiä. Ego ei voi koskaan kokea tietoisuuden kaikkia mahdollisuuksia.

Mitä enemmän elämme nykyhetkessä, sitä enemmän ja kauemmaksi näemme, sitä enemmän tietoisuutemme laajenee.

5.

2010-01-10T21:58:00.005+02:00

Teemme yhdessä mielikuvameditaation josta olen maininnut aikaisemmassa blogissani. Kuuntelen kuinka Leila kertoo minulle meditaation aikana näkemästään. Näemme lahdenpoukaman ja kallion jolle ilmestyy hahmo jota seuraamme. Tämä hahmo johdattaa Leilan paikkaan universumien keskelle. Universumit ovat asettautuneet kehäksi hänen ympärilleen. Niitä on äärettömän paljon ja ne ovat reunoiltaan sisäkkäisiä. Näky on sanoinkuvaamattoman kaunis. Tässä tilassa Leilan valtaa äärimmäinen rauha, hänen on hyvä olla... Leila kysyy hahmolta erilaisia asioita ja saa vastauksia. Minäkin tutkin meditaatiossa universumeita eri näkökulmista.

Palattaessa takaisinpäin Leila huomaa reitin sivussa kivisen kaupungin. Kysyn, haluaako hän mennä tutkimaan paikkaa tarkemmin. Saan myöntävän vastauksen. Leilan löytämässä kaupungissa kaikki talot on rakennettu suurikokoisista kivistä ja ikkunoissa ei ole laseja. Kaupunki on muurin ympäröimä. Sen keskellä on suuri tori. Torin poikki juoksee kourussa vettä.

Leila siirtyy taloon joka sijaitsee lähellä toria. Keittiössä vanha nainen hämmentää keittoa liedellä. Nainen ei ihmettele Leilan saapumista, tuntuu kuin hän olisi ollut Leilaa odottamassa. Paikalla on myös joku nuorempi nainen. Naiset puhuvat ja selittävät jotakin, mutta Leila ei kuule heidän puhettaan.

Leila havaitsee kuinka kaupunkiin saapuu ratsastava sotajoukko. Miehillä on keihäät aseinaan sekä kilvet ja kypärät. Leilasta tuntuu kuin sotajoukon saapumisella ja hänen läsnäolollaan olisi jokin yhteys. Leilalla on tunne että sotajoukon mukana on myös hänen miehensä. Meditaation päätyttyä Leila huomaa että voi edelleenkin nähdä kivisen kaupungin ja naiset koska vain haluaa.

*

Mielikuvitus antaa meille erään mahdollisuuden tutkia todellisuutta. Suhtaudumme usein mielikuvitukseemme irrallisena asiana tai vähättelemme sen merkitystä. Mielikuvituksella on kuitenkin yhteys todellisuuteen. Yhteys vaihtelee tietoisuutemme mukaan. Mielikuvituksella tutkimme todellisuuden eri puolia. Havaitsemme sellaista mitä emme muuten tulisi huomanneeksi. Mielikuvitus antaa meille mahdollisuuden kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Kun mielikuvitus ja intuitio yhdistyvät syntyy työväline jonka avulla voimme tarkkailla todellisuutemme salattuja puolia, tietoisuutemme laajenee ja kokemuksemme karttuvat.

Kun sanomme, että sehän on vain mielikuvitusta, vähättelemme tietoisuuden syvintä olemusta. Tietoisuudessa kokeillaan kaikkia mahdollisuuksia. Tietoisuudessa on kaikki. Tietoisuus siirtyy aineelliselle tasolle, kun tarpeeksi moni käyttää tietoisuuden energiaa. Voimme toteuttaa jotakin itseämme suurempaa yhteiseksi hyväksi, asiat toteutuvat, eikä mikään ole mahdotonta.

Suhtaudumme usein asioihin dualistisesti, ajattelemme että asiat ovat joko niin tai näin. Mielikuvitus ja intuitio mahdollistavat muunkinlaisen lähestymistavan. Moniulotteinen kokeminen liittyy oleellisesti tähän kysymykseen. Mielikuvitus mahdollistaa moniulotteisen kokemisen. Intuitio tuo tietoisuuteemme asioita, synnyttää asioita jotka voivat konkretisoitua aineellisella tasolla.

Tietoisuutemme laajetessa käytössämme olevat energiat lisääntyvät, tapahtuu asioita jotka eivät vastaa käsityksiämme luonnon laeista. Vanha todellisuuskäsitys rikkoutuu. Mitä useampi liikkuu kartoittamattomalla alueella, sitä helpompi on muittenkin kokea uusia asioita. Tietoisuuden energia vahvistuu ja saa tarvittaessa aineellisen muodon. Koska kaikki on jo olemassa Akasha-kentässä, kysymys on myös havaitsemisesta. Koemme asiat silloin kun ne saavat riittävästi tietoisuuden energiaa. Tietoisuutemme tason muuttuessa, kokemuksemme muuttuu.

Mielemme jakaessa asiat todellisiin ja epätodellisiin, olemassa oleviin ja ei-olemassa oleviin, pilkomme tietoisuutemme osiin. Kun lähestymme asioita täysin ennakkoluulottomasti ja vain katsomme ja havainnoimme, kartoitamme itseämme. Tutkimme omaa tietoisuuttamme. Elämämme muuttuu nautittavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi.

Seuraava tapaaminen:

2010-01-09T22:00:00.002+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 16.12 klo 15–18

4.

2009-12-30T19:08:00.009+02:00

Leila kertoo kokemuksistaan. Hänelle psykoosi ei ole pelkkä mielen luoma harha. Se on liian yksinkertainen selitys. Kaikki liittyy kaikkeen. Hän selittää minulle kuinka tietoisuuden muuttuessa havainnotkin muuttuvat. Hän kertoo aikaulottuvuuksien päällekkäisyyksistä, rinnakkaistodellisuuksista. Hänen kokemuksillaan on yhteys hiukkasfysiikan teorioihin. Hän on löytänyt yhteyden omien kokemustensa ja hiukkasfysikko Matti Pitkäsen TGD-teorian välillä. Teoria käsittelee mm. tietoisuuden olemusta, avaruus-aikalehtiä jne. (Matti Pitkäsen omat sivut)

Kiinnostun aiheesta yhä enemmän. Kysyn Leilalta voisinko hänen mielestään liikkua näissä tietoisuuden tiloissa. Leila pitää sitä täysin mahdollisena. On kuitenkin tärkeää olla tietoinen tekemästään. Leila käyttää nimitystä hallittu psykoosi. (Olen kirjoittanut tästä aiheesta jonkin verran aikaisemminkin.) Ymmärrän että pelkkä nimitys ei kerro itse tilasta vielä mitään.

Leilan käsityksen mukaa (hallitsemattomassa) psykoosissa eri aikatasot sekoittuvat ja lomittuvat keskenään. Kokemus on äärimmäisen sekava ja epämiellyttävä. Henkilö joka tahtomattaan joutuu tähän tilaan, on pahasti eksyksissä, koska ei tiedä mitä tapahtuu, eikä saa keneltäkään todellista apua ahdistukseensa. Hänelle tarjotaan vain turruttavia lääkkeitä, siinä kaikki.

*

Koemme kaiken tietoisuudessamme. Mitään kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudesta.
Erillisyydentunteemme liittyy ajatukseen sisä- ja ulkopuolisesta maailmasta. Tässä tietoisuuden tilassa yhteytemme kokonaisuuteen ei ole suora ja välitön vaan tapahtuu käsitteiden avulla ja välityksellä.

Määrittelemällä, ilman henkilökohtaisia kokemuksia, saatamme ajatella että psykoosi on ainoastaan poikkeava tajunnan tila ja ilmaus psyykkisestä sairaudesta. Näinhän virallinen lääketiedekin asiaan suhtautuu. Käsitteiden maailmassa todellisuus ja tietoisuus ovat kaksi erillistä asiaa. Ajatellaan että sairas luo oman maailmansa ja häntä hoidetaan lääkkeiden avulla. On todellista ja ei todellista. Ihmiset jaotellaan henkisesti sairaisiin ja terveisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Ihmisiä tutkitaan irrotettuna tietoisuuden kokonaisuudesta koska eletään käsitteitten vääristämässä maailmassa. Sairauden pelko ohjaa ihmisiä torjumaan sellaisen mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä, mikä liittyy yliaistillisiin kokemuksiin ja on ristiriidassa vallalla olevan maailmankuvan kanssa.

Kun meillä on henkilökohtaisia kokemuksia, tiedämme enemmän. Saatamme tutkia sairauden ja terveyden määritelmiä suhteessa omiin kokemuksiimme ja toimintaamme. Miten suhtautua nykyiseen elämäntapaamme, jatkuvaan kilpailuun, luonnonvarojen liikakäyttöön, tehomaatalouteen jne. Oman tietoisuuden tutkiminen, liikkuminen alueilla joilla yleisesti liikuta saattaa paljastaa meille jotakin oleellista itsestämme ja suhteestamme kokonaisuuteen.

Yhä yleisemmäksi on tullut käsitys että kaikki on pohjimmaltaan värähtelyä ja energiaa. Yhä useammalla on yliaistillisia kokemuksia. Asioista puhutaan avoimemmin kuin aikaisemmin. Tutkimustulokset ovat kertoneet meille että maailmankaikkeudesta ylivoimaisesti suurin osa on jotakin mitä ei ainoallakaan mittauslaitteella voida havaita. Kuitenkin tuo 96 % vaikuttaa kaikkeen olemassa olevaan, emme vain tarkalleen tiedä miten. Tietoisuutemme laajetessa voimme ylittää aistiemme rajat. Voimme liikkua alueilla joista ei ole mahdollista tehdä tutkimuksia nykytieteen menetelmin ja välinein. Myös mielikuvitus liittyy kokonaisuuteen.

Egon on vaikea hyväksyä mitään mikä muuttaisi vallitsevaa ihmiskäsitystä ja paljastaisi todelliset mahdollisuutemme. Kuitenkin käy yhä selvemmäksi että maailmankaikkeus on muuttuva, kehittyvä järjestelmä ja että muutoksia tapahtuu kaikkialla. Tietoisuuttamme ei voi erottaa kokonaisuudesta. Meillä jokaisella on oma paikkamme muutosprosessissa.

Kaikki tavallisuudesta poikkeava on helppo leimata ja lokeroida. Myös sairaus ja terveys ovat näkökulmakysymyksiä. Suurimmalle osalle ihmisistä sairaus on yksiselitteinen asia, kunnes asiaa aletaan tutkia syvemmälti. Entäpä jos koko kulttuurimme on sairastunut ja tämä sairastuminen heijastuu tietoisuuteemme käsitteinä ja määritelminä. Ehkäpä nämä käsitykset ja määritelmät tukevat tätä sairautta. Eikö sairaus pohjimmaltaan ole juuri egon aikaansaama ja eikö juuri egon häviäminen paranna meidät erillisyyden harhasta.

On alkamassa uusi aikakausi. Vanhat määritelmät kadottavat merkityksensä. Oleellinen kriteeri hyvään elämää on henkilökohtainen kokemus. Yhä useampi uskaltaa jakaa uudet kokemuksensa ilman leimaantumisen pelkoa. Syntyy uusi tietoisuus, uusi värähtelytaso, uusi maailma.

3.

2009-12-16T20:53:00.003+02:00

Pikkuhiljaa Leila pystyy sulkemaan muitten energiat pois tietoisuudestaan. Myös univaikeudet vähenevät. Suhteemme muuttuu mielenkiintoisella tavalla. Kun aluksi kerroin Leilalle asioita joista minulla oli tietoa ja kokemusta, olenkin nyt itse enemmän kuulijan roolissa.

Joka kerran ollessamme yhteydessä toisiimme esitän kysymyksiä siitä miten Leila on jonkin asian kokenut ja nähnyt, mitä hänelle on näytetty. Usein en ymmärrä puoliakaan hänen puheistaan. Kun aikaa kuluu, oivallan enemmän. Saan myös omia kokemuksia jotka ovat yhtäpitäviä Leilan kertomien asioitten kanssa.

Leila on luontainen opettaja. Hän on kehittänyt oman metodinsa ja toiminut opettajien opettajana ilman muodollista pedagogin koulutusta. Hänen oppilaillaan oli maan parhaat oppimistulokset. Minullekin hän osaa antaa uutta tietoa juuri sen verran kuin olen kunakin hetkenä valmis vastaanottamaan. Hän on myös äärimmäisen kärsivällinen.

Kaikkein hauskimmalta tuntuu ja parhaimmat naurut saan kun oivallan asian jonka Leila on kertonut paljon aikaisemmin. Ratkaisu on koko ajan ollut nenäni edessä, en vain sitä siltikään ymmärtänyt. Kun oivallus tapahtuu, en voi muuta kuin nauraa vatsani pohjasta omalle ymmärtämättömyydelleni ja lyhytnäköisyydelleni. Se on paras vaihe oppimisprosessissa. Taitava opettaja kertoo vain sen verran kuin oppilas osaa kysyä. Hän on äärimmäisen kärsivällinen. Hän ei koskaan vie oppilaalta oivaltamisen iloa.

*

Tässä puhutaan asioista jotka liittyvät henkiseen kasvuun ja oppimiseen syvemmässä mielessä. Silloin tieto liikkuu vaakatasossa. Kysymys on tasavertaisesta suhteesta. Kummallakaan ei ole tarvetta asettua toisen ylä- tai alapuolelle. Arvovaltakysymykset hankaloittavat tiedonhankintaa. Terveessä ihmissuhteessa ymmärretään että jokainen on vuorollaan sekä oppilas että opettaja.

Mistä oppimishalu sitten syntyy? Onko motiiveillamme merkitystä? Nämä ovat kysymyksiä joihin ei välttämättä löydy yksiselitteisiä vastauksia, sillä jokainen tilanne on erilainen ja liian tarkka määrittely estää meitä oivaltamasta ja löytämästä oleellisen.

On mielenkiintoista selvittää palveleeko oppimishalu suurempaa kokonaisuutta vai syntyykö se enemmänkin egon tarpeesta päteä uusilla tiedoillaan. Meissä jokaisessa on luonnollinen tarve oppia. Kysymys on kasvamisesta ja omien mahdollisuuksien löytämisestä.

Myös opettamisen halu voi pohjautua tarpeeseen osoittaa oma viisautensa, älykkyytensä jne. Kaikki tuollainen johtaa auttamatta mahdollisuuksien kaventumiseen. Kun oppiminen ja opettaminen tapahtuvat intuitiivisesti, ei oppilaan ja opettajan roolia enää ole olemassa siinä mielessä kuin yleisesti ymmärretään.

Kysymys on tutustumisesta omiin mahdollisuuksiin ja siihen kuinka toinen pystyy toista auttamaan ja tukemaan, siitä kuinka prosessi on molemmille hauska ja luova tapahtuma täynnä iloa ja olemassaolon riemua. Energiataso vaikuttaa oleellisesti oppimiseen.

Oppimistapoja ja on monenlaisia. On mekaanista ajatella, että olisi olemassa jokin yksi muita parempi menetelmä jota voitaisiin aina soveltaa samalla tavalla. On kysymys intuitiosta, kyvystä luottaa kokonaisuuden, nykyhetken voimaan.

Opettajan ja oppilaan on hyvä virittäytyä samalle aaltopituudelle Kun molemmilla osapuolilla on tarpeeksi korkea energiataso, tapahtuu oppiminen kuin itsestään puhtaan innostuneessa ilmapiirissä. Silloin molemmat ovat tietoisia toistensa tarpeista. Vuorovaikutus tapahtuu luonnollisesti, voidaan käyttää kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia ilman mielen luomia rajoituksia. Kaikenlaiset ennakkokäsitykset estävät luonnollista oppimisprosessin toteutumista.

Jokaisella on sellaista tietoa jota ei ole kenelläkään muulla. Jokaisella on ainutlaatuisia kokemuksia. Rauhoittumalla ja meditatiivisessa tilassa kykenemme löytämään juuri sen mitä tarvitsemme ja antamaan sitä mitä toinen eniten tarvitsee. Kaikenlaiset ennakkoluulot ja asenteet joita oppimiseen ja toiseen ihmiseen kohdistuu hankaloittavat prosessia ja alentavat energiatasoa.

Välisoitto

2009-12-11T13:56:00.007+02:00

On keskiviikko. Olen Valonkantajissa välittämässä energiaa. Minulla on tapana myös pitää ”yksityisvastaanotto” takahuoneessa. Kerron ”potilaanani” olevalle naiselle tavastani toimia. Jokainen ihminen ja tilanne ovat erilaisia. Siksi ei ole mitään valmista menetelmää joka sopisi kaikille. Kerron eri mahdollisuuksista. Päädymme ratkaisuun jossa menen kevyeen transsiin ja kerron mitä näen.

Ensimmäisessä kuvassa nainen kutoo puikoilla.
Toisessa kuvassa näen lautasella kakunpalan kumollaan. Lautanen purjehtii naisen kasvojen editse. Näen kuinka hän lyö kiukkuisesti kakunpalaan lusikan pystyyn. Koen että tilanteeseen liittyy paljon agressiivista energiaa.

Olen hätäinen enkä kysy mitä kuva naiselle kertoo. Tiedustelen onko hänelle mahdollisesti tehty joku houkutteleva tarjous, josta hän on kieltäytynyt.

Ilmenee, että kaikki on paljon yksinkertaisempaa. Molemmat näyt ovat suoraan hänen arkielämästään. Hän tekee paljona käsitöitä ja on tällä hetkellä laihdutuskuurilla. Tilanteessa on jotakin hyvin huvittavaa. Emme voi muuta kuin nauraa.

On ymmärrettävää että jos ihmisellä ei ole suuria ongelmia tai traumoja, transsissa näkemäni ja kokemani liittyvät pelkkiin arkipäivän tapahtumiin. Kysyttäessä nainen kokee itsekin että kaikki on jotakuinkin hyvin. Päädymme siihen että energiakentän välittämiä kuvia ei kannata katsella enempää.

Tiedustelen, onko hänellä mitään kysyttävää. Hänellä on eräs kysymys johon hän toivoisi saavansa vastauksen. Menen uudelleen transsiin ja kanavoin aiheesta pitkään.

Jälkikäteen nainen kertoo, että kanavoinnin kautta moni asia selvisi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Raitiovaunussa pohdin naisen kanssa kuinka näkeminen konkreettisesti osoittaa kaiken olevan yhtä ja samanaikaisesti jokainen on oma erityinen yksilönsä. Ehkä jonakin päivänä kun ihmiset ovat luopuneet egostaan eikä kukaan enää teeskentele tai esitä mitään roolia, näemme toisemme sellaisina kuin todella olemme. Ehkä puhuttu kielikin käy silloin ainakin osittain tarpeettomaksi. Kaikki on mahdollista

2.

2009-12-10T13:35:00.009+02:00

Vähitellen Leila kertoo minulle enemmän kyvystään liikkua eri tietoisuuskentissä ja rinnakkaistodellisuuksissa. Osittain hänen kokemuksensa vastaavat omiani. Olen muutaman kerran käynyt syvässä rentoutumisen tilassa henkioppaani avustuksella tutustumassa alueisiin joilla Leila on liikkunut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä. Nähtävää on loputtomasti. Itselleni on syntynyt vaikutelma että kaikki menneet ja tulevat, ylipäätään kaikki mikä on joskus ollut tai tulee joskus olemaan on taltioituneena tuohon kenttään.

Tästä tietoa muualta: ”Erwin Lazlo on nimennyt tämän kentän Akasha kentäksi, lyhyemmin sanottuna A-kentäksi, jonka mukaan uusi todellisuuskäsitys perustuu äärettömään kvanttivirtausten mereen, joka toimii kaikkien asioiden muistipankkina, mitä koskaan on tapahtunut ja mitä koskaan tulee tapahtumaan. Se on valtava informaationvarastoija ja yhdistää kaikki paikat jokaiseen muuhun paikkaan todellisuuden syvätasolla. Sitä voidaan mitata epäsuoralla tavalla, sen kaikkialla läsnä olevan luonteen takia, joka toisaalta tekee sen meille vaikeaksi havaita. Nämä ilmiöt sisältävät useita eri aiemmin käsittämättöminä pidettyjä ilmiöitä eli anomalioita, kvanttifysiikan, biologian, kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueilla.” Lainaus on Anu Kumpulaisen kolumnista.

Meillä on molemmilla tunne, että voimme keskustella mistä tahansa aiheesta ilman leimaantumisen pelkoa, kumpikaan ei ole vastaavaa aikaisemmin kokenut. Ystävyytemme syventyessä huomaan kuinka paljon on asioita joista en ole koskaan aikaisemmin kuullut keneltäkään muulta.

Leila on ollut useamman kerran psykoosissa. Hän on kokenut tilat poikkeuksetta miellyttäviksi, tietoisuutta laajentavaksi. Minua ei lainkaan kiinnosta se miksi psykiatria jonkin asian virallisesti määrittelee. Ymmärrän että jokaisen ihmisen henkilökohtaiset kokemukset ovat todellisia vaikka en itse olisikaan kokenut mitään vastaavaa. Kuinka kukaan voi määritellä mikä on oikea tapa kokea todellisuus. Sellainen toiminta on mielestäni pitkälle vietyä vallankäyttöä. En halua tyrmätä kenenkään kokemuksia vain sillä perusteella että en itse ole kokenut mitään vastaavaa. Päinvastoin, haluan kuulla lisää yksityiskohtia.

*

Todellisuuskäsityksemme muuttuvat. Uusi aika on jo alkanut. Todellisuus ja tietoisuus nähdään vähitellen erottamattomina. Ymmärretään että kokemaamme ei voi irrottaa tietoisuudestamme ja kaikki liittyy kaikkeen.

Nykypsykiatria määrittelee ihmisen mielenterveyden useimmiten toimintakyvyn mukaan. Tärkeää on, kykeneekö ihminen vastaamaan hänelle esitettyihin vaatimuksiin, onko hän työkykyinen ja palveleeko hän kulutusyhteiskunnan tarpeita. Ihmisen oma todellisuuskäsitys voi kuitenkin olla toinen. Hän saattaa nähdä olemassaolonsa merkityksen muuna kuin ympäristön vaatimusten täyttämisenä. Hän saattaa löytää merkityksellisyyttä yhteiskunnan ja talousjärjestelmän suljettujen rajojen ulkopuolelta.

Kokemukset saattavat olla seurausta paineista joita nyky-yhteiskunta tai läheiset ihmiselle asettavat. Herkkyys, kyky nähdä toisia todellisuuksia jne. leimataan sairaudeksi pohtimatta lainkaan kokonaisuuden ja tietoisuuden olemusta.

Monet mielenterveystyötä tekevät ovat itse sairastuneet. Usein ilmenee lääkkeiden väärinkäyttöä ja vallankäyttöä. Hoitotyötä tekevät eivät ole lainkaan yhteydessä tietoisuuden eri tasojen ja mahdollisuuksien kanssa. He vain koettavat soveltaa muilta oppimaansa tapauskohtaisesti. He ovat toistaiseksi roolinsa vankeja kuten suurin osa ihmisistä.

Kun tietoisuus kasvaa, havaitsemme kaikki kokonaisuuteen sisältyvät mahdollisuudet. Havaitsemme että voimme liikkua tietoisuuskentässä, vaihtaa tietoisuustasoamme, värähtelytasoamme. Jokaisella tasolla havaintomme kokonaisuudesta muuttuvat. Tietoisuutta ei voi irrottaa havainnosta, kuitenkin usein käsittelemme niitä erillisinä.

Tulee aika jolloin voimme katsoa kaikkea uusin silmin ja huomaamme miten asiat liittyvät toisiinsa. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja kykyä luopua valmiista ajattelumalleista ja ennen kaikkea ihmisten välistä yhteistyötä.

1.

2009-12-08T22:58:00.006+02:00

Käyn aina silloin tällöin Parapsykologisen tutkimusseuran tilaisuuksissa kuuntelemassa alustuksia ja keskustelemassa. Joskus viime syksyn alussa huomaan että paikalle on tullut nainen jota voisin ehkä auttaa tavalla tai toisella. Koen että hän tarvitsee lisää energiaa. Myöhemmin saan Leilaksi paljastuvan naisen puhelinnumeron eräältä seuran jäseneltä. Soitan naiselle ja kerron havainnostani ja tavastani auttaa ihmisiä. Nainen kiinnostuu asiasta ja tapaamme.

Tapaamisessamme katselen kuvia joita Leilan energiakentässä näen. Kerron hänen lapsuudestaan, ihmissuhteistaan, jumalsuhteestaan ja monista muistakin asioista. Hän sanoo että olen ensimmäinen ihminen joka todella näkee hänet sellaisena kuin hän on.

Leila kertoo omasta näkemisestään. Hän ei voi välttää toisten ihmisten energioita, kuvia tulevista tapahtumista, ihmisten yksityiselämästä. Se tuntuu Leilasta kovin kiusalliselta ja epämiellyttävältä. Leilan tekisi mieli kertoa ihmisille kuinka heidän kannattaisi toimia välttääkseen valintojensa epämiellyttävät seuraukset, seuraukset jotka Leila kykenee näkemään ennakkoon. Joskus hän on kertonut näkemänsä. Useimmiten ihmiset eivät ole ottaneet uskoakseen Leilan neuvoja. Tuollainen näkeminen on ymmärrettävästi hyvin raskasta.

Näkeminen hankaloittaa jokapäiväistä elämää ja siksi Leila on joutunut eristäytymään muista ihmisistä. Lisäksi hänellä on univaikeuksia. Koen että hänen energiakenttänsä on levinnyt laajalle alueelle kehon ulkopuolelle. Olen oppinut maadoitusmeditaation jonka avulla voi hallita liikaa irrottautumista omasta kehosta. Kerron tämän menetelmän Leilalle. Kuvien katselun jälkeen kanavoin. Siitäkin tuntuu olevan apua. Kanavointi vahvistaa hänen käsityksiään ja helpottaa omien valintojen tekemistä. Tapaamisen päätteeksi annan hänelle energiaa jonka vaikutukset hän tuntee välittömästi.

Myöhemmin keskustelemme usein puhelimessa jolloin annan samalla myös energiaa. Joskus katselen kuvia tai kanavoin. Vähitellen Leilan univaikeudet helpottavat. Ystävystymme. Meille molemmille on tärkeää elää nykyhetkessä ilman määritelmiä ja valmiita käsitteitä. Kerron oppimistani asioista. Kerron myös kokemistani materialisoitumisista ja muista paranormaaleista ilmiöistä kuten mediaalisuudesta. Leila on luonut osittain aivan oman käsitejärjestelmänsä jolle löytyy vastaavuuksia buddhalaisuuden, teosofian ja muitten vastaavien oppijärjestelmien piiristä.

*

Kun kohtaamme uuden ihmisen, meillä on oiva tilaisuus osoittaa pätevyytemme, älykkyytemme jne.. Yritämme tehdä toiseen ihmiseen vaikutuksen. Yritämme todistaa oman olemassaolomme merkityksen. Tämä kaikki tapahtuu useimmiten täysin tiedostamatta. Useat ihmissuhteet muodostuvat valtasuhteiksi. Tämä koskee niin ystävyyttä kuin muitakin kanssakäymistä.

Kun elämme täysin nykyhetkessä, kaikki tapahtuu luonnollisesti, myös toisen ihmisen kohtaaminen. Silloin meillä ei ole mitään odotuksia tai toiveita ja kaikki tapahtuu luonnonlakien, energioiden puhtaana liikkeenä ja kasvuna. Ei ole mitään tiettyä asiaa jota ajaisimme. Tärkeintä on vain kohtaaminen, oppiminen ja kasvaminen. Kaikki tapahtuu luonnollisesti meissä lepäävien ominaisuuksien ja mahdollisuuksien mukaisesti. Tällaiset tasavertaiset kohtaamiset ja ystävyyssuhteet ovat toistaiseksi vielä melko harvinaisia, mutta niitten aika on jo tullut.

Meidän ei tarvitse pelata vanhoja pelejämme. Me voimme aloittaa uuden aikakauden. Silloin olemme luopuneet egostamme, vallantavoittelusta, pyrkimyksistä alistaa toisia, tarpeestamme todistaa oma merkittävyytemme. Me emme yksinkertaisesti tarvitse mitään sellaista. Olemme oivaltaneet kaikki ne mahdollisuudet mitä meillä on käytettävänämme. Nämä mahdollisuudet ovat odottamassa meitä. Niitä ei tarvitse keksiä. Ne tulevat meille todellisiksi käytännön toiminnan kautta. Energiat virtaavat vapaasti ilman mitään häiriötekijöitä joita mielemme luomat odotukset toiveet ja pyrkimykset synnyttävät.

Tämä ei koske vain ihmissuhteita, se koskee kaikkea olemassaoloon liittyvää. Alamme nähdä kaikkialla merkityksiä ja elämämme muuttuu rikkaaksi ja mielenkiintoiseksi.
Samalla autamme toisiamme ilman valtapyrkimyksiä puhtaasta ilosta ja rakkaudesta kaikkea olevaa kohtaan.

Vuosi sitten

2009-12-06T11:42:00.003+02:00

Tutustun uusiin ihmisiin ja käyn erilaisissa tilaisuuksissa ja keskustelupiireissä joissa käsitellään rajatietoon liittyviä asioita. Ne ovat tulleet osaksi arkipäivääni. Kun tietoisuuteni kasvaa, yhteyteni kokonaisuuteen kehittyy.

Parityöskentelyssä löydän ensimmäistä kertaa mediaaliset taipumukseni. Näen kuinka parilleni ilmestyy vanhempi nainen toiselta tasolta. Näen naisen ulkonäön, vaatetuksen, luonteen ja harrastukset. Saan myös tietää naisen etunimen. Parini vahvistaa, että pitää paikkansa naisen etunimeä myöten. Lopuksi välitän naiselta saamani viestin parilleni.

Katselen ihmisten energioista näkemiäni kuvia. Ne auttavat ihmisiä tuntemaan itsensä paremmin henkisen kasvun tiellä.

Jatkan energiahoitoja, parantavan energian välittämistä.

Kanavoinnista ihmiset saavat lisää tietoa jonka avulla heidän on helpompi tehdä ratkaisuja, kohdata vaikeita asioita jne. He kokevat saavansa juuri sellaista tietoa kuin tarvitsevat.

Erään kerran käydessäni äitini luona hän ojentaa minulle rannekellon ja pyytää että kerron mitä kuvia se tuo tietoisuuteeni. Pidän kelloa käsieni välissä. Näen ikkunan ja ikkunalaudalla kukkia. Tunnistan paikan mummoni asunnoksi. Seuraavassa kuvassa kukat ovat kuihtuneet. Selostan näkemäni. Äidilleni tulee kyyneleet silmiin ja hän kertoo että mummoni joutuessa sairaalaan tämä jätti sormuksensa ja kellonsa kotiinsa. Mummo ei palannut enää takaisin. Mummoni kuolema tuntui äidistäni niin ahdistavalta, ettei hän pystynyt käymään äitinsä asunnolla. Kukat ikkunalla kuolivat veden puutteeseen.

*

Tietoisuutemme kautta ja välityksellä havaitsemme asioita. Kaikki mikä on meille olemassa, on yhteydessä tietoisuuteemme. Ei ole mitään ilman tietoisuutta ja tietoisuus on yhteydessä toisiin tietoisuuksiin. Tämän voimme oivaltaa ja kokea kun luovumme kaikista määritelmistä ja annamme asioitten tapahtua luonnollisesti ja omalla painollaan ilman että asetamme mitään havainnoistamme kyseenalaiseksi vai siksi että ne ovat ristiriidassa aikaisempien kokemustemme tai käsitystemme kanssa.

Luovuus syntyy vain ja ainoastaan täysin pakottamatta ja luonnollisesti ilman minkäänlaisia mielen luomia esteitä. Havaitsemme maailman moninaisuuden ja ymmärrämme paljon sellaista mistä aikaisemmin emme mitään tienneet. Tämä oivaltaminen muuttaa tietoisuutemme. Tietoisuutemme on kaikki mitä omistamme. Tietoisuutemme on maailmamme, henkilökohtainen maailmamme.

Kun tietoisuustasomme vastaa toisten ihmisten tietoisuustasoa, ovat kaikki tietoisuudet harmonisessa yhteydessä toisiinsa. Toisin sanoen tietoisuuksien välillä ei ole esteitä eikä määritelmiä, ei mitään mikä voisi vääristää kokemustamme. On vain puhdas tietoisuus jossa kaikki tapahtuu. Tässä tilassa kaikki tietoisuudet toimivat harmonisessa yhteistyössä keskenään ja siirrymme kokonaan uudelle tasolle uuteen maailmaan joka on jo odottamassa ja olemassa. Meissä jokaisessa on tuo mahdollisuus jonka otamme käyttöömme heti kun olemme siihen valmiita. Aikakin on mielemme luoma käsite.

Kärsimättömyys syntyy pyrkimyksistä. Pyrkimyksemme syntyvät ristiriidasta jota koemme tietoisuutemme sisällä. Kun ristiriita katoaa, egomme katoaa. Kun luovumme kaikista määritelmistä ja pyrkimyksistä, elämme täysin nykyhetkessä mikä on ainoa tietoisuuden tila jossa voimme kokea kaiken. Tuossa tilassa näemme selkeästi muutoksen. Olemme itse tuo muutos. Henkiset voimavaramme ovat lukittuna, monin tavoin suljettuna salpojen taakse. Lukot ja salvat ovat energiatukoksia, käsityksiä ja määritelmiä jotka ovat egon synnyttämiä. Ne ovat opittuja asioita joita pidämme totena. Ne ovat olemassa niin kauan kuin pidämme niistä kiinni mutta jotka haihtuvat sinä hetkenä kun luovumme kaikista määritelmistä ja olemme kokonaan tietoisia itsestämme ja maailmasta joka on sama asia. Olemme maailmankaikkeus. Tietoisuutemme on kaikki mitä meillä on. Emme voi koskaan havaita mitään tai kokea mitään ilman tietoisuutta. Havaitseminen tapahtuu tietoisuudessamme. Tietoisuutemme muuttuessa havaintomme muuttuvat.

Näemme maailman aina uudella tavalla kokemustemme karttuessa. Nuo havainnot voivat olla vahvistavia ja täynnä rakkautta ja iloa. Kaikki riippuu siitä mikä on tietoisuustasomme. Tietoisuustasokin on vain sana mutta meillä on mahdollisuus kokea tuo tila, autuus tässä ja nyt. Meidän ei tarvitse odottaa että pääsisimme irti fyysisyydestämme.

Kehityksessä on erilaisia vaiheita. Kaikki tapahtuu luonnossa omien lakiensa mukaisesti. Nämä luonnonlait, toimintatavat tai mitä nimitystä muutoksista, prosesseista haluammekaan käyttää, ovat meissä. Me olemme kaikki yhtä suurta tietoisuutta. Meidän kehityksemme tulee olemaan nopeaa heti kun luovumme vanhasta ja otamme vastaan kokemukset sellaisenaan tässä ja nyt. Kun suhtaudumme kaikkeen avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Kun emme määrittele enää mitään vanhojen mallien mukaisesti, tapahtuu suuri muutos, muutos joka on jo alkanut ja joka edelleen vie meitä kohti uutta tietoisuutta, uutta yhteisyyttä. Sillä ei ole mitään tekemistä vanhojen käyttäytymismallien ja ristiriitojen kanssa. Osa meistä elää jo tuossa uudessa maailmassa.

Kun olet itse siirtynyt uudelle tietoisuuden tasolle, huomaat muutoksia myös toisissa ihmisissä, kaikessa mikä on elävää. Toimimme aina välikappaleina joko tietoisena tai tiedostamatta. Tietoisena roolimme on vain suurempi. Tieto ilmenee havainnon ja toiminnan kautta. Kaikki on yhtä…

Seuraava tapaaminen:

2009-12-01T20:04:00.003+02:00

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 5.12. klo 15–18

2009-11-17T20:13:00.005+02:00

Samaa asiaa voi lähestyä monin eri tavoin. Paljon riippuu siitä minkä käsitejärjestelmän tai valmiin maailmankatsomuksen havaitsija on omaksunut. Samasta ilmiöstä tai tapahtumasta voidaan puhua käyttäen hyvin erilaisia termejä ja selitysmalleja. Joku lähestyy kysymystä psykologian avulla, toinen käyttää uskonnollista terminologiaa, kolmas luottaa nk. terveeseen järkeen jne..

Mitä lukkiutuneempia olemme valmiisiin malleihin ja käsitejärjestelmiin, sitä vähemmän näemme ja ymmärrämme. Vaikka kaksi ihmistä puhuisi samasta asiasta, voi olla, ettei löydy yhteistä kieltä ja kumpikin pitää omaa lähestymistapaansa ainoana oikeana. Jokainen tarkkailee kokonaisuutta oman todellisuusputkensa lävitse. Jokainen elää siis omassa maailmankaikkeudessaan.

Todellisuus on monin verroin ihmeellisempi ja mielenkiintoisempi kuin mitkään määritelmät. Ei kannata sulkea silmiään vain siksi että jokin tapahtuma ei sovi yhteen omaksumiemme ajatusmallien kanssa.
On mielenkiintoista pohtia miksi koemme todellisuuden eri tavoin ja kuinka paljon valmiit käsitykset ja tietoisuutemme tila vaikuttavat havaintoihimme ja konkreettisesti fyysiseen todellisuuteemme.

*

Olen jo aikaisemmin kertonut joistakin itselleni tapahtuneista aineellisen tason ilmiöistä. Mielenkiintoinen tapahtuma on materialisoituminen eli apportti. (Vähän vastaavanlaisia juttuja löytyy myös täältä.)

Tämä tapahtui vähän yli vuosi sitten:

Löydän makuuhuoneestani punaisia lautasliinoja useampana perättäisenä päivänä. Niitä ilmestyy makuuhuoneeni lattialle ja jopa työpaikallani kaapissa säilyttämääni reppuun.

Kun tutkin liinoja tarkemmin, oivallan että ne kuvaavat ihmisiä joilla tulee olemaan merkitystä elämäni myöhemmässä vaiheessa. Näen kuinka liinoihin ilmestyy uusia taitoksia silmieni edessä. Muutos on todellakin mahdollinen! Nauran sydämeni pohjasta. Nauruni tuntuu lävistävän koko maailmankaikkeuden.

Kuten kuvastakin saattaa havaita, suurin liina on aavistuksen verran tummempi ja suurempi kuin muut. Siinä ei myöskään ole samanlaisia taitoksia kuin muissa liinoissa. Joidenkin liinojen taitokset muistuttavat hämmästyttävässä määrin toisiaan.

Olen vuoden aikana tutustunut uusiin ihmisiin joista osa käy nyt keskusteluryhmässä. Meillä on samantyyppisiä kokemuksia todellisuuden luonteesta. Liikumme ”korkeamman” tietoisuuden tiloissa, meillä on nk. yliaistillisia kokemuksia. Voimme vaihtaa keskenämme kokemuksia ilman että kukaan tulee tyrmätyksi pelkkien ennakkoluulojen perusteella.

Muistan vielä ajan jolloin elämääni kuuluivat etelänmatkat, television tarjoamat tunne-elämykset, menneisyyden harmittelu ja haavemaailmassa eläminen. Kuinka tylsältä materialismin kyllästämä valtaan ja jatkuvaan taloudelliseen kasvuun pohjautuva elämäntapa tuntuukaan, kuinka kohtalokkaita sen seuraukset voivat lopulta kokonaisuuden kannalta olla.

Elämä on parhaimmillaan luovaa leikkiä. Tulkaamme lasten kaltaisiksi! Tutkikaamme maailmaa avoimin silmin ilman ennakkoluuloja!

Tuuli on kääntynyt!

Vierailu

2009-11-07T23:26:00.004+02:00

Noin vuosi sitten jokin sinisessä lipastossani vetää puoleensa. Huomaan laatikon pohjalla kirjeen jonka tätini on kirjoittanut vuosia sitten. On kulunut todella paljon aikaa siitä kun olen tavannut hänet edellisen kerran. Kirjeessä on runo joka käsittelee sanojen suhteellisuutta ja hiljaisuuden merkityksestä. Kirjeen luettuani ymmärrän että minun on otettava tätiini välittömästi yhteyttä. Vierailustani alkaa uusi ystävyytemme.

Keskustelemme pitkään. On mielenkiintoista havaita kuinka tätiäni kiehtovat samat kysymykset kuin itseänikin. Henkisessä rakenteessamme on jotakin samaa. Tätiäni kiinnostaa kovasti miten olen soveltanut lukemaani käytäntöön ja miten todellisuudesta on paljastunut minulle kokonaan uusia puolia.

Tätini kertoo pitkään jatkuneesta selkäkivustaan. Samassa kysyn haluaako hän energiahoitoa. En ole välittänyt energiaa kenellekään aikaisemmin. Asetan käteni hänen selälleen ja annan energia virrata. Olen ajatuksettomassa tilassa. Tunnen energioiden virtaavan päälaeltani kurkun kautta kämmeniini. Jatkan hoitoa noin kymmenen minuuttia.

Istumme takaisin kahvipöytään. Hetken kuluttua tätini huudahtaa hämmästyneenä. Kaikki kipu on hävinnyt. Hän nostaa kätensä päänsä yläpuolelle sanoen, ettei tällainen ole ollut mahdollista yli vuoteen.

Kerron tädilleni kuinka Spiritualistisessa seurassa olen havainnut voivani katsoa ihmisten energiakenttiä. Tätini toivoo että katsoisin häntä ja kertoisin näkemästäni. Rentoudun ja suljen silmäni. Näen tai minulle näytettään kuvia jotka liittyvät menneisiin tapahtumiin, ihmisiin ja esineisiin jotka ovat olleet merkittävä osa tätini elämää. Hän muistaa nyt paljon sellaista minkä on torjunut tai unohtanut. Kuvat eivät ole mitenkään ahdistavia, pikemminkin vain hauskoja. Tällä tavalla vaikeittenkin asioitten käsittely on mahdollista ja vapautuu paljon patoutuneena ollutta energiaa.

Myöhemmin puhelimessa tätini kertoo että on päässyt uniongelmistaan ja migreenikin on irrottanut otteensa. Hän on pohtinut paljon näkemiäni kuvia ja sanoo tuntevansa itsensä rauhallisemmaksi ja energisemmäksi kuin pitkään aikaan.

Tästä eteenpäin vierailen usein tätini luona. Opin tuntemaan hänet paremmin. Joinakin kertoina katson myös ”toiselle puolelle”. Sieltä välittyy viestejä mm. mummoltani, tätini äidiltä joka kuoli kun olin vielä aivan pieni.

2009-10-22T22:03:00.006+03:00

Huomaan että ryhdyttyäni kirjoittamaan ”henkimaailman” jutuista, osa lukijoistani menetti kiinnostuksensa syystä tai toisesta. Se ei ole mikään yllätys. Olisin todennäköisesti toiminut samalla tavalla ennen kuin sain omakohtaisia kokemuksia tietoisuuden eri tiloista ja todellisuuden monikerroksisesta luonteesta. Ennen näitä kokemuksia maailmankuvani pohjautui vain puhtaaseen järkeen ja ”tieteelliseen maailmankatsomukseen”.

On myös ihmisiä joilla on voimakas Raamattuun pohjautuva näkemys. Heitä kuvailemani tapahtumat saattavat jopa pelottaa.

*

Viime syksynä osallistuin Spiritualistisessa seurassa ryhmään, jossa teimme erilaisia mielikuvaharjoituksia. Eräässä tehtävä oli sanoa mikä puu tuli mieleen tarkasteltavasta henkilöstä. Minua katsonut nainen sanoi että tuon hänen mieleensä vaahteran.

Teimme myös meditaation jossa kuvittelimme kulkevamme upeassa puutarhassa. Jatkoimme matkaamme metsään. Siellä näimme eläimen joka antoi lahjan jolla oli erityinen merkitys. Näin oravan jolla oli käpälissään tammenterho.

Noin viikkoa myöhemmin näin oravan pihanurmikolla. Se piti käpälissään tammenterhoa ja kätki sen sitten vaahteran alle. Samalla hetkellä tietoisuuteeni tuli uudenlainen meditaatio aivan kuin lahjana. Tämä meditaatio liittyy sisäisen hiljaisuuden oppimiseen ja näkemiseen. Hämmästyin kuinka yksinkertainen se oli. Olin kiitollinen saamastani lahjasta.

Meditaatio jossa koet itsesi ilman mielen luomia määritelmiä

Ota mukava asento. Sulje silmäsi. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Rentoudu parhaaksi katsomallasi tavalla

Olet nyt syvässä rentoutuneisuuden tilassa jossa tunnet olosi hyvin rauhalliseksi.

Tunnet kehosi painon ja lämmön. Tunnet kuinka sormenpäissäsi sykkii.

Olet nyt täysin pimeässä huoneessa.

Annat ajatustesi tulla ja mennä. Et kiinnitä niihin mitään huomiota.

Mitä vähemmän sinulla on ajatuksia, sen valoisammaksi tila muuttuu.

Kun ajatuksesi ovat vaimenneet, näet itsesi sellaisena kuin todellisuudessa olet ilman ainoatakaan mielesi luomaa määritelmää.

Tarkastelet näkemääsi huolellisesti niin kauan kuin koet sen tarpeelliseksi.
Nauti kokemuksesta.

Muista näkemäsi.

Palaa takaisin virkeänä ja täysin levänneenä.

Mitä useammin toistat tämän meditaation, sen helpompi sinun on elää jatkuvassa meditatiivisessa tilassa ilman mielesi tuottamaa hälinää.
(Kaikkien saatavilla on suuri määrä rentoutumista käsitteleviä kirjoja ja äänitteitä. Lisää tietoa löytyy vaikkapa googlaamalla sanalla rentoutusharjoitus. Jokainen löytää varmasti kokeilemalla itselleen sopivan menetelmän.)

2009-10-14T15:47:00.003+03:00

Toinen tapaus: Pääsen yksityisistuntoon Spiritualistisessa Seurassa. Meedio sanoo näkevänsä harmaatukkaisen ja ryhdikkään miehen seisomassa vierelläni. Mies kirjoittaa vihreälle liitutaululle kauniilla käsialalla. Hän on ollut opettajani kauan aikaa sitten. Kerron, etten muista kansakoulusta ketään sellaista. Useimmat opettajistani olivat naisia. Meedio sanoo, että ehkä henkilö tulee myöhemmin mieleeni. Joskus siihen saattaa mennä viikkojakin. Meedio kertoo opettajan kertovan tapahtumasta jossa olen kaatunut ja mahdollisesti loukannut polveni. Tuolloin opettaja oli huomannut erikoislaatuni, sen etten jollakin tavalla kuulunut joukkoon, olin muita herkempi. Samassa tapahtuma ja opettaja tulevat mieleeni. Muistan, kuinka Kulosaaressa asuessamme olimme luokkani kanssa hiihtämässä Korkeasaaressa. Olin kaatunut ja siteeni oli irronnut. Jäin muista jälkeen. Jouduin kävelemään koululle. Itkin, olin paniikissa. Matkalla takaisin kouluun tapasin kyseisen opettajan urheilukentällä toisen luokan kanssa. Hän oli voimistelunopettajani. Olin aina pelännyt häntä. Hän tuli luokseni ja lohdutti minua. Muistan kuinka hämmästynyt ja samalla onnellinen olin siitä kuinka hyvin hän osasi tukea ja ymmärtää tilanteeni. Meedio kertoo, että opettaja on ollut koko ajan mukanani ja haluaa olla edelleen tukenani. Olen liikuttunut ja onnellinen.

*

Melko tarkkaan vuosi sitten näihin samoihin aikoihin kävelen kaupungilla. Mieleni valtaa sanomaton rauha. Esineitten liikkumiset ja henkimaailmasta saamani viestit ovat vakuuttaneet minut: Kuolemaa ei ole. Voin olla kaikessa rauhassa, minulla ei ole kiire minnekään. Minusta pidetään huolta, minua autetaan ja opastetaan.

Viime syksynä edellä mainittujen tapahtumien jälkeen tietoisuuteni laajeni. Löysin itsestäni monia uusia puolia joista en aikaisemmin ollut lainkaan tietoinen.

2009-10-13T22:43:00.008+03:00

Henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on ollut minulle vaikeaa. Siksi kirjoitin pitkään teoreettisia juttuja. En tarkoita, etten olisi kokenut kuten kirjoitin. Tarkkaavainen lukija havaitsee, että minulle on ollut tärkeää antaa mahdollisimman täydellinen kuva itsestäni. Saa vaikutelman kuin menisin tekstini taakse piiloon. Egoni pyrkii täydellisyyteen, egoni ei hyväksy erehdyksiä, epätäydellisyyttä.

Olen aina halunnut kokea asiat henkilökohtaisesti. Tai en aina, mutta maailmankuvani romahtamisesta lähtien. Usko, käsitykset ja määritelmät ilman kokemusta jäävät ilmaan roikkumaan. Ennemmin tai myöhemmin usko ja todellisuus törmäävät toisiinsa. Se on ollut minunkin läksyni. Kun törmäys on tarpeeksi voimakas, saatan oppia jotakin. Olen tarvinnut monta kolausta, monta potkua persuksiini. Nykyisin koen kokemani kriisit tärkeänä osana kehitysprosessiani ja osaan siksi olla niistä kiitollinen.

Egoni on rakentanut erilaisia järjestelmiä. Se on määritellyt rajat joitten sisällä se haluaa minun pysyttelevän. Egoni heikkeneminen on ollut todella pitkä prosessi, prosessi joka jatkuu edelleen.

*

Minulle on matkan varrella tapahtunut asioita jotka usein lokeroidaan rajatietoon kuuluviksi. Hakeuduin vähän yli vuosi sitten yhteisöihin joissa ollaan kiinnostuneita näistä ilmiöistä ja joissa myös henkistä kasvua pidetään tärkeänä muodossa tai toisessa. Tällaisia paikkoja ovat mm. Suomen parapsykologinen seura, Valon Kantajat, Kaariportin ystävät, Teosofinen seura, Suomen Spiritualistinen Seura ja Forum Humanum luennot jne.

Viime syksynä osallistuin mediaaliseen tilaisuuteen Rajatiedon keskuksessa. Siellä välitettiin viestejä henkimaailmasta, rajan takaa tai mitä nimitystä nyt meedioin hommista halutaankaan käyttää.(Pohjimmaltaan koen kaiken olevan yhtä.) Menin paikalle uteliaana ja avoimin mielin ilman ennakko-odotuksia. Annikki Kilpelä välitti sanomia ja hänen miehensä Pertti Kilpelä piirsi samanaikaisesti kasvokuvaa sanoman lähettäjästä. Viestejä tuli n. kymmenen kappaletta. Jokainen viestin saanut tunnisti viestin lähettäjän. Yllätyksekseni sain minäkin viestin:

Annikki kysyy onko paikalla ketään joka yhdistää kangaspuut viestin lähettäjään. Muistan heti, että isovanhempieni ystävien luona Vihdissä oli kangaspuut. Vietin siellä maalaistalossa pitkiä aikoja lapsuudessani. En sano mitään vaan odotan, liittäisikö joku muukin kangaspuut tuntemaansa edesmenneeseen henkilöön tai paikkaan. Kukaan ei sano mitään.

Katselen kuinka Pertti piirtää. Kuva alkaa näyttää tutulta. Annikki on jo aikaisemmin sanonut, että kuvat eivät ole varsinaisia muotokuvia. Hän käytti muistaakseni sanaa energeettinen muotokuva. Pertti piirtää kuvan nopeasti valmiiksi ja Annikki ottaa sen käteensä kuten aikaisemmillakin kerroilla. Hän kulkee joukossamme ja kysyy, tuntuuko kuva tutulta. Kun hän tulee kohdalleni, ilmoitan itsellenikin yllätykseksi tunnistavani kuvan. Se esittää Tyyne-tätiä, jonka kuolemasta on kulunut jo kymmeniä vuosia. Kerron, että kangaspuut olivat Vihdissä keskellä tupaa.

Tunnen kuinka energiat liikkuvat ja olen voimakkaan tunnekuohun vallassa. Annikki sanoo, että henkilö kertoo kävelleensä mielellään paljain jaloin. Vastaan, että en muista mitään sellaisesta. Olin siihen aikaan alle kouluikäinen. Tietysti kaikki on mahdollista. Tyyne-täti kehottaa minuakin olemaan paljasjaloin myös sisällä kotonani.

Annikki kysyy, onko minulla joitain ongelmia jalkojeni kanssa. Minun kuulemma täytyisi harjoittaa niitä. Vastaan että olen ollut jalkojeni takia fysioterapeutilla ja saanut tarkat ohjeet siitä, kuinka nilkkoja tulee vahvistaa tasapainolevyn avulla. Seuraavaksi välittäjä sanoo saavansa kuvan jossa luen kirjaa ikkunan edessä. Annikki kysyy, luenko mitään tällä hetkellä. Tyyne kuulemma toivoo, että tutkisin lukemaani huolellisesti.

Lopuksi hän kertoo, että viestin lähettäjä on hyvin kiitollinen elämänsä loppuajasta. Häntä hoidettiin kuulema hyvin. Tiedän, että Tyynen ei tarvinnut mennä vanhainkotiin. Hän eli kotonaan loppuun saakka vanhimman tyttärensä kanssa.

Tyyne toivottaa minulle hyvää vointia. Kiitän Tyyne-tätiä koko sydämestäni.

Tilaisuuden jälkeen menen Annikin luokse ja kerron että ainoa kirja jota parhaillaan luen, on Raamattu.(Jätän kertomatta, että luen kirjaa ainoastaan pöntöllä istuessani.) Yläpuolellani selkäni takana on tosiaankin silloin ikkuna. Muita kirjoja luen joko pöydän ääressä tai sohvalla, en koskaan ikkunan edessä.

Asiaan liittyy myös eräs mielenkiintoinen asia. Olin ollut joitakin viikkoja aikaisemmin suihkussa. Tönäisin vahingossa tyhjää muovista pumppupulloa. Se tömähti lattialle. Hämmästyin suuresti kun se ei pompahtanut lattiasta vaan jämähti paikoilleen lattiaan. Kokeilin pudottaa pulloa useita kertoja. Se ponnahti joka kerta kuin superpallo. Ymmärsin heti että tapahtuma oli minulle tarkoitettu viesti. En vain silloin osannut yhdistää sitä mihinkään tapahtumaan tai asiaan. Nyt tiedän mistä oli kysymys: Tyyne-täti viestitti läsnäolostaan.

2009-10-12T22:30:00.004+03:00

Seuraava tapaaminen: Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Tervetuloa!
Aika: 17.10. klo 15–18.

2009-10-09T22:08:00.003+03:00

Minulla oli pitkään paha olo. En oikein tiennyt mistä se johtui. Nyt kun olen saanut asioihin perspektiiviä, ymmärrän että olin ennen kaikkea turhautunut. Kaikki mitä näin ympärilläni vaikutti turhanpäiväiseltä. Tuntui omituiselta että niin moni oli innoissaan asioista joita itse pidin merkityksettöminä. Ei tekniikan kehitys, uudet tuotteet, muoti, televisiosarjat, koko kaupallisen kulttuurimme tuonut elämääni mitään sellaista joka todella olisi tuntunut tärkeältä. Ihmiskunnan kriisi heijastui suoraan omaan henkiseen tilaani.

Luopuminen on vaikeaa jos ei tiedä mitä voi saada tilalle. On ymmärrettävää että takerruin vanhaan niin kauan kun en muusta tiennyt. Pidin itsestään selvinä vallantavoittelua, vertailua, kilpailua jne, kaikkea sitä mikä johtaa henkiseen umpikujaan, ekokatastrofiin ja sivilisaation romahdukseen.

Kokemusteni pohjalta havaitsin että mikään ei ole itsestään selvää. Opittu voi olla harhaa. Tietoisuuden laajetessa kaikki ilmenee uudessa muodossa ja uudella tavalla. Kun luovuin valmiista käsityksistä ja määritelmistä löysin uuden mahdollisuuden, kokonaisuuden joka on äärimmäisen rikas ja mielenkiintoinen.

Jokaisella on oma tiensä. Kun ego menettää valta-asemansa, muutos on mahdollinen. Jokainen päättää itse haluaako muutosta vai pitäytyykö valmiissa käsitteissä, maailmassa jonka lopputulos on jo näkyvillä.

Tuuli on kääntynyt!

2009-10-04T22:34:00.004+03:00

80-luvun alkupuolella harrastin vuosien ajan meditaatiota eri muodoissaan. Havaitsin yhteneväisyyksiä buddhalaisuuden ja shamanismin välillä. Tuolloin irtauduin myös ruumiistani Carlos Castanedan opettamien menetelmien avulla. Kokemus oli ainutlaatuinen, suorastaan ylimaallinen, eikä sitä kannata edes yrittää sanoin kuvailla.

Halusin lopettaa sisäisen dialogin. Pystyin olemaan joitakin hetkiä ilman käsitteellistä ajattelua, mutta pian painostava tuonne esti sisäisen hiljaisuuden jatkumisen. Kuten aikaisemmin ja myöhemmin niin monessa muussakin asiassa suorituskeskeisyydestä oli pelkää haittaa.

*

Joskus 90-luvun alussa mennessäni aamulla vessaan, vatsassani ja koko olemuksessani oli tunne, jota en kykene tarkemmin määrittelemään. Kuulin oven takaa voimakkaan kumahduksen. Pesukoneen kylkeen oli lentänyt jokin esine kovalla voimalla. Avasin oven ja huomasin hammasharjan lattialla pesukoneen edessä. Ymmärsin, että hammasharjan paiskautumisella ja omalla energiallani oli keskinäinen yhteys.

Toinen tapaus: Minulla oli kova riita isäni kanssa. Hän lähti vihaisena ja ovet paukkuen vierailultaan. Seisoin makuuhuoneessa ja havaitsin sivusilmällä, että jokin sinkoutui kovalla voimalla kaapin päältä ja peltisestä paperikorista kuului voimakas pamahdus. Katsoin mitä koriin on paiskautunut. Roskiksen pohjalla oli pelkkä isäni minusta ottama valokuva. Hämmentyneenä tapahtuneesta ihmettelin kuinka pelkkä paperikuva ilman kehystä voi iskeytyä valtavalla voimalla ja aiheuttaa niin voimakkaan äänen. Pian tapahtuman sisältämä viesti selvisi minulle: Isäni ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä, hän ei enää vastannut yhteydenottoyrityksiini.

Varsinkin edellä mainittujen tapahtumien seurauksena todellisuuskäsitykseni muuttui ja avartui. Minulle oli tärkeää jakaa kokemukseni toisten kanssa. Vähitellen kuitenkin havaitsin, että yritys oli tuhoon tuomittu, sillä onhan luonnollista että jokainen haluaa pitää kiinni omista näkemyksistään. Sain osakseni lähinnä oudoksuvia ja kiusaantuneita katseita ja vaikenemista. Kertomani oli liian suuressa ristiriidassa ystävieni kokemusten ja yleisesti hyväksytyn, vallalla olevan nk. tieteellisen maailmankuvan kanssa.

Seuraava tapaaminen: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 10.10. klo 15–18.
Tervetuloa!

2009-09-30T22:37:00.004+03:00

Muuttuminen ei ole suoraviivaista. Siinä on omat nousunsa ja laskunsa. Jos nyt alkaisin kirjoittaa blogia, siitä tulisi todennäköisesti monellakin tapaa toisenlainen. Huomaan kuinka tekstiini sisältyy kohtia jotka sisältävät tärkeilyä ja opettajamaisuutta. Tämän lukijatkin panneet varmasti merkille vaikka minulta se jäikin huomaamatta. Kyse on ollut ennen kaikkea egoni tärkeilystä.

Havaitsen kirjoittaneeni yhtä paljon itselleni kuin lukijoille. Vakuuttelin olevani pitemmällä kuin olenkaan. Halusin uskoa asiaani. Kaikki tämä on osa kasvuprosessiani. Hyvä oloni voimistuu päivä päivältä ja se on yhä vähemmän riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Tämä energia auttaa minua näkemään itseni uudella tavalla ja heikentää egoani.

On vaikeaa ja oikeastaan mahdotonta määritellä koska kiinnostukseni blogissani käsittelemiini asioihin varsinaisesti alkoi. Murrosiässä luin Jarl Fahlerin kirjoja jotka tekivät minuun suuren vaikutuksen. Opin rentoutumistekniikoita ja tutustuin parapsykologiaan ja rajatiedon ilmiöihin.

Henkiset muutokset tapahtuvat usein kriisien kautta. Alle kolmikymppisenä nuoruuteni idealismi törmäsi todellisuuteen. Luovuin vanhoista ajatustottumuksistani ja arvioin asioita uudelleen. Tässä vaiheessa, 80-luvun alussa luin Dyer Waynen kirjan ”Uskalla rikkoa rajasi”. Luin sen useampaan kertaan. Ymmärsin kuinka autoritäärisyys oli vaikuttanut elämääni. Samoihin aikoihin tutustuin myös ensimmäisen kerran Jiddu Krishnamurtin näkemyksiin.

Keskustelutilaisuus

2009-09-27T21:47:00.005+03:00

Koin keskustelutilaisuuden kaikin tavoin onnistuneeksi. Paikalla oli neljä ihmistä. Kukaan meistä ei ollut sitoutunut mihinkään valmiiseen oppijärjestelmään. Koska jokaisella oli kokemuksia tietoisuuden eri tasoista ja maailman monimuotoisuudesta, saatoimme keskustella vapaasti ja ilman ennakkoluuloja. Jokainen meistä ymmärsi oman kokemuksensa perusteella että mahdollisimman avoin ja määrittelyistä ja ennakkoluuloista vapaa vuorovaikutus mahdollistaa uusien mahdollisuuksien ja näkökulmien löytämisen.

Sain käsityksen, että me kaikki koemme tärkeäksi uudenlaisen vuorovaikutuksen. Joko jatkamme egon hallitsemassa maailmassa kohti totaalista kriisiä tai havaitsemme kokonaisuuden sellaisena kuin se näyttäytyy ilman määritelmiä ja valmiita käsityksiä. Tuntuu hyvältä kun huomaan että en ole ainoa joka kokee, että muutos on jo alkanut.

Tilaisuus loppui kuudelta. Tämän jälkeen kävin ostamassa tunnelista palan piirakkaa. Kävelin kahvimuki kädessä Aleksin päähän ja sieltä Kauppatorin kautta Espaa pitkin takaisin. Energiani olivat selvästi kohonneet tapaamisen vaikutuksesta. Näin maailman jälleen kerran kuin uudessa valossa. Aurinko oli laskemassa. Katselin keltaisen ja harmaan eri sävyjä pilvimuodostelmissa ja ihmisiä jotka olivat syventyneinä omiin asioihinsa. Koin kaiken täydellisenä. Kokemuksen jälkeen huomasin että kello oli jo yli kahdeksan.

Seuraava tapaaminen: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 3.10. klo 15–18.
Tervetuloa!

Käännekohtia

2009-09-13T22:15:00.007+03:00

toimia
ilman suhtautumistapaa
päästää irti ja
pudota siihen
mikä

on

Anonyymi sanoi...
”Kiitos vastauksesta.

Tunsin paljon vihan tunteita tekstistäsi. Tarkoituksenani ei ollut mitenkään ärsyttää sinua. Anteeksi.”

Haluatko kertoa, mikä tekstissäni synnytti vihasi ja minkä vuoksi? Mistä päättelet että ärsyynnyin?

”Mielenkiintoisena koen, että sanot että jos on maadottunut = ajatuksia.”

Haluatko lukea vastaukseni uudelleen? Pystytkö liittämään viimeisen, kieltämättä huonosti harkitun lauseen kappaleen asiayhteyteen?

”Itse koen, että voin olla hyvinkin maadottunut ja silti voin kokea tämän hetken ilman ajatuksia.”

Kannattaisiko meidän selvittää mitä maadottaminen meille merkitsee? Voiko olla että puhumme eri asiasta?

” "Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään."

Eikö osa kokonaisuutta ole myös toimintamallit, jotka laskevat energia tasoa?”
Saitko lauseeni perusteella käsityksen että irrotan oman havaitsemiseni kokonaisuudesta? Kirjoitinko mielestäsi muustakin kuin omasta havainnoinnistani? Olinko jälleen epätarkka kun en painottanut erikseen että kysymys on henkilökohtaisista tuntemuksista? Eikö korkeampi energiataso lisää toimintakykyä? Jos olet lukenut blogiani laajemmin, niin miksi päättelet, etten kokisi kokonaisuuden aina toteuttavan itseään?

”Tarkotatko energian nostamisella että nostat energiaa päähäsi vai mitenkä?”
Pystytkö hyväksymään tilanteen jossa en osaa enkä kykene asiaa selittämään ja että kaikki määritelmät johtavat harhaan? Haluatko päästä lähemmäksi kokemusta vastaanottamalla välittämääni energiaa?

”Puhut myös että et tee mitään "harjoitusta" silti pyrit nostamaan energiaa, eikös se oo vähän ristiriitainen lausunta?”

Onko tuo minun lausuntoni, vai oma tulkintasi jostakin lauseestani? Haluatko täsmentää kysymystäsi?

”Ymmärrän jos et halua, enää vastata kysymyksiini ja pahoittelen vielä jos oon aiheuttanut sulle mielipahaa.”

Kuinka voisin pahastua jos koen että kaikki on yhtä? Saatatko kuvitella, että ego vähitellen heikkenee ja mielipahan tunne jää tulematta?

”Kaikkea hyvää elämääsi.
Pidä itsestäs huoli.”

Anonyymi sanoi...
”Vielä semmonen tuli tässä mieleen, että Miksi et voi vastata selkeitä vastauksia jos kysyn jotain?”

Miltä tuntuu käsitys jonka mukaan on olemassa suuri joukko kokemuksia joille ei ole toistaiseksi kehitetty määritelmiä ja että yleiset määritelmät voivat syntyä vain yhteisen kokemuksen kautta? Voiko syntymästään sokea koskaan ymmärtää mitä tarkoittaa sana punainen?

”Esimerkiksi meditaatiosta, olin kiinnostunut tietämään mitä Sinä olet harjoittanut. En kaivannut niinkään, että alkaisit ehottelemaan minulle jotain.”
Haluatko ottaa minuun henkilökohtaisesti yhteyttä jos olet kiinnostunut minusta henkilönä? Tuntuuko oudolta jos en blogissani halua kertoa niinkään itsestäni kuin asioista joita pidän merkittävinä meille kaikille? Ymmärrätkö että aikani on rajallinen?

”Käännät vastauksissas oudosti mun jutut jotenki hyökkäyksenä sua vastaan.”

Voitko kertoa jonkun esimerkin? Eikö kysymys ole pelkistä näkemyseroista? Miksi tähän pitäisi liittää mitään henkilökohtaista, emmehän ole koskaan edes tavanneet?

”Mun kysymykset ei oo osa kokonaisuutta vaikka sanot että kaikki on osa kokonaisuutta?”
Mihin viittaat? Auttaisiko keskustelu selvittämään tilanteen?

”On harmillista jos et pysty vastaamaan mun yksinkertasiin kysymyksiin aiheista, joista olin vaan vilpittömästi kiinnostunu.”

Voitko ymmärtää että aika ei riitä kaikkeen?

”Voitko yksiselitteisesti sitten "kanavoida" näkemyksesi sisäisestä ja ulkoisesta jos olet kykenemätön henkilökohtaiseen/persoonalliseen kommunikaatioon?

En kaipaa kymmenen sivun vastausta.
Mutta toivosin, että et sivuttais aihetta vedoten siihen että se ei vastais todellista kokemista. Ymmärän, että se ei vastaa. Vielä kerran pahoitteluni.”

Haluatko jättää puhelinnumerosi jotta voimme selvittää asiat keskustellen?

JL sanoi...

”Hei pitkästä aikaa!

Seuraan vielä blogiasi vaikken olekaan enään kommentoinut. Nyt huomasin, että olit kirjoittanut anonyymille kommentoijalle minua koskien:

“Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi.”

Itseasiassa tuo jälkimmäinen lause ei pidä paikkaansa. Heti, kun olit kirjoittanut sähköpostiosoitteesi blogiisi, otin sinuun yhteyttä yksityisesti, mutta halusit itse mieluummin keskustella blogisi puolella. Vastasit minulle: “Minusta on ihan hyvä kirjoittaa julkisesti. Luulen ja toivon, että on muitakin jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.”

Myöhemmin kuitenkin tulit toisiin aikeisiin ja kirjoitit minulle: “Ehkä voisimme vaihtaa ajatuksiamme yksityisesti ja päättää sitten yhdessä, mitä niistä julkaisemme.”

Kunnioitin haluasi, koska tämä on sinun blogisi. Kirjoitinkin sinulle jälleen yksityisesti pitkän henkilökohtaisen mailin, mutta et koskaan vastannut. Annoin sitten asian olla, koska tuntui, ettet halunnut enään olla yhteydessä kanssani.

Et koskaan ehdottanut, että tapaisimme. Tosin se ei olisi ollut mahdollistakaan, koska en asu Helsingissä enkä Suomessa ylipäätään.”

Onko asia sinulle kovinkin tärkeä, kun nyt otat ensimmäisen kerran yhteyttä? Miksi luulet että jätin sinulle puhelinnumeroni? Etkö kokenut sitä pyrkimykseksi läheisempään vuorovaikutukseen? Miksi et silloin kertonut, että puhelinviestintä ei onnistu? Miksi et ehdottanut nettipuheluja? Jos asia on sinulle edelleen tärkeä, haluatko että julkaisemme kaikki sähköpostiviestit joita välillämme on vaihdettu?

”Kun olen nyt pidemmän aikaa seurannut blogiasi ja sitä, miten vastaat muiden viesteihin (kuten tuon anonyymin kommentoijan) on mielestäni selvempää ja selvempää, miten paljon sinulla tuntuu olevan välttävää ja kieltävää käytöstä.”

Puhutko nyt omista tunteistasi ja ajatuksistasi? Haluatko kertoa kohdat joitten perusteella olet tehnyt johtopäätöksesi? Onko sinun vaikeaa luottaa vilpittömyyteeni?

”Tarkoitan tällä siis sitä, että vaikutat välttävän ja kieltävän oman persoonasi ja ajatuksesi. Tuntuu kuin pakenisit itseäsi.”

Tiedätkö mikä tai millainen on persoonallisuuteni, tuo itse? Haluatko määritellä minut?

Puhut “minän kuolemasta” ja tavoittelet persoonallisuuttomuutta vastauksissasi.”

Kiinnostaako sinua minän ongelma tai koetko kysymyksen ylipäätään merkitykselliseksi? Voisiko oma minäkäsityksesi vaikuttaa siihen kuinka koet toiset ihmiset? Miksi kiinnität henkilööni niin kovasti huomiota?

”Silti mielestäni selvästi heijastat omia ideoitasi kommentoijia kohtaan. Kuten tuossa aiempi anonyymi kommentoijakin on tuonut ilmi, lisäät toisten tekstiin sellaisia asioita rivien väliin, joita mielestäni niissä selvästikään ei ole.”

Voisitko antaa esimerkkejä jotta voisimme yhdessä selvittää mitä todella tarkoitan? Perusteletko omia näkemyksiäsi Anonyymin, toisen ihmisen sisäisten tuntemusten avulla? Miksi etsit vastauksia rivien välistä? Etkö luota vilpittömyyteeni?

”Kaikesta tästä minulle tulee vaikutelma, että ne ideat tai illuusiot, jota olet luonut tavastasi olla ja kokea ei sovi yhteen sen kanssa millainen käytös ja tunne kirjoituksistasi välittyy.”

Miksi sinulle on niin tärkeää määritellä millainen olen? Oletko tutustunut kirjoituksiini moniulotteisesta kokemisesta? Voiko samaa asiaa mielestäsi katsoa eri näkökulmista samanaikaisesti?

”Oletko huomannut tälläistä välttävää ja kieltävää käytöstä itse? Mistä se voi mielestäsi johtua? Onko jotain, jota yrität paeta? Onko sinulla ollut vaikeaa ajatuksiesi ja persoonasi kanssa, koska et halua enää kohdata niitä tai hyväksyä niiden olemassaoloa? Onko sinulle tapahtunut jokin vaikea asia, mistä se on saanut alkunsa? Voiko olla, että itsesi ja persoonasi kohtaaminen on sinulle liian tuskallista, koska välttelet sitä?”

Eikö sinulle riitä, että koen nauttivani elämästä enemmän kuin koskaan? Pitäisikö minun tutkailla toisten tuntemuksia, sitä miten he minut kokevat ja muuttaa suhtautumistapaani sen mukaiseksi? Oletko itse selvittänyt suhteesi esittämiisi kysymyksiin? Miksi kiinnität koko ajan kaiken huomiosi siihen millainen olen? Miksi näitä kysymyksiä pitäisi pohtia tällä foorumilla? Mitä yleistä merkittävyyttä niillä olisi?

” “Kritiikistäni” huolimatta blogisi on mielestäni hyvin kiinnostava. Kiitos jakamisesta!

JL”

Haluatko keskustella kanssani kahden kesken? Minulla on Skype

Jakki sanoi...

”Hei ja kiitos vastauksesta!

On mielenkiintoista, että kirjoitat, ettei sinulla ole ajatuksia, minää, eikä henkilökohtaisia tarkoitusperiä. En tiedä käsitämmekö nämä asiat eri lailla. Ehkä tai ehkä vain koemme maailmaa aivan eri tavoilla. Se, mitä ne minulle merkitsevät, ei ole mikään ongelma tai negatiivisia asioita. Ehkä minulla ei ole koskaan ollut koskaan yhtä pahoja ongelmia niiden kanssa kuin sinulla..? En tiedä.”

Voiko ihmiskunta ratkaista ongelmansa jos jokainen ajattelee asioita itsensä kautta? Miksi mikään ei riitä? Huomaatko mihin tämä loputon haluaminen on johtanut? Voitko ymmärtää että kysymys on muutakin kuin pelkästään henkilökohtainen?

”Minulle heräsi kysymys siitä, kuinka koet seksuaalisuuden? Herääkö mielessäsi seksuaalisia fantasioita tms? Masturboitko koskaan? Mitä mielessäsi silloin liikkuu? Harrastatko seksiä muiden kanssa? Mikä on näkemyksesi näistä asioista?”

Ajatteletko että tietoisuuden muutos vaikuttaa myös seksuaalisuuteeni? Miksi olen kiinnostunut seksuaalisuuteeni liittyvistä yksityiskohdista?

”Kerroit, että kanavoit tekstejäsi ja mainitsit samassa yhteydessä kanavoinneista yleisemminkin. Kanavoinnilla tarkoitetaan ilmeisesti useampiakin asioita?”

Haluatko etsiä tietoa netistä tai kirjastosta?

”Joidenkin kanavoijien lähde on esim. jokin henki tms. Mikä on sinun kanavointisi “lähde”? ”

Mitä merkitystä sillä lopulta on jos kaikki on pohjimmaltaan yhtä? Voiko asioita irrottaa toisistaan?

”Puhut paljon ykseyden kokemuksesta ja ajatuksettomasta tilasta. Onko se kanavointisi lähde?”
Mikä on lähde, mikä väline, mikä menetelmä? Eikö kaiken takan kuitenkin ole jokin mitä emme koskaan voi sanoin selittää ja joka pakenee kaikkia määritelmiä?

”Olet antanut ymmärtää, että olet suurimmaksi osaksi (?) sellaisessa tilassa. Onko kaikki sanomisesi ja kirjoittamisesi siis kanavointia vai ei?”

Miksi asiaa täytyy analysoida? Eikö määritelmä johda aina vain uusiin määritelmiin ja kysymyksiin? Eikö riitä kun antaa kaiken vain tapahtua ja luottaa siihenkin mitä ei voi selittää?

”Mikä ero on jutuillasi, jotka kanavoit ja et kanavoi?”
Eikö kaikki määrittely aina vie huomion pois itse tapahtumasta? Eikö kanavointi sanan käyttö ole ollut vain pelkkä yritykseni tulla ymmärretyksi? Voisitko ajatella että moni muukin sana ajaisi saman asian?

”Olen miettinyt, että miten perheesi esim. vanhempasi, sisaruksesi, mahdollinen puolisosi ja lapsesi suhtautuvat juttuihisi? Entä työkaverisi?Onko sinulla ystävää, jonka kanssa voit jakaa juttujasi? Oletko tavannut ketään, joka on todella voinut kohdata sinut “samalla tasolla” ajatuksettomassa tilassasi?”
Oletko kiinnostunut minusta henkilökohtaisella tasolla? Haluatko jättää puhelinnumerosi sähköpostiini?

7. syyskuuta 2009 16:55

Jarmo67 sanoi...
Terve!

”Mietin, että vois vaikka tullakkin tuonne kokoontumiseen, mut saas nähdä tarkemmin sitten lähempänä. En tiedä kiinnostaisko tavata jotain joka sanoo toisten mieltä rajoittuneeksi. Saisko kysästä että mistäs sulla auktoriteetti sellaiseen tulee?”

Oletko lukenut mitä olen kirjoittanut mielestä ja mitä mielellä tarkoitan? Vertasinko ja jaottelinko vai kirjoitinko yleisesti mielen toiminnasta ja sen rajoittuneisuudesta? Miksi lähestyt kysymystä henkilötasolla?

”Kun tuollasia arvioita laukoo niin eipä sitä taida itse olla sen rajoittumattomampi.”

Arvioitko minua ilmoituksen perusteella? Toimitko nyt itse tavalla josta kritisoit minua?

”Itse oon pitkään harjoittanut buddhalaisuutta ja perehtynyt siihen. Tiiätkö nää sun jutut kyllä on kyllä sellaista buddhalaisuuden alkeita.”

Kumpi on tärkeämpää, noudattaa jotakin toisten luomaa oppirakennelmaa ja koettaa toimia sen mukaisesti vai toimia oman kokemuksensa mukaisesti? Löytyykö vastaus oman kokemuksen ulkopuolelta? Onko asioita jotka voi ymmärtää vain kokemalla? Onko buddhalaisuus mielestäsi yksi kokonaisuus? Miten se on mielestäsi vaikuttanut yhteiskuntakehitykseen ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon? Näetkö että uskonnot vaativat vallanpitäjien tuen voidakseen syntyä vai ovatko ne irrallisia toimintaympäristöstään? Onko buddhalaisuus ratkaisu maailman ja ihmiskunnan ongelmiin? Mitä buddhalaisuuden todella monista, jopa keskenään ristiriitaisista suuntauksista pidät oikeana ja millä perusteella? Miten voimme tietää mitä Buddha tai kukaan muukaan on sanonut tuhansia vuosia sitten? Uskotko että Buddha olisi koskaan omaksunut jonkun valmiin oppirakennelman?

”Buddhalaisuudessa on se mistä lähetään niinku liikkeelle se ajatukseton ja ykseyden tila. Siis sitä kokemusta sitten meditoidaan että se vahvistuu.”
Oliko Buddha sitä mieltä että on vain yksi tapa valaistua? Miksi meditoiminen pitäisi olla jokin arkipäivän elämästä poikkeava menetelmä? Mihin tarvitaan menetelmiä, eikö tärkeämpää ole irrottautua menetelmistä ja olla jatkuvasti syvässä tietoisuuden tilassa?

”Toisaalta buddhalaisuudessa on sellane ero näihin sun juttuihis, että se menee vähän niinku pitemmälle vielä vois sanoa. Siinä ei siis niinku jumiteta mihkään tilaan vaan sisällytetään sitten kaikki siihen kokemukseen. Kaikki kun on samaa mieltä.”

Voisiko ilmaista itseäsi täsmällisemmin jotta ymmärtäisin mitä tarkoitat pidemmälle menemisellä? Tutkitko buddhalaisuutta ja sen ilmenemistapoja eri aikoina ja eri kulttuureissa ja valitset itsellesi parhaiten sopivan vai pyritkö noudattamaan Buddhan opetuksia mahdollisimman tarkasti? Mihin valintasi pohjautuu? Onko oma kokemuksesi lopulta ainoa asia johon voit luottaa? Mihin silloin tarvitset meditaatiota jos koetaan että kaikki on yhtä? Miksi niin harva on valaistunut?

” Sulla ku tuntuis olevan vaan se toinen puoli tärkeempi eikä sit kokonaisuus.”

Mistä toisesta puolesta puhut? Voisitko kertoa minkä seikkojen perusteella olet päätynyt johtopäätöksiisi jotta väärinkäsitykset saataisiin korjatuiksi?

”Tarkotan että buddhalaisittain ei oo mitään mikä ei ois buddha. Kaikki on buddha. Siks ei takerruta mihkään tiettyy tilaan vaan esimerkiksi ajatuksetkin on osa sitä samaa mieltä kun ykseyski tai mitkä tahansa muutkin jutut.”

Jos olet kokenut jotakin merkityksellistä ja tärkeää mikä merkitys on nimityksillä? Voiko joku joka ei koskaan ole kuullutkaan Buddhasta saavuttaa valaistumisen? Voiko valaistumista määritellä? Eikö buddhalaisuuteen voi takertua yhtä hyvin kuin mihin muuhun asiaan tahansa? Jos päätät olla buddhalainen, vertaatko kaikkea kokemaasi tähän käsitejärjestelmään? Pohditko koskaan sitä oletko hyvä vai huono buddhalainen? Eikö asioita voi kokea suoraan ilman menetelmiä ja määritelmiä?

”Ootko muuten koskaan tutustunut buddhalaisuuteen? Miltäs tälläset jutut kuulostas?”Ehkäpä tapaamme vielä! :)”

Haluatko jättää puhelinnumerosi sähköpostiini jotta voimme jatkaa keskustelua molempia kiinnostavista aiheista?

*************************************************************************************

Kiitos vielä kerran saamistani yhteydenotoista! Ne auttoivat näkemään asiat uudella tavalla.

Kun luin yllä olevat kommentit tajusin selkeästi että olen tullut äärirajoille. Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä resursseja vastata jokaiseen kysymykseen seikkaperäisesti. Jokainen vastaukseni synnyttää vähintään kolme uutta kysymystä. Ajan puutteen takia olen joutunut vetämään mutkia suoraksi. En ole ehtinyt miettimään tarkkoja sanamuotoja ja muutamiin kysymyksiin olen joutunut vastaamaan vain parilla lauseella. Kaiken kaikkiaan vastaukseni on otettu vastaan erittäin tunnepitoisesti, kuten kommenteista voi havaita. Kaikki tämä osoittaa kuinka tärkeää erottaa yleinen ja henkilökohtainen toisistaan.

Ystäväni ja sukulaiseni tietävät blogistani ja suurin osa kai lukeekin tekstejäni ainakin silloin tällöin. Lisäksi on useisiin kymmeniin nouseva joukko ihmisiä, (tarkkaa lukua en tiedä eikä sillä ole edes merkitystä) joille olen antanut käyntikorttini jossa on nimeni ja yhteystietoni. Kortissa on myös blogini osoite. Ymmärrän että kommentoijat eivät välttämättä ole huomioineet tällaisen mahdollisuuden olemassaoloa.

Sinänsä ei ole merkitystä sillä mitä ihmiset minusta ajattelevat ja ystäväni tuntevat minut. Olisi kuitenkin kohtuullista että jokaisella olisi mahdollisuus tehdä oma arvionsa ilman nimimerkin suojassa tapahtuvia henkilööni kohdistuvia luonneanalyysejä.

Jos haluat kohdata minut henkilökohtaisesti, voit jättää puhelinnumeron sähköpostiini, joka löytyy profiilin alta. Tutustutaan, puhutaan asiat selviksi. Meillä ei ole mitään hävittävää mutta paljon voitettavaa.

Otan mielelläni vastaan jatkossakin kaiken kritiikin, mielipiteet ja ajatukset jotka ovat syntyneet kirjoitusteni herättämänä. Henkilökohtainen vuopuhelu tapahtukoon blogini ulkopuolella.

Vuorovaikutus voi olla vain molemminpuolista. Siksi liitän tästä lähtien jokaiseen saamaani kommenttiin omia kysymyksiäni. Tämän jälkeen jokainen voi itse päätä pyrkiikö henkilökohtaiseen vuoropuheluun kanssani.

Tuuli on kääntynyt!

Lisää vastauksia Jakille

2009-09-06T22:03:00.004+03:00

Jakki kertoo kokemistavastaan edellisessä kommentissaan, jonka voit lukea kokonaisuudessaan keskustelumme kommenttiosiosta Muutama vastaus Jakille ja jatkaa:

”Kirjoitit, että ajattelulla pääset vain tiettyyn pisteeseen, mutta et pidemmälle.

Minä elän elämää sellaisena kuin se on ja koen sillä tavalla kuin koen. En yritä mihinkään pisteeseen tai pitemmälle. Olen vain läsnä siinä sellaisena kuin se on. Miten näet tälläisen tavan ja mikä on näkemyksesi aiemmin kuvaamastani kokemuksesta?”

Jokainen kokee maailman aikaisempien kokemustensa, mielen luomien määritelmien ja maailmankaikkeudessa vaikuttavien lainmukaisuuksien mukaisesti.

Vai osan tapahtuvasta pääsee tietoisuuteesi. Valitset kokemastasi sen mitä pidät tärkeänä ja merkityksellisenä. Ajattelusi, mielesi tekee tuon valinnan. Itsesi kannalta, egosi kannalta valintasi on ainoa mahdollinen.

Mitä tietoisempi olen, sitä enemmän mahtuu tietoisuuteeni rakkauden energiaa, sitä vastaanottavaisempi olen. Tämä energia täyttää olemukseni ja ohjaa toimintaani. Tällä tapahtumalla on monta nimeä ja määritelmää. Ainoastaan kokemalla voit ymmärtää mitä tarkoitan.

Emme koskaan pääse korkeampaan tietoisuuden tilaan, jos määrittelemme kokemuksemme. Emme löydä yhteyttä siihen mikä pakenee kaikkia määritelmiä. Määrittely rajaa ja pilkkoo kokemuksemme ja estää tietoisuutemme laajentumisen. Tunteemme ja ajatuksemme vaihtelevat ja ohjaavat toimintaamme. Jäämme yksin mielemme luomaan vankilaan ilman ykseyden kokemusta, emme koskaan tule tietoisiksi henkisistä voimavaroistamme.

”Puhuit myös sisäisestä dialogista. Onko mielestäsi olemassa myös ulkoinen dialogi?”

Sisäisellä dialogilla tarkoitetaan yleisesti verbaalista ajattelua, pään sisäistä tapahtumaa. Ulkoinen dialogi tapahtuu ihmisten välillä.

”Onko olemassa erilaisia dialogeja, joista toinen on sinulle jotenkin parempi ja toinen on huonompi?”

Olen luopumassa ja pitkälti jo luopunut sisäisestä dialogista. Tarkoitan tällä egosta luopumista, egon kuolemista, minän kuolemista. Jos asia kiinnostaa sinua enemmän, voit lukea aiheesta aikaisemmista postauksistani.

Ihmisten välinen dialogi on tarpeellista ja välttämätöntä ainakin toistaiseksi.

”Ovatko ne mielestäsi samaa kokonaisuutta?”

Kokonaisuus sisältää kaiken.

”Kysyit onko ainoa mahdollisuus kokea havaitsija ja havaitsemisen kohde erillisiksi toisistaan.Miten näet sellaisen kokemuksen, että havaitsija ja havaitseminen ovat samalla kertaa sekä samaa kokonaisuutta että myös erillisiä?”

Kaikki on yhtä. Koemme itsemme erilliseksi jos ego vaikuttaa ja ohjaa toimintaamme.

Kiitos kysymyksistäsi!

Tämä on sinulle

2009-09-06T20:15:00.002+03:00

jolla on rajoittuneen mielen rajat ylittäviä kokemuksia. Tämä on sinulle joka kaipaat muutosta. Tämä on sinulle joka olet huomannut, että muutos on jo alkanut.

Paikka: Kirjasto 10, ryhmätyöhuone, Elielinaukio 2 G
Aika: 19.9. ja 3.10. klo 15–18.

Uusi keskustelu Anonyymin kanssa

2009-09-06T19:35:00.006+03:00

Sanoit, että kirjoituksesi ovat muille tarkoitettuja. Olen lukenut tekstejäsi pitemmän ajan, välillä
minulle on tullut olo, että haluaisit opettaa muita.

En ihmettele lainkaan että sinulle on syntynyt tuollainen käsitys ainakin osasta teksteistäni. Jos olet lukenut kaikki tekstit, huomaat että olen käynyt lävitse erilaisia vaiheita. Aina välillä, todennäköisesti en kuitenkaan tarpeeksi usein, olen kirjoittanut että jokaisessa asiassa on mukana totta ja ei-totta. Kysymys on näkökulmasta, jokainen on omalla tavallaan ja omasta näkökulmastaan katsoen oikeassa. Olen kirjoittanut todellisuuden moniulotteisuudesta, siitä kuinka sanat eivät koskaan voi selittää kaikkea ja että kaikki on suhteellista jne.

Olemme kaikki toistemme opettajia. Kerrot mielipiteesi tai käsityksesi, samoin tekee keskustelukumppanisi. Tämän jälkeen on mahdollista yhdessä tutkia asiaa edelleen.

Kirjoitettu teksti ei ole puhdasta vuorovaikutusta ja myös väärinkäsitysten vaara on joskus enemmän kuin mahdollinen. Jos haluat kohdata minut suoraan, niin sähköpostiosoitteeni löytyy profiilini alta.

Se miten suhtaudut johonkin asiaan, kertoo aina myös jotakin itsestäsi. Minussa on autoritäärinen puoleni joka on ollut nuorempana hyvinkin voimakas. Egoni ei ole kokonaan kuollut ja pidän täysin mahdollisena ja jopa todennäköistä, että hetkittäin vanha ”paheeni” pulpahtaa esille.

Kanavoinneissa on usein opettavainen sävy, enkä puhu vain omista kirjoituksistani vaan yleisemmin. Poimin kanavoinneista itselleni sopivan aineksen, sellaisen jolle löytyy paikka palapelissäni tai kokonaisuudessa, jos niin halutaan sanoa. Sattumaa ei ole, olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Kaikella on jokin tarkoitus, silläkin että pohdit kirjoittamaani.

Osaatko ajatella minkälaiset tarkoitusperät
sinulla on tekstejä kirjoittaessas?

Ajatuksesi määrittelevät ja jakavat kokonaisuuden osiin, myös tämän tekstin. Nyt haluat tietää tarkoitusperistäni. Ehkä sinulta puuttuu kokemus ajatuksettomasta tilasta. Olen toistanut ja toistan vielä kerran. Kirjoitan, toimin, koen, en ajattele. Siinä kaikki. Luotan tapahtumaan, luotan että kokonaisuus toteuttaa itseään. En sotke tapahtuvaa ajatuksillani.

Kun luovut ajattelusta ja olet tietoinen siitä mitä tapahtuu, näet kaiken suoraan ja ilman määritelmiä. Kun ego kuolee, ei ole olemassa mitään henkilökohtaisia tarkoitusperiä. Kaikki on yhtä. Ajatus synnyttää erillisyyden. Ajatukset pohtivat, synnyttävät tarkoitusperiä. Niin kauan kun tukeudut ajatuksiisi, jää varaa spekuloinnille.

Kysymys on myös turvallisuudentunteestasi. Kuinka paljon luotat toisiin ihmisiin ja elämään kokonaisuudessaan. Olen mielestäni toiminut rehellisesti, niin rehellisesti kuin pystyn luottaen siihen mitä tapahtuu, minkä annan tapahtua. Välillä teen asioita jotka yleisesti määritellään virheiksi, teen niitä kunnes opin teoistani. Näin toimii jokainen joko tietoisena tai tiedostamattaan. Tietoisena havaitsen nopeammin mitkä toimintamallit laskevat energiatasoani, eli estävät kokonaisuutta toteuttamasta itseään. Joku puhuu johdatuksesta, joku karmasta. Sinä pohdit tarkoitusperiäni ja mahdollisesti sitä kuinka ne vaikuttavat toimintaani.

Kysyin sulta, mitä tarkoitat tekstissäsi sisäisellä ja ulkoisella. Kerroit kanavoineesei tekstin ja lukia voi näin määritellä itse nämä käsitteet. Haluatko kertoa, mikä kuitenkin olisi sun henkilökohtainen näkemys tästä aiheesta, ilman että kanavoisit sen kummemmin vastaustas?

Etsit henkilökohtaista sieltä missä ei henkilökohtaista ole. Viittaan edelleen siihen mitä olen aikaisemmin kirjoittanut. Tietoisuuteni on toinen. Ei ole jatkuvasti ajattelevaa, analysoivaa ja määrittelevää mieltä. Ainoastaan hetkellisesti, tilanteissa joissa tietoisuuteni kapenee, palaan aikaisempiin toimintatapoihini. Vaikka kirjoittaisin kymmenen sivua ja selittäisin mitä eri yhteyksissä tarkoitan sisäisellä ja ulkoisella, oleellinen jäisi sanomatta. Kokemus pakenee kaikkia määritelmiä.

Keskustelumme on ollut pitkälti kuin toisintoa aikaisemmasta JL:n kanssa käymästäni. Hän ei halunnut kohdata henkilökohtaisesti ja kommunikaatio tyrehtyi. Sanon saman sinulle kuin hänellekin. Jos haluat jatkaa vuorovaikutusta kanssani, kannattaa se suorittaa blogin ulkopuolella. Mitä hyödyttää toistaa samoja asioita aina vain uudelleen. Ehkä haluat perustaa oman blogin jossa voit kirjoittaa näkemyksistäsi ja johdatella keskustelua henkilökohtaisempaan suuntaan.

Minulta kysyttiin aikaisemmin, kirjoitanko itselleni vai muille. Voin edelleen täsmentää vastaustani: Kirjoitan niille jotka haluavat vaihtaa näkökulmia, niille jotka haluavat olla tietoisia. Olen kiinnostunut keskustelemaan kokemuksista jotka laajentavat yhteistä tietoisuuttamme. Vanhat rajat rikkoutuvat. Me luomme yhdessä uuden todellisuuden. Se on ainoa mahdollisuutemme.

Joskus sanoit, että olet aikaisemmin harrastanut meditaatiota. Minkälaista meditaatiota
olet harrastanut?

Hyvinkin erilaisia. Jos olet kiinnostunut jostakin erityisestä meditaatiomenetelmästä, löydät varmasti itsellesi sopivan.

Kerroit myös nykyisinkin (mutta todella harvoin(?))
medtoivas. Minkälaisissa tilanteissa meditoit?

Meditoin yleensä ryhmässä ja jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Kysymys on aina jostakin erikoistapauksesta jolla ei ole yleistä merkitystä.

Teetkö edelleen saman tyyppistä
meditaatiota ku oot aikasemmin tehnyt?

Oleellisinta on olla mahdollisimman tietoinen ja elää ja toimia tässä ja nyt. Sitä voi kutsua jatkuvaksi meditatiiviseksi tilaksi ja sekin muuttuu kuten kaikki olemassa oleva.

Mainitsit useampaan otteeseen energian nostamisen. Mun oma tämän hetkinen kokemus, on että mitä maadottuneempi ja juurtuneempi olen omassa elämässäni sen läsnäolevampi oon ja sitä
syvemmin koen elämää. Minkälaisia ajatuksia sulla ois tästä?

En tarvitse enkä kaipaa maadottamista ja liikun mielelläni tutkimusmatkoilla tietoisuuden eri tiloissa. Olen ollut mukana ryhmissä joissa painotetaan maadottumista ja harrastetaan mielikuviin perustuvia maadottamismeditaatioita. Jos on havainnut, että ajatuksiin ei voi luottaa, että ajatukset luovat ja ylläpitävät pelkoja, on maadottaminen ymmärrettävää. Laajentuneen tietoisuuden tiloissa kaikki toiveet ja pelot saavat konkreettisen muodon ja muotoutuvat osaksi todellisuuttamme. Maadottamista tarvitaan niin kauan kun on ajatuksia.

Kiitos kysymyksistäsi, tuuli on kääntynyt!

Muutama vastaus Jakille

2009-08-30T21:26:00.004+03:00

”Itselläni on kokemus, jossa myös ajattelu, tunteet ja persoonallisuus ovat luonnollinen osa samaa suurta kokonaisuutta ja ykseyttä, eivätkä mitenkään siitä erillään. Kuinka sinä näkisit tälläisen kokemuksen?”

Jokainen elää kokemuksiensa luomassa maailmankaikkeudessaan. Aikaisemmin koettu vaikuttaa siihen millainen on tietoisuutemme, kuinka koemme nykyhetken.

Olet kokenut selvästikin jotakin mielestäsi merkittävää ja oleellista. Kuvaamasi perusteella en kykene tarkemmin ymmärtämään millainen kokemuksesi on ollut. Ymmärrän jotenkin rivien välistä, että pidät ajattelua luonnollisena osana kokonaisuutta ja tuskin haluat siitä luopua. Luonnollisuudella tarkoitat ehkä toimimista ilman pakotteita tavalla joka on sinulle luontainen tai sitten sinulla on jokin käsitys luonnollisuudesta johon suhteutat kokemuksesi, en tiedä. Jos haluat, voit kertoa asiasta enemmän.

Jokaisella on oma tiensä. Havaitsin, että ajattelulla pääsen tiettyyn pisteeseen mutta en pidemmälle. Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon ajatteluun ja egoon liittyvää. Minulla ei ole nyt mitään uutta sanottavaa aiheesta. Kerron myöhemmin lisää käytännön kokemuksistani. Löydän silloin toivottavasti uusia näkökulmia ajatteluun, egoon, nykyhetkessä elämiseen, oivaltamiseen, suoraan kokemiseen, ykseyteen, tietoisuuden ja todellisuuden väliseen suhteeseen jne.

”Sanoit, että tietoisuutesi lepää tässä hetkessä. Itse olen kokenut, että ajatukset ja tunteetkin tapahtuvat tässä hetkessä. Mitä mieltä olet sellaisesta kokemuksesta?”

Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Kysymys on siis siitä, kuinka koemme tämän hetken ja mikä on ajattelun osuus kokonaisuudessa tapahtuvassa prosessissa. On kiinnostavaa kuinka ajattelu vaikuttaa kokemiseen, tunteisiimme, toimintaamme, tietoisuuteemme, luovuuteemme, intuitioon… On mielenkiintoista tutkia onko ajattelu, sisäinen dialogi ainoa tapa ymmärtää sitä mitä nimitämme todellisuudeksi, onko ainoa mahdollisuus kokea havaitsija ja havaitsemisen kohde erillisiksi toisistaan.

Ymmärrän hyvin kuinka vaikea on luopua kaikesta mitä olemme oppineet pitämään itsestään selvänä. Koko nykyinen kulttuurimme ja kasvatuksemme perustuu käsitteille ja määritelmille. Myös käsitys itsestä on valtava käsitejärjestelmäkasauma. Kysymys kuuluu, luotammeko siihen mitä ei voi määritellä, annammeko maailmankaikkeuden voimien vaikuttaa ilman esteitä. Toimimmeko harmoniassa kokonaisuuden kanssa vai omien käsitystemme ja määritelmiemme mukaisesti.

Keskustelua Anonyymin kanssa, jatkoa

2009-08-27T21:00:00.009+03:00

"Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa
muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa."

Ajatteletko, että asioihin on olemessa henkilökohtainen
ja ei-henkilökohtainen lähestymistapa?
Kirjoitatko itsellesi vai lukijoillesi?

Kaikki kirjoittaminen on tavalla tai toisella henkilökohtaista. Henkilökohtaisella lähestymistavalla olen tarkoittanut suoraan omasta elämästä kirjoittamista, tekstejä joihin ei sisälly paljoakaan teoretisointia.

En luo mielessäni kuvitelmaa keskivertolukijasta. Kirjoitan asioista joista olen kiinnostunut ja joita pidän tärkeinä. Luotan pitkälti intuitioon. Annan tekstin tulla omalla painollaan. Joskus teksti muuttuu myöhemmässä vaiheessa lisäyksien ja korjailujen seurauksena.

Kirjoitukseni ovat muille tarkoitettuja. Aikaisemmin olen harrastanut terapiakirjoittelua vain itseäni varten, sellaiseen en ole viime aikoina tuntenut tarvetta.

"On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa,
välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis
kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi.
Asia selviää vain oman kokemuksen kautta."

Tavoitteletko tilaa jossa ei ole ajatuksia?

En tavoittele, pikemminkin olen tietoinen ja havaitsen. Olen oppinut kokemuksen kautta että pyrkiminen johonkin vaikkapa sitten ajatuksettomaan tilaan synnyttää mielen rauhattomuutta. Odotukset ja pyrkimykset estävät rauhan ja tasapainon luonnollisen tilan syntymisen. Tarkkailen ajatuksia ja tunteita, en puutu niihin, annan vain tapahtua. Olen rauhallisempi ja tasapainoisempi kuin aikaisemmin. Siirryn tilaan jota ei voi sanoin selittää, sen voi vain kokea.

Onko tila,
jossa on ajatuksia = ego?

Ego on ajatusten ylläpitämä käsitys itsestä. Kun ei ole ajatuksia, ei ole myöskään mitään käsitystä itsestä. Erillisyyden tunne katoaa. Kaikki huomio kiinnittyy nykyhetkeen, havaitsemiseen, oivaltamiseen. Kaikki tapahtuu aina tässä ja nyt. Ajatukset vievät huomion pois nykyhetkestä.

Ego ei ole koskaan tyytyväinen, se tarvitsee todisteita omasta olemassaolostaan, omasta arvostaan. Ego tarvitsee valtaa, rahaa, ulkopuolisia elämyksiä, vahvistusta omalle olemassaololleen ja arvolleen, se määrittelee, vertaa ja arvio kaikkea loputtomasti. Egon hallitseva asema on syy ihmisten luomiin ongelmiin.

Luin vähän aikaa sitten muutaman kirjan joissa käsitellään egoa monelta eri kannalta. Kirjat tekivät vaikutuksen selkeydellään.

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima
Anthony de Mello: Havahtuminen
Omaan heräämiseeni vaikutti oleellisesti Jiddu Krishnamurti. Myös hänen kirjojaan on runsaasti saatavilla.

Tunnistatko kehossas ajatuksia?

Kun olen ajatuksettomassa tilassa ja tietoinen kaikesta mitä tapahtuu, havaitsen muutokset kehossani. Ei ole siis erillistä egoa joka ohjaisi toimintaani. Toimin osana kokonaisuutta. Minussa vaikuttavat samat voimat kuin kaikkialla muuallakin maailmankaikkeudessa. Menettelen oman ominaislaatuni mukaisesti kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Toimintani ei perustu ajatusprosessiin, loogiseen ajatteluun, vaan tieto tulee ”valmiina” kokonaisuudesta. Havaitsen koko olemuksellani. Krishnamurti puhuu oivalluskyvyn heräämisestä. Tuota tila pakenee kaikkia määritelmiä.

Onko tämä myös egon ilmenemismuoto?

Ajatukset pitävät egon hengissä. Kun ajatukset lakkaavat, ego häviää.

Vai osaatko rajata tietoisuudestas, että "tämä jokin tietty
osa/asia/mielentila" on ego vai millä tavoin määrittelisit sen?

Kaikki määrittely, oli se sitten millaista hyvänsä, on egon toimintaa. Aina kun
havaitsen ja tiedostan, että määrittelyä ilmenee, ymmärrän että en ole ajatuksettomassa tilassa ja egoni toimii. Myös kaikki toiveet ja odotukset ovat egon toimintaa. Tarkkaillessani olen tietoinen siitä mitä kokonaisuudessani tapahtuu. Vähitellen puhdas tietoisuus lisääntyy. Tämäkin on vain määrittelyä. Sanoilla ei voi kuvata puhtaan olemassaolon tilaa, tilaa jossa ei ole määrittelyä. Sen voi vain kokea.

"En tiedä aivan varmasti mitä
tarkoitat kehon sisäisillä hommilla."

Puhuit aikaisemmin, että sulla oli ollut
epämielyttäviä tuntemuksia sydän chakran alueella.
Joten tästä mulla tuli mieleen, että millä
tavalla suhtaudut kehossa syntyviin aistimuksiin tai
tunteisiin / tuntemuksiin. Koetko lepääväs
kehossas ja tätä kautta ilman sen kummempaa
meditaatio menetelmää tms. mahdollisesti aistit
kehon sisäisiä asioita?

Epämiellyttävät tuntemukset joista kerroin syntyivät kun tarkkaavaisuuteni herpaantui. Joskus näin tapahtuu vieläkin. Mieleni oli luonut ongelmia, olin alkanut ajatella ja yrittää. Olin kärsimätön. Heiluntavaiheessa saatan ”lipsahtaa” tiedostamattani ajattelemaan epämiellyttävin seurauksin. Kun tiedostan tapahtuneen ja annan ajatusteni haihtua luonnostaan, myös epämiellyttävät tuntemukseni katoavat.

En yleensä varsinaisesti meditoi kuin erikoistapauksissa. Normaalissa arjessa olen tietoinen kehossani ilmenevistä tuntemuksista. Käytäntö, oma elämäni on paras opettajani. Tila josta olen puhunut, on kehollinen ja hyvin kokonaisvaltainen, ei vain päässä tapahtuva. En noudata mitään valmista oppia tai menetelmää.

Aikaisemmin kirjotit seuraavaa:

"Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä.
Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista
joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä
kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta.
Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä
voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus
estää tällaisten tilanteitten
syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat
luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään."

Mitä tässä tarkotat sisäisellä ja ulkoisella?

Yllä oleva on kirjoitettu kanavoimalla mieleeni tulleitten kuvien pohjalta. En ole kirjoittaessani määritellyt tarkemmin sisäistä ja ulkoista. Lukija voi antaa vapaasti sanoille merkityksiä jotka sopivat parhaiten hänen omaan elämäntilanteeseensa ja auttavat häntä ratkaisemaan ongelmansa. Idea on vähän vastaava kuin käyttämällä vaikkapa Muutosten kirjaa. Intuitiolla on suuri merkitys.

Sanoit myös
että tietoisuutesi lepää luonnostaan tässä hetkessä.
Ja tärkeintä on olla tietoisesti tässä ja nyt
ilman mielen luomia määritelmiä.

Koetko, että nykyhetki on tällöin mielestä erillään
oleva asia?

Koen että aikaa ei ole. On vain tämä hetki. Mieli luo käsityksen menneestä ja tulevasta. Kun ajattelu, mieli, ego katoaa, katoaa myös erillisyys.

Mitä sana mieli sulle tarkottaa?
Ajattelua, egoa, kaikkea määrittelyä, sanallista ajattelua, sisäistä dialogia.

"itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä"

Koetko, että sulla on jokin "keskipiste" omassa
olemisessa missä kaikki syntyy? Missä se kenties
sijaitsee?

Koen tietoisena olemisen kokonaisvaltaisena tilana. En havaitse mitään keskipistettä missä kaikki syntyisi. Oivaltamisen voi synnyttää mikä tahansa asia tai tapahtuma esim. radiosta kuultu lause tai jokin näkemäni esine. Kaikki liittyy kaikkeen. Kaikki on valmiina havaittavaksi, poimittavaksi. Asiat tapahtuvat kuin itsestään.

"En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa."

Jos ja kun liikut ihmisten parissa tai kaupungilla
saatatko aistia ympäröivää epämukaavuutta?
Jos näin niin minkälainen suhtautuminen sulla siihen
on? Toki ymmärrän että sekin voi elää.

En osaa antaa mitään yksiselitteistä vastausta. Ihmisten matalat energiat eivät suoraan siirry omaan kenttääni, mutta en voi sanoa olevani kokonaan niistä vapaakaan. Olen vielä heilurivaiheessa, kuten jo aikaisemmin totesin. Kaupungilla liikkuessani havaitsen kuinka ahdistuneita ja sulkeutuneita ihmiset ovat, kuinka stressaantuneita ja huolien täyttämiä. Joskus välitän heille energiaa. Olen myös havainnut että ryhmämeditaatiossa energioita on helppo nostaa yhdessä toisten kanssa.

Omien kokemusten siirtäminen sanalliseen muotoon on aina enemmän tai vähemmän epämääräistä sillä sanat eivät ole kokemus, kartta maisema. Todennäköisesti moni asia jäi vielä epäselväksi. Itsekin olen vasta alkuvaiheessa. Kaikki kysymykset ovat tervetulleita.

Etsijän herättämää

2009-08-22T23:03:00.004+03:00

Sanat johtavat usein aivan muualle kun on tarkoitus. Tajunnan laajentamisesta tulee helposti mieleen hipit, psykedelia ja huumekokeilut. Tietoisuuden muuttumiseen en tarvitse mitään ylimääräisiä aineita a la Castaneda. Olen huomannut että jopa alkoholi pieninä määrinä, laskee energiatasoani. Se on voimakas huume ja osa kulttuuriamme. Suhtaudun huumeiden käyttöön samalla tavalla kuin Etsijä ja suurin piirtein samoista syistä. Huumeitten haittoja ei todellakaan kannata vähätellä. Useampikin nuoruuteni ystävistä on kuollut aineitten yliannostukseen

Jos alan pitää itseäni jonakin, olen pysähtyneisyyden tilassa. Tunteisiin tai ajatuksiin ei kannata samastua. Ne ovat vain tunteita ja ajatuksia, ei enempää. Ehkä joistakin kirjoittamistani blogeista saa itsevarman vaikutelman. Nämä kirjoitukset ovat syntyneet osittain tai kokonaan kanavoimalla. Kanavoinnissa teksti syntyy kuin itsestään, ponnistelematta kuin annettuna. Kanavoimalla on kirjoitettu kokonaisia kirjoja. Eräät kanavoijat sanovat että tieto tulee tietystä lähteestä. Usein he antavat lähteelle nimen tai määritelmän. Kanavoidessani olen muuntuneen tietoisuuden tilassa.

En löydä mitään yksittäistä traumaattista ulkopuolista sykäystä joka olisi kokemuksieni aiheuttaja. Oleellista on ajatukseton tila, eläminen tässä ja nyt ilman määritelmiä. Muutos on olemassaolon ominaisuus. Kyseessä on jatkuva prosessi jossa on erilaisia vaiheita ja laadullisia hyppäyksiä. Minättömyys, egottomuus, mielestä luopuminen, asiat joita mm. Buddha, Krishnamurti, Tolle ja De Mello painottavat, ovat vasta kaiken alku, ensimmäinen askel. Myöhemmin minulle on tapahtunut asioita joita useimpien mielestä ei voi olla edes olemassa. Uteliaisuuteni kasvoi, aloin liikkua poluttomalla maalla. Tästä kaikesta tulen kertomaan lisää myöhemmin.

Kokemuksieni kautta on selvinnyt että käsitykseni tietoisuuden ja todellisuuden luonteesta ovat olleet ennakkoluulojeni rajoittamia. Yleisesti omaksutut näkemykset estävät maailman muuttumisen, ne vääristävät ja kaventavat tietoisuuttamme. Emme näe henkisiä mahdollisuuksiamme ja koemme asiat valmiiksi pureskeltuina. Tämä heijastuu myös aineelliseen maailmaan. Kulutamme luonnonvarat loppuun, hyväksymme sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, pidämme valtajärjestelmiä luonnollisina ja hyväksyttävinä. Luetteloa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Kulkiessani eteenpäin havaitsin että kaikki on yhtä. Todellisuus on tietoisuutta ja tietoisuus todellisuutta. Me voimme luoda maailman uudelleen jos luovumme auktoriteeteista ja mielen luomista harhakuvitelmista. Me voimme ottaa tietoisuuden kokonaisuuden käyttöömme. Kaikki on mahdollista.

Käsitteet Jumala, henkimaailma, ykseys, tajunnan laajeneminen jne. sisältävät suuren määrän valmiita käsityksiä ja ennakkoluuloja. Paljon riippuu siitä millaisessa ympäristössä olemme kasvaneet ja millaiseen yhteisöön samastuneet. Kaikilla traditioilla on oma historiallinen painolastinsa.

Todennäköisesti pelkkä sanojen luonne vaikuttaa kiinnostuksen heräämiseen tai häviämiseen. Olen tukeutunut terminologiaan ja perinteeseen joka lähinnä vastaa omia kokemuksiani. Olisin voinut käyttää sanoja intuitio, luovuus, luonnonlait, evoluutio, ja jättää New Age -terminologia vähemmälle. Ehkä niin olisi kannattanut toimia, kuka tietää. En ole halunnut tietoisesti mystifioida asioita.

Kun liikutaan ”normaalin” kokemuskentän ulkopuolella opettajilla, psykiatreilla yliopistotukijoilla ei ole käytössään kuin oppikirjoista hankitut määritelmät ihmismielen toiminnasta. Auktoriteetit haluavat pysyä kulttuurimme määräämissä rajoissa, he haluavat sopeuttaa ja sopeutua roolinsa mukaisesti. Kukapa haluaisi leimautua epätieteelliseksi huuhaatyypiksi ja ottaa riskin joka voi johtaa pahimmillaan auktoriteettiaseman romahtamiseen ja karkottamiseen koko tiedeyhteisön ulkopuolelle. Poikkeuksiakin on. Carl Jungin ajatukset herättävät vieläkin vastustusta, osittain ehkä henkilökohtaista kokemusta painottavan tutkimustavan ansiosta.

Meidät on kasvatettu uskomaan että aineelliset arvot ovat ainoa ja ainakin tärkein tae inhimilliselle onnelle. Luova ihminen ei kunnioita auktoriteetteja eikä vanhoja ajatusmalleja. Jokainen lapsi on luova, luovuus on ihmisen perusominaisuus. Tuo ominaisuus kitketään. Meidät opetetaan pelkäämään, jotta tottelisimme, jotta kaikki pysyisi ennallaan. Luovuus on kadoksissa. Luovuuskoulutuksesta on tullut yhteiskunnassamme tuottoisa elinkeino. Koulutuksen tarkoitukseksi on muodostunut palvella tuotantoelämää, lisätä tuottavuutta.

Täydellinen luovuus, henkisten voimavarojen käyttöönotto merkitsee ihmisen ja koko nykyisen elämänmuotomme perinpohjaista muuttumista. Yhä useampaa kiinnostaa henkinen kehitys, yhteinen hyvä. Muutos on alkanut eikä sitä voida enää pysäyttää.

Termit ja määritelmät aiheuttavat helposti sekaannusta. Vain henkilökohtainen kokeminen mahdollistaa syvemmän ymmärryksen. Kaikki kirjoitukset jäävät lopulta viitteelliseksi. Jokaisella on oma tiensä, oma paikkansa maailmassa. Kiintoisaa on vaihtaa kokemuksia, ei toistella kirjoista opittuja valmiita vastauksia.

Luovuus, uuden löytäminen, edellyttää epävarmuuden sietokykyä. Tarkoitus on vapauttaa tietoisuus kahleistaan. Koen että on olemassa voima joka vaikuttaa kaikkialla maailmankaikkeudessa. Tuota voimaa voi sanoa Jumalaksi tai rakkauden energiaksi. Kun olen yhtä tuon voiman kanssa ilman mieleni luomia esteitä, kaikki muuttuu. Tuuli on kääntynyt!

Tarkoituksena on järjestää syksymmällä avoimia keskustelutilaisuuksia. Kartoittaakseni tilannetta olisin kiitollinen jos ilmaisisit kiinnostuksesi, mielipiteesi ja toiveesi asian tiimoilta. Sähköpostiosoitteeni löytyy käyttäjäprofiilin alta.

Keskustelu Anonyymin kanssa, jatkoa

2009-08-14T22:45:00.002+03:00

Kiitos aktiivisuudestasi, uusista kysymyksistäsi ja kommenteistasi!

Ymmärrän moniuloitteisen näkemyksesi
ja kuinka tietoisuus on alati muuttuva.

En tarkoittanut "totuuksilla", että kertoisit absoluuttisia totuuksia.
Mutta mitä kaipasin, oli persoonallista "sävyä" teksteihin. Aikasemmin joku toinen lukia kommentoi sulle samaan aihealueeseen viitaten.
Musta oli mielenkiintosta seurata
teidän vuorovaikutusta.

Ymmärrän toiveesi. Et varmasti ole ainoa jolla on samansuuntaisia odotuksia. Kirjoitan aina niin kuin kunakin hetkenä luontevimmalta tuntuu. Olen ”heilurivaiheessa”, tietoisuuteni tila vaihtelee. Tuo heiluminen ilmenee myös tavassani kirjoittaa. Sinäkin olet sen huomannut. Ehkä löytyy myös lukijoita joita kiinnostaa muukin kuin pelkkä henkilökohtainen lähestymistapa.

Moniulotteinen tietoisuus, eikö se silti ole persoonallinnen kokemus vaikka olisi egosta "luopunut"?

Minulla ei ole kokemusta jatkuvasta, täysin egottomasta tilasta. On mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että persoonallinen kokeminen liittyy henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Me olemme kaikki erilaisia, tarvitsemme toisiamme. Esimerkiksi ystäväni kanssa olemme liikkuneet samoissa tietoisuuden tiloissa. Näemme samat asiat, mutta eri tavoin. Hän kokee asiat kuin lintuperspektiivistä ja kauempaa, itse olen tapahtumien keskellä ja sisällä. Olen oppinut ystävältäni hyvin paljon mm. juuri näkökulmiemme erilaisuuden vuoksi.

Häviääkö ego kokonaan vai onko se luonnollinen osa kokonaisuutta, vaikka se ei olisi enää sun mielen kiintopiste?

Kirjoissa ja ihmisten puheissa esitetään erilaisia näkemyksiä jotka ovat usein ristiriitaisia. Oma käsitykseni ei ole vielä varmentunut enkä tällä hetkellä edes tiedä mikä on paras tapa lähestyä tietoisuuden luonnetta ja suhdetta kokonaisuuteen.

On aikoja jolloin olen ajatuksettomassa tilassa, välillä taas mieleni on rauhattomampi. Jätän siis kysymyksen siitä häviääkö ego kokonaan toistaiseksi avoimeksi. Asia selviää vain oman kokemuksen kautta.

Ootko nykyään yhä ulos päin suuntautunut vai työstätkö kehon sisäisiä hommia?

En tiedä aivan varmasti mitä tarkoitat kehon sisäisillä hommilla. Jos tarkoitat meditointia lootusasennossa, tai jotakin tiettyä menetelmää, niin sellaista en ole harrastanut vuosikausiin. Huomasin aikoinaan kuinka vaikeaa oli siirtää korkeampi energiataso jokapäiväiseen arkeen, ristiriita mahtavan meditaatiokokemuksen ja arkielämän välillä vain korostui. Minulle jokapäiväinen arki on paras tapa opetella elämään ajatuksettomassa tilassa. Tärkeintä on olla jatkuvasti tietoisena tässä ja nyt ilman mielen luomia määritelmiä ja käsityksiä.

En tällä hetkellä liiku paljoakaan kaupungilla ja ihmisten parissa. Koen nyt tärkeäksi selvittää mahdollisimman tarkasti mitä tapahtui laajentuneessa tietoisuuden tilassa kevään ja alkukesän aikana. Kirjoitan kokemuksistani ja julkaisen täällä sitten kun olen saanut tapahtuneen selkeään ja ymmärrettävään muotoon, se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Tehtävä on yllättävän laaja ja haastava, sillä kokemukseni poikkeavat ratkaisevasti ”normaalista”.

Onko näillä kahdella asialla sun mielestä eroa?

Henkisyys ei mielestäni ole kehosta erillinen. Moniulotteinen kokeminen tapahtuu kaikilla aisteilla, siinä on mukana ihmisen kokonaisuus. Esimerkiksi tieto tulee usein välähdyksenomaisesti, intuitiivisesti, ei pitkän ja loogisen ajatusprosessin tuloksena. Tunnen vastauksen kehossani ja muutan sen sanalliseen muotoon vasta tarpeen vaatiessa.

Missä sun tietoisuus lepää luonnostaan?

Tässä hetkessä.

"Saattaa myös olla että tapahtumissa on ollut mukana henkilö joka ei halua että asioita käsitellään julkisesti. Kunnioitan tällaista pyyntöä."

Miks kirjoitat että "saattaa olla"
jos tapahtumissa on kuitenkin ollut mitä ilmeisemmin joku henkilö mukana?

Hyvä kysymys. En ollut täsmällinen. Parempi ilmaisu olisi ollut esim. seuraava: Eräässä tapauksessa on ollut mukana henkilö joka ei halua että hänen asioitaan käsitellään julkisesti, siksi jätin häneen liittyvän blogin julkaisematta.

Jatkan mielelläni keskustelua kanssasi.

Vastaus

2009-08-08T13:58:00.003+03:00

”Mikset enää kirjota omia kokemuksia?
Oon pitkään katellu sun juttuja, välilä niitä oli hauska lukea ku oli vähän persoonallisempaa otetta.

Nyt tuntuu, että tyyli mihin oot
palannu ei ole niin mielenkiintoista luettavaa. Eikös kirjaston hyllyt jo oo tarpeeksi pullollaan samaan henkeen kirjotettuja "totuuksia"...

Sulla tuli vaihe, että täyty kääntyä sisäänpäin. Sen jälkeen et oo enää kirjotellu henkilökohtasella tasolla. Miks näin? Ois mukava kuulla miten sulla menee.”

Se että olet kiinnostunut kirjoituksistani edes jossakin määrin, on sinänsä jo harvinaista. Lukiessani toisten blogeja, olen havainnut että henkilökohtaisista asioista ja suoraan omasta elämästä kirjoitetut tekstit ovat saaneet suurimman lukijakunnan. Siinä ei ole mitään yllättävää.

Saattaa tuntua oudolta, mutta kaikki kirjoittamiseni pohjautuu henkilökohtaiseen kokemiseen tavalla tai toisella. Tarkoituksenani ei ole laukoa mitään ehdottomia totuuksia. Tietoisuuteni muuttuu. Ei ole olemassa yhtä oikeaa näkökulmaa. Tämä liittyy asiaan josta olen kirjoittanut aikaisemminkin, nimittäin moniulotteiseen havainnointiin.

Minulle on tapahtunut paljon asioita, enkä ole kaikesta vielä raportoinut. On tapahtunut sellaistakin mitä en ymmärrä enkä kykene selittämään. Vie siis aikansa ennen kuin saan asiat jollakin tavalla mielekkääseen muotoon. Saattaa myös olla että tapahtumissa on ollut mukana henkilö joka ei halua että asioita käsitellään julkisesti. Kunnioitan tällaista pyyntöä.

Luen vain tekstejä jotka itseäni kiinnostavat. Samaa suosittelen sinullekin. Hyppää vain reilusti yli jos tuntuu tylsältä tai puisevalta!

Vastaan mielelläni kysymyksiisi. Kysymysten avulla minulle selviää mistä olet kiinnostunut. Samalla joudun kohtaamaan asioita joita en muuten tule ajatelleeksi. Nautin kaikesta vuorovaikutuksesta.

Hyviä värähtelyjä sinulle!

2009-07-15T00:21:00.005+03:00

Jos voima ja vastavoima ovat tasapainossa, syntyy harmonia. Kun kaikki osapuolet toimivat yhteistyössä saman päämäärän saavuttamiseksi, saadaan pysyviä tuloksia. Vanhan väistyminen, kuolema, voi tapahtua monin eri tavoin. Tilanteessa säästytään ristiriidoilta, jos tämä tosiasia voidaan yhdessä hyväksyä. Niin voidaan luopua vanhasta arvokkaasti ja mennyttä kunnioittaen, sen arvo ymmärtäen. Oivalletaan että kyseessä on historiallinen ja väistämätön tosiasia johon tulee suhtautua sen vaatimalla arvokkuudella.

On tilanteita jolloin on pakko tehdä ratakisuja. Uusi on valmiina odottamassa, että vanha väistyy. Viivyttely vain hankaloittaa tilannetta. Muutos tapahtuu joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jokaisella on oma tehtävänsä, omat askelkuvionsa. Kokemuksen tuoma vakaus ja uuden luoma riemu vuorottelevat niin sisäisessä kuin ulkoisessakin maailmassa. Henkinen joustavuus mahdollistaa erilaiset tavat reagoida ja kokea. Harmonian löytäminen vaatii suhteellisuudentajua.

Tietojen ja tunteitten ollessa tukahdutettuina, mahdollistuu kaikenlainen spekulointi ja kauhukuvien maalailu. Uusi, ennestään tuntematon koetaan uhkaavalta. Tämä synnyttää pelkoa ja pelko vihaa. Pahimmassa tapauksessa viha muuttuu väkivallaksi.

On tilanteita joissa sisäinen vastustus estää uuden oppimisen. Henkilö saattaa olla pakattu täyteen tietoa, tietoa ilman kokemusta. Tuolloin vastareaktio on täysin luonnollinen ja sen tuomaa viestiä kannattaa kuunnella. Huumorista saattaa olla apua näissäkin tilanteissa. Ilo löytyy kun saadaan etäisyyttä hankalalta tuntuviin olosuhteisiin. Suhteellisuudentaju paranee ja auttaa pääsemään eteenpäin.

Esteet joita kohdataan, ovat usein ihmisen sisällä. Ne ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja muodostuvat erilaisista käsitteistä ja määritelmistä. Jokaisella on omat liikennesääntönsä, käsityksensä siitä mihin suuntaan saa liikkua ja millä nopeudella. Säännöt saattavat olla hyvinkin ehdottomia. Usein niitten taustalla on jokin käsittelemätön traumaattinen kokemus. Lopulta kuitenkin havaitaan, että elämän energioita ei kannata padota eikä vastustaa. Parhaassa tapauksessa luottamus kokonaisuuteen lisääntyy ja pystytään reagoimaan uusiin tilanteisiin luovasti ja ilman ennakkoluuloja.

Aina ei tunneta omia rajoja ja sietokykyä. Voi olla että otetaan vastaan paljon sellaista joka tuntuu vieraalta ja sopimattomalta, eikä kyetä vastustamaan ulkoapäin tulevaa painetta. Tilanne voi muuttua hallitsemattomaksi. Pieni kipinä voi aiheuttaa suuren purkauksen. Valpas tietoisuus estää tällaisten tilanteitten syntymisen silloin kun sekä sisäinen että ulkoinen ovat luonnollisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Tiedostetaan että kaikki on yhtä ja samaa tapahtumaa, nykyhetkeä. Energiataso pysyy korkeana eikä mielen luomia tukoksia pääse enää syntymään.

2009-07-10T21:38:00.006+03:00

Uusi asia, uusi idea on ensin kuin pieni taimi. Se vaatii tukea ja huolenpitoa. Jos mahdollista, kannattaa toimia yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa muitten kanssa. Harvoin pelto on valmiiksi muokattu. Joskus joudutaan turvautumaan epätavallisiin keinoihin tai altistumaan ympäristön arvostelulle. Sellaisessa tilanteessa vaaditaan paljon kärsivällisyyttä ja itsehillintää. Paljon on kiinni asenteesta, suhtautumistavasta ulkoa tuleviin paineisiin.

Tilanteessa jossa tuntuu että kädet ja jalat ovat sidotut ja ollaan täysin ympäristön armoilla, on hyvä muistaa että mikään olotila ei ole pysyvä. Vapautuminen saattaa tulla yllättäen ja odottamattomalta taholta. Usein ihminen sitoo itse itsensä omilla käsityksillään ja ennakkoluuloillaan. Tiedostaminen mahdollistaa vapautumisen ja irtipäästämisen. Käsitteistä irrottautuminen synnyttää luonnollisen vuorovaikutuksen kokonaisuuteen ja sen osiin. Irtipäästäminen voi tuntua tuskalliselta jos se suoritetaan pakolla. Pakko on käsitteissä kiinnipysymistä, se on ilmaus luottamuksen puutteesta. Luottamus elämään ja sen parantavaan voimaan, auttaa ja helpottaa muutosprosesseissa. Irtipäästäminen on heittäytymistä hetkeen, elämään tässä ja nyt.

Uusi kohtaa aina vastustusta. Joudutaan ympäristön painostuksen ja paheksunnan kohteeksi. Oman suhtautumistavan tarkkailu auttaa ymmärtämään omia sidonnaisuuksia ja lukkiutuneita asenteita. On valtava määrä asioita joita pidetään helposti itsestään selvinä. Käsitteet ja määritelmät pitävät kiinni menneisyydessä ja estävät luovan havaitsemisen.

Kokeminen voi olla aktiivista tai passiivista. Passiivinen kokija pitää kaiken ennallaan ja alistuu vallitseviin olosuhteisiin. Uudenlainen kokeminen johtaa uudenlaiseen toimintaan. Uudenlainen toiminta on mielen luomien rajojen rikkomista. Rajojen havaitseminen vaatii tietoista läsnäoloa.

Toiminta vaatii energiaa. Siksi kannattaa välillä pysähtyä ja kerätä voimia myöhempää käyttöä varten. Elämästä nauttiminen auttaa piilevien, luovien voimavarojen löytämisessä ja käyttöönotossa. Mitään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei varsinkaan itseään. Tietoinen läsnäolo helpottaa asiayhteyksien löytymisessä, oivaltamisessa. Oivaltaminen tuo lisää iloa elämään. Yhteistoiminta, synergia nostaa energiatasoa ja luovuutta. Kilpailuasenteesta luopuminen vähentää ristiriitoja ja edistää yhteistä hyvää.

Myös puhdistautumista kaivataan. Aika ajoin on hyvä tarkistaa mistä kaikesta on syytä luopua, mikä hankaloittaa ja hidastaa kehitystä, estää kokonaisuuden etua toteutumasta. Liiallinen ahnehtiminen kostautuu yleensä ennemmin tai myöhemmin. Luonnollinen, tilanteesta itsestään syntyvä toiminta luo harmoniaa ja vie kehitystä eteenpäin. Turhasta painolastista luopuminen auttaa nousemaan uudelle tasolle ja asioihin saadaan etäisyyttä, jolloin kokonaisuus nähdään selkeämmin.
Kaikenlainen syyttely, tuli se sitten sisältä tai ulkoa, estää nykyhetkessä elämisen, siitä nauttimisen. Se laskee energiatasoa. Syyllisyydentunto voi olla suuri este ratkaisun löytymiselle. Se saattaa viedä huomion pois oleellisesta ja estää ulospääsyväylän löytymisen. Syyllisyys pitää kiinni menneisyydessä. Syyllisyydestä vapautuminen puhdistaa ja muokkaa maaperää uudelle ja mahdollistaa kasvun, henkisen vallankumouksen.

2009-07-10T13:27:00.003+03:00

On monia teitä eikä koskaan voi tietää viekö yksikään niistä perille sillä kaikkihan on liikkeessä ja muutoksen tilassa. Ehkä mitään tietä ei edes ole olemassa. Kaikkea voi katsoa ilman määritelmiä ja kokea suoraan ja välittömästi. Mitä tämä suora näkeminen tarkoittaa? Se on avoimuutta, se on nykyhetkessä elämistä. Kaikki menneisyyden haamut, kaikki tulevaisuuden odotukset ovat silloin haihtuneet ilmaan, niitä ei tarvita, ne johtavat harhaan. Jos noudattaa aina valmiita ohjeita tai valmista käsikirjoitusta, ei koskaan voi elää tässä hetkessä.

Jokainen tarjoaa omaa menetelmäänsä, omaa tapaansa hahmottaa todellisuutta. Me olemme kuitenkin kaikki erilaisia, me näemme maailman omien kokemuksiemme lävitse. Siksi ei voi olla mitään valmista menetelmää joka ohjaisi tähän hetkeen, kokonaisuuden kokemiseen.

Turvallisuudentunne on sidoksissa myös geeneihimme. Jo pienissä lapsissa huomaa eroja. Toinen syöksyy suoraan toimintaan kun toinen taas seuraa mieluummin asioita sivusta ja katsoo kannattaako mukaan mennä vai ei. Molemmat toimintatavat ovat yhtä perusteltuja. Tilanteet vaihtelevat. Joskus sopii toinen malli, joskus toinen.

Kun luopuu, havaitsee kuinka tieto tulee muuta kuin loogista ajattelua käyttäen. Havainnointi tapahtuu koko olemuksella. Joskus tästä käytetään nimitystä kuudes aisti. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Tätä ilmiötä on hyvin vaikea selittää, se on erittäin kokonaisvaltainen. Asiat tapahtuvat kun niitten antaa tapahtua.

Kun ei ole enää jäljellä kärsimättömyyttä, elää täysin nykyhetkessä. Kärsimättömyys liittyy odotuksiin, odotukset liittyvät epävarmuuteen. Epävarmuus liittyy luottamuksen puutteeseen. Luottamus syntyy kokemuksen kautta. Kaikki liittyy kaikkeen.

Mieli on mielenkiintoinen huijari. Se johtaa meitä johonkin jota se pitää tärkeänä ja merkityksellisenä. Mieli on aina rajoittunut, se toimii menneisyyden luomilla käsitteillä. Se soveltaa vanhaa tietoa uuteen tilanteeseen. Kuinka ongelman voisi ratkaista samalla menetelmällä joka on sen luonut. Me voimme oppia kuuntelemaan itseämme, viestejä jotka hukkuvat mielemme luoman hälyn alle, taakse ja sisälle, viestejä jotka eivät toistaiseksi saavuta tietoisuuttamme.

Tarvitaan uutta tapaa kokea kokonaisuus ja itsensä kokonaisuuden osana. On tarpeellista löytää yhteys joka on katkennut sivilisaation kehityksen myötä. Irrottautuminen luonnosta on merkinnyt irrottautumista omasta kokonaisuudestamme.

2009-07-03T20:15:00.007+03:00

Jokaisella sanalla on merkityksensä. Kaikille sanat eivät merkitse samaa. Usein ajatellaan että meillä ei ole muuta keinoa, muuta tapaa pohtia asioita kuin käsitteellinen ajattelu. Turvaudutaan logiikkaan. Mitä tämä logiikka pohjimmaltaan on? Voiko se johtaa johonkin uuteen?

Uskotaan että on mahdollista tietää syyt ja syillä on seurauksensa. Uskotaan että ei ole muita keinoja joitten avulla voitaisiin ratkoa ongelmia. Usko on niin vahva, ettei tutkita muita vaihtoehtoja, ei edes oteta huomioon toisenlaisia toimintatapoja ja malleja. Seuraukset ovat pahimmillaan katastrofaaliset, sillä maailma on moniulotteinen. Myös ihminen on moniulotteinen. Loogisella ajattelulla pystytään käsittelemään vain muutamaa asiaa kerrallaan. Kokonaisuus jää havaitsematta.

Talouskasvu on eräs esimerkki. Pyritään taloudelliseen hyvinvointiin, bruttokansantuotteen jatkuvaan kasvuun. Voimme kuitenkin havaita, mihin tuo tie on johtanut kun koko yhteiskunta on rakennettu palvelemaan samaa päämäärää. On ihmisiä jotka pitävät kiinni ajattelumalleistaan niin voimakkaasti etteivät näe lainkaan nykyisen toimintamallin aiheuttamia sivuvaikutuksia, laajalle levinnyttä henkistä pahoinvointia, taloudellista epätasa-arvoa ja uhkaavaa totaalista ekokatastrofia. Nämä ihmiset kokevat ajattelevansa ja toimivansa hyvin rationaalisesti ja loogisesti.

Loogisen ajattelun seurauksena tunteetkin määritellään hyödyllisiin ja ei-hyödyllisiin. Tunteet jotka estävät tehokkaan tuotannollisen toiminnan luokitellaan jopa sairaiksi. Tuottavuus menee kaikkien muitten pyrkimysten ja tavoitteitten yläpuolelle, se määrää niin koululaitoksen kuin terveydenhoidonkin suuntaviivoista.

Myös käsitys todellisuuden luonteesta pyritään sopeuttamaan suppean loogisen ajattelun sisäpuolelle. Kaikki tunteet ja henkilökohtaiset kokemukset jotka ovat ristiriidassa vallitsevan maailmankäsityksen kanssa, torjutaan mahdottomina ja pelkkinä mielikuvituksen tuotteina. Kuitenkin vain omaan kokemukseen luottaminen silloinkin kun se on ristiriidassa vallitsevan nk. rationaalisen ajattelun kanssa, mahdollistaa kokonaisuuden havaitsemisen ja todellisen muutoksen, tien ulos umpikujasta.

On ymmärrettävää, että vanhoista käsitejärjestelmistä luopuminen tuntuu pelottavalta. Turvallisuudentunne horjuu, mieleen tulee erilaisia kauhukuvia, jopa mielisairauden uhka.Nuo käsitykset ja pelot ovat täysin luonnollisia. On tärkeää kuunnella omia tunteitaan ja seurata ajatuksiaan. Pakottamalla ei voi syntyä mitään tervettä ja pysyvää varsinkaan kun on kysymys ihmisen kokonaisuudesta, kokonaisesta maailmasta joka on sisällämme.

Aluksi voi tuntua hyvin oudolta luopua jostakin päättämättä tai edes tietämättä mihin tämä luopuminen johtaa, millaiseen maailmaan herää kun näkee kaiken ilman valmiita käsitejärjestelmiä. Tuntemattoman pelko voi hetkittäin viedä kaiken huomion. Tuosta tunteesta ei kannata väkisin pyrkiä eroon. Sitä voi tutkia kaikessa rauhassa ja pitää samalla mielensä hiljaisena. Aluksi tunne on voimakas, vähitellen se heikkenee kun sille ei anneta ajatuksilla lisäenergiaa. Ajatukset ruokkivat pelkoja.

Itseään ei tarvitse eikä pidäkään pakottaa mihinkään mikä ei tapahdu luonnollisesti. Tämä ei tarkoita sitä että epämiellyttävät tunteet pitäisi torjua mutta niihin ei myöskään kannata suhtautua liian vakavasti. Oman henkisen tien löytäminen on prosessi jota ei voi väkipakolla nopeuttaa. Toimiminen ilman valmiita aikatauluja ja toimintasuunnitelmia johtaa pysyviin muutoksiin.

Jokainen ihminen on erilainen. Myös muutosprosessit vaihtelevat, mutta vain lopputulos ratkaisee.

2009-06-30T18:35:00.004+03:00

Kukaan ei voi olla irti kokonaisuudesta, kukaan ei voi koskaan tehdä mitään mikä ei ole yhteydessä siihen mitä on aikaisemmin kokenut ja siihen millaisessa ympäristössä on elänyt ja vaikuttanut. Ei siis tarvitse olla huolissaan, ei pohtia sitä kuinka tulisi toimia. Riittää kun on avoin ja vastaanottavainen viesteille jotka tulevat ulkopuolelta ja sisältä. Näitten viestien yhteisvaikutuksesta syntyy toiminta. Niitä voi yhtä hyvin kutsua myös impulsseiksi tai vaikuttimiksi. Nimityksillä ei ole merkitystä. Merkitystä on omalla kehitystasolla, omalla värähtelytaajuudella.

Mitä tämä värähtely sitten on, kuinka se vaikuttaa, mikä on sen tarkoitus. Kaikki maailmankaikkeudessa on värähtelyä. Osa tästä värähtelystä voidaan mitata erilaisin teknisin apuvälinen. Suurin osa värähtelystä jää kuitenkin havaitsematta. Jokaisella on henkilökohtainen ”kielitaito”, henkilökohtainen värähtely. Mitä ”korkeampi” on värähtelytaso, sitä tietoisempi on kokonaisuudesta, sitä enemmän näkee, kokee ja ymmärtää

Ymmärtämään oppii vain kokemuksen kautta. Kokemusta ei voi hankkia väkisin. Kaikki tapahtuu suunnitelman mukaisesti. Tuo suunnitelma on kokonaisuuden kattava, universaali eikä sitä voi tiedostaa yhdestä tarkkailupisteestä havainnoiden. Värähtelytaso on yhteydessä myös tarkkailupisteitten määrään, tietoisuuskentän kokokoon. Mitä korkeampi on värähtelytaso, sitä useammasta tarkkailupisteestä saatetaan kokonaisuutta tarkkailla, sitä enemmän saadaan tietoa ja ymmärrystä kokonaisuuden luonteesta.

Puhdas rakkaus on korkeinta värähtelyä. Se sisältää kaiken, se ymmärtää kaiken.

Ei voi tulla tietoisiksi rakkauden todellisesta luonteesta niin kauan kun tarkkailee kokonaisuutta yhdestä pisteestä, egon näkökulmasta. Kaikkea voi harjoitella, kaikkea voi oppia, myös rakkauden kokemista ja edelleen välittämistä. Ne ovat saman asian eri puolia ja liittyvät erottamattomasti toisiinsa.

Usein asiat sekoittuvat keskenään. On olemassa välivaiheita joitten kautta ja avulla tietoisuus kasvaa, värähtelytaso kohoaa. Sattumaa ei ole. Jos sattuma voisi vaikuttaa kokonaisuuteen, Kaikkeuteen, syntyisi kaaos eikä kehitys olisi mahdollinen ja olemassaolo vaarantuisi.

Kehitys tapahtuu yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan. Se on luonnollinen prosessi. Sen voi ajatella virraksi joka löytää uomansa sieltä mistä vastus on kaikkein vähäisintä. Samoin on yksilökehityksen laita. Pakolla ei muutu, kuitenkin muuttumista tapahtuu kaiken aikaa. Muutos on olemassaolon ominaisuus. Myös yksilön voi kokea olemassaolon ominaisuudeksi.

Yllä oleva saattaa tuntua saivartelulta, mutta tutkittaessa tarkemmin, huomataan että moni asia jota ei aikaisemmin ole ymmärretty saa luonnollisen selityksensä. Tätä kautta saavutetaan rauha ja tasapaino yksilön ja kokonaisuuden välille. Jokainen on ominaisuus joka muodostuu ominaisuuksista ja on ominaisuuden osa, loputtomasti. Kun värähtelytaso nousee, kun saavuttaa tilan jossa on puhdasta rakkautta, eri ominaisuudet ovat tasapainossa keskenään. Sisäinen ristiriita häviää, samoin häviää yksilön ja ympäristön välinen ristiriita. Tilalle tulee tasapaino ja rauha.

Mikä sitten estää ihmistä olemasta harmonisessa suhteessa kokonaisuutensa kanssa. Ajatukset luovat ristiriidan, ne estävät värähtelemästä korkeammalla tasolla. Ajatukset resonoivat, ovat ristiriidassa keskenään eivätkä koskaan voi vastata tilannetta jossa kaikki osatekijät, niin sisäiset kuin ulkoisetkin ovat luonnollisessa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Itse asiassa ajatukset hajottavat ykseyden, rakkauden energian joka värähtelee kaikkialla missä mikään ei estä, pilko ja hajota tätä mahdollisuutta.

Saattaa havaita, että tässä kirjoituksessa palataan samoihin perusteemoihin kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Olen koettanut löytää uuden näkökulman jotta asia tulisi mahdollisimman havainnollisesti esitetyksi. Mikä lähestymistapa sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle. Sanat ominaisuus, värähtely jne. ovat vain sanoja. Jokainen antaa niille oman merkityksensä, suhteuttaa ne omaan käsitejärjestelmäänsä.

Värähtelyn voi kokea. Sen ilmenemismuodot ovat loputtomat. Kun tietoisuus laajenee, voi astia värähtelytasojen muutokset hyvin konkreettisesti, niin mielen kuin kehonkin alueella. Kun värähtelytaso kohoaa tarpeeksi, ei ole enää olemassa mitään eroa sisäisen ja ulkoisen, mielen ja kehon välillä. Havainnointi tapahtuu kokonaisuuden kautta ja avulla kaikkia aisteja tunteita käyttäen. Joskus puhutaan kuudennen aistin käyttöönotosta. Kysymys on kyvystämme ottaa käyttöön kaikki voimavaramme. Ilman rakkautta se ei ole mahdollista. Vain rakkaus hyväksyy kaiken. Se ei luokittele, se ei sulje mitään pois vaan mahdollistaa ihmisen kokonaisuuden täydellisen läsnäolon, kaikkien ominaisuuksien hyväksikäytön.

Yhteys ilmenee hyvin konkreettisesti omassa elämässä. Kun yhteys on syntynyt, kykenee liikkumaan tietoisena kehon ulkopuolella, kykenee ”näkemään” toisen ihmisen sisäiseen maailmaan, kykene välittää parantavaa energiaa jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat, sillä ei ole mitään eroa sisäisen ja ulkoisen välillä.

Värähtelytason nousu, tietoisuuden laajentuminen mahdollistaa säätelyn. Tilanteen mukaan on mahdollista virittäytyä kulloinkin tarvittavalle tasolle. Jokaisella ihmisellä ja jokaisella ei-fyysisellä objektilla on oma värähtelytasonsa. Puhdas rakkaus sisältää kaikki muut värähtelytasot, sulkee ne sisäänsä, siksi se on yhteydessä kaikkeen, on tietoinen kaikesta olemassa olevasta.

2009-06-11T19:32:00.004+03:00

Jokin aikaa sitten havaitsin epämiellyttävän tunteen sydänchakran seutuvilla. Halusin tutkia mistä on kysymys. Havaitsin että energiakentässäni, kehossani oli vielä käsittelemättömiä asioita. Minulla oli vielä vaatimuksia ja odotuksia, erilaisia toiveita. Huomasin pakottavani itseäni, olin kärsimätön. Halusin selvittää asiat yhdellä kertaa ja lopullisesti. En luottanut nykyhetken voimaan. En antanut asioitten kehittyä luonnollisesti ja omalla painollaan. Näin ei tapahtunut ensimmäistä kertaa. Tietoisuuteni herpaantui hetkeksi. Tuo prosessi kasvatti nykyhetkessä elämisen taitoani.

Olen jakanut viimeaikoina rakkauden energiaa ympäristööni. Olen oppinut havainnoimaan tarkemmin, olen oppinut lisää todellisuuden luonteesta. Kun tietoisuuteni on kasvanut ja laajentunut, myös todellisuuden kokeminen on muuttunut. Ei ole erikseen havaittua ja havainnoijaa. Kaikki on yhtä. Se on jatkuva prosessi.. Siinä on omat nousunsa ja laskunsa, sattumaa ei ole. Kaikki mitä minulle tapahtuu, auttaa minua kasvamaan, myös tunteet jotka usein määritellään negatiivisiksi ja pelkästään haitallisiksi. Kaikella on aikansa, kaikki on suhteellista.

Sain lapsena hyvin vaativan kasvatuksen. Sillä on ollut oma vaikutuksensa asenteisiini ja minäkuvaani. Oivallus syntyy vain kohtaamalla omat tunteensa, ei pakenemalla niitä. Olen kantanut mukanani pelkoa eri muodoissaan. Olen kokenut hylätyksi tulemisen pelkoa, jopa onnistumisen pelkoa. Olen kokenut surua, vihaa ja häpeää. Olen arvostellut ja moittinut itseäni. Olen pyrkinyt täydellisyyteen jne. Ymmärrän että en tarvitse noita tunteita enää. Kun elän kokonaan nykyhetkessä ja annan kaiken tapahtua luonnollisesti ilman pakkoa kaikki vanha ja tarpeeton haihtuu. Minulla ei ole mitään kiirettä. Aikaa ei ole Jäljelle jää vain puhdas rakkaus ja myötätunto..

Epämiellyttävät tunteet kertovat olemisen eri puolista. Siitä mitä oli ennen ja mitä on nyt. Ne auttavat luottamaan tähän hetkeen. Olen kiitollinen kaikesta, myös tunteista joita en enää tarvitse. Luovun niistä pakottamatta, oivaltamisen avulla.

Aikaisemmin kun vielä määrittelin tunteitani, panin ne arvojärjestykseen, oli seurauksena aina masennustila. Silloin samastuin tunteisiini ja ne hallitsivat minua. Pyrkiessäni niistä eroon ne vahvistuivat. Pakottaminen vain lisäsi pahanolontunnettani.

Tälläkin kertaa havaitessani epämiellyttäviä tuntemuksia olisin voinut turvautua positiiviseen ajatteluun, hengitystekniikoihin, meditaatioon tai mihin tahansa valmiiksi kehitettyyn mielenhallintamenetelmään ja kaikki epämiellyttävä olisi hetkessä haihtunut tietoisuudestani. Kuitenkin tukokset olisivat jääneet energiakenttääni ja olisin kohdannut saman tilanteen yhä uudelleen ja uudelleen. Se olisi ollut suljettu kehä.

Tiedän nyt toimineeni oikein kohdatessani tunteeni joista edellisessä blogissani kirjoitin.Muistutus joka ilmeni epämiellyttävänä olotilana, oli hyvin tarpeellinen. Sain perspektiiviä ja vahvistuksen sille että olen oikealla tiellä. Se että haitalliseksi kokemani tunteet säilyivät vain hetken, osoittaa minulle että olen muuttunut. Elämä, kokonaisuuden voima, mitä nimitystä sitten halutaankaan käyttää, on muokannut ja kasvattanut minua ja tuo prosessi jatkuu edelleen. Olemme kaikki mukana muutoksessa.

Voi kysyä neuvoa, voi kokeilla erilaisia toimintamalleja, mutta ei ole olemassa mitään oikotietä, mitään valmista menetelmää. Minulla on oma tieni kuten kaikilla muillakin. Olen yhtä kokemusta rikkaampi, tietoisuuskenttäni on suurempi ja voin kasvattaa sitä edelleen. Kuuntelen kehoani, luotan sydämeni ääneen. Kuinka sydän voisi erehtyä?

Tuuli on kääntynyt!

2009-06-08T21:12:00.001+03:00

Olen tullut uuteen vaiheeseen. On aika katsoa enemmän sisäänpäin. On aika kuunnella kehoaan. Siellä on vielä käsittelemättömiä asioita. On katsottava, kohdattava kaikki epämiellyttävätkin tunteensa jotta niistä pystyy luopumaan. Käyn tämän prosessin loppuun saakka, tuli mitä tuli. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta sanottavaa.

Päätän käydä Maailma kylässä-festivaaleilla

2009-05-28T21:54:00.003+03:00

”Kaiken maailman kulttuurit kohtaavat kymmenettä kertaa Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla 23.–24.5.2009. Tarjolla on maailmankuvia ja mahdollisuuksia sekä musiikkia, tanssia, teatteria, taidetta ja toimintaa. Vuonna 2009 vietetään tapahtuman juhlavuotta, sillä Maailma kylässä -festivaali järjestetään kymmenettä kertaa.

Tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden saada uusia näkökulmia suvaitsevaan monikulttuurisuuteen, kehitysyhteistyöhön ja globaaliasioihin sekä vaikutusmahdollisuuksiin omassa arjessa.

Maailma kylässä -festivaalin pääjärjestäjä on Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry, joka on noin 280 kehitysyhteistyötä tekevän tai muuten kehitysmaa- ja globaalikysymysten kanssa työskentelevän suomalaisen kansalaisjärjestön kattojärjestö. Kepan toimintaa tuetaan ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahoista.

Kepan jäsenjärjestöjä ja muita yhteistyökumppaneita on mukana festivaalilla yli 300. Festivaalialueella esittäytyy yli 200 kansalaisjärjestöä sekä oppilaitoksia, museoita, viranomaisia ja yrityksiä.”

Kun sade iltapäivällä lakkaa, lähden Kaisaniemeen. Rautatien torilla on telttoja joissa ihmiset tutustuvat heitä kiinnostaviin asioihin ja ilmiöihin. Pienkustantamoilla on omat myyntipöytänsä. Selailen kirjoja. Löydän muutaman kiinnostavan teoksen. Ehkä luen ne joskus, ehkä en.

Kaisaniemen kenttä on osittain mutavellinä. Täältäkin löytyy monenlaista tarjontaa, myös makuelämyksiä muualta maailmasta. Tarjolla on ajatuksia, maailmanparantamista, hyväntekeväisyyttä, kansainvälisyyttä… Eräänlaiset markkinat nämäkin. Jokainen haluaa saada äänensä kuuluviin, jokainen pitää asiaansa tärkeänä.

Nautin tunnelmista. Kuuntelen musiikkia, tanssin musiikin mukana. Nostan energioita ja koen yhteyden kaikkien ja kaiken kanssa. Humalainen nuori nainen horjahtelee yleisön joukossa. Hän pyytää tupakkaa. Kerron että en polta. Hän horjahtelee eteenpäin ihmisten joukossa. Jatkan tanssimista musiikin mukana.

Kotimatkalla jaan metrossa hyviä värähtelyjä, energiaa. Nukuttaa. Vastapäätäni istuva vanhempi nainen herättelee minua. Sanon, että nukun usein liikennevälineissä. Ei tarvitse kuin torkahtaa hetkeksi ja kaikki väsymys katoaa.

Hän sanoo olevansa Karjalan evakkoja. Puhumme sosiaalipuolen alasajosta, päättäjien, eliitin välinpitämättömyydestä, tunnekylmyydestä. Nainen kertoo elämäntarinaansa. Hän kertoo lapsistaan ja miniästään johon on tyytyväinen. Hän puhuu lastensa onnistumisista ja menestymisistä. Kolme on kuulemma kaupunginvaltuustossa.

Illalla surfailen netissä. Löydän Taloussanomista uutisen joka havahduttaa minut: ”Verkkohyökkäys ja pelkkä sellaisen uhka ovat hallituksen mielestä riittävä syy ottaa käyttöön poikkeustilan suomat erityisvaltuudet. Ne antaisivat hallitukselle oikeuden rajoittaa kansalaisvapauksia.”

Minusta tuntuu kummalliselta ja jopa kammottavalta että näin suurta kysymystä ei ole käsitelty yleisesti missään tiedotusvälineissä. Aivan kuin lakiehdotus kansalaisvapauksien rajoittamisesta ei kiinnostaisi toimittajia. Vastaavanlaiset rajoitukset tai niitten suunnittelu muualla vaikkapa Venäjällä tai Kiinassa saavat yleensä melkoisesti palstatilaa esim. Helsingin Sanomissa.
Mistä oikein on kysymys? Eikö tämä ole kansalaiskeskustelun paikka? Kuinka hallitus yksinään voi arvioida koska on kriisitilanne ja koska ei? Onko tämä demokratiaa? Miksi tämä salailu? Onko tämä vapaata tiedonvälitystä? Miksi toimittajat ovat hiljaa? Tulee epätodellinen olo. Printtaan artikkelin ja päätän näyttää sitä kaikille jotka ovat kiinnostuneita yhteisistä asioista ja demokratian tilasta, kansalaisvapauksista.

Seuraavan päivänä saan houkuteltuani äitini mukaan markkinoille. Nyt paistaa aurinko. On melkein kesä. Joka paikka on täynnä ihmisiä. Tuskin sekaan mahtuu. Äitiäni väenpaljous ahdistaa. Emme kumpikaan halua tungoksen sekaan.

Menen printtini kanssa lähellä olevaan Maan Ystävien esittelypisteeseen, jossa kerron Taloussanomista löytämästäni artikkelista. Nuorimies lukee sen kiinnostuneena. Hän ei ole kuullut aikaisemmin asiasta. En ihmettele, eihän asiaa ole käsitelty lainkaan julkisuudessa. Hän ottaa asian vakavasti. Sanoo tutustuvansa artikkeliin vielä tarkemmin ja keskustelevansa siitä ystäviensä kanssa. Käymme pitkään keskustelua aiheista joita olen käsitellyt blogissani: kokonaisuudesta, nykyhetkessä elämisestä, egosta, maapallon resursseista…

Äkkiä havahdun, äitini on odottanut sivummalla vaikka kuinka kauan. Lopetan juttutuokion ja palaan hänen luokseen. Äitini on hermostunut ja valittaa selkäkipua, sanoo lähtevänsä kotiinsa. Olen vilpittömän pahoillani. Sanon että uppouduin keskusteluun niin intensiivisesti että unohdin hänet kokonaan. Minulla on huono omatunto. Halaan anteeksi pyytäen äitiäni.

Lähdemme kävelemään kaupungille. Aurinko paistaa. Teemme lenkin Esplanadin kautta ja menemme syömään vietnamilaiseen ruokapaikkaan jossa pohdimme maailman menoa. Äitini selkäkipu on unohtunut jonnekin. Pyydän häneltä vielä kerran anteeksi.

Palaan yksin takaisin Maailma kylässä-festivaaleille. Kierrän alueen lävitse koju kojulta. Esittelen löytämääni artikkelia kaikille joiden arvioin tuntevan kiinnostusta aihetta kohtaan. Vastaanotto vaihtelee laidasta laitaan. Toisaalta olen yllättynyt ja toisaalta en. On ihmisiä joille on saman tekevää mitä hallitus esittää ja mitä julkaistaan ja mitä ei. En voi muuta kuin hyväksyä välinpitämättömyyden joka on imeytynyt syvälle kulttuuriimme. Se ilmenee täälläkin vaikkakin laimeampana kuin monessa muussa paikassa. Toivon että tieto leviää ja saa aikaan keskustelua siitä millaisessa maailmassa haluamme elää ja asua.

Menen kuuntelemaan musiikkia. Se vie mukanaan.

Hei Mikko ja kiitos kysymyksistäsi!

2009-05-26T18:28:00.003+03:00

Meihin vaikuttaa sekä perimämme että ympäristömme. Kaikki on yhtä. Siksi tarkka erittely on vaikeaa. Kuinka voisi tietää miten mikäkin asia vaikuttaa ja missä suhteessa. Ehkä se ei ole edes oleellista. Tärkeää on nykyhetki, tietoisena oleminen, havainnointi.

Jo lapsuudessa tunsin olevani jollakin tavalla herkempi kuin muut pojat. Leikin mielelläni tyttöjen kanssa. Huolehtiminen, toisista välittäminen on ollut aina osa persoonallisuuttani. En koskaan ymmärtänyt miksi kaverini ampuivat lintuja tai kiusasivat pienempiään. Se tuntui pahalta enkä halunnut osallistua sellaiseen. Vähitellen loin itselleni kuoren kestääkseni, tullakseni hyväksytyksi. Nyt luovun kaikesta epäaidosta, kaikesta teeskentelystä.

Jos luet aikaisemmin kirjoittamiani juttuja, ymmärrät ehkä miksi toimin kuten toimin. Jokaisella on oma tiensä. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Oleellista kuitenkin on mielen hiljentäminen, siitä luopuminen. Kaikki käsitteet ja määritelmät estävät havainnointia, puhdasta tietoisuutta toteuttamasta itseään. Tämä tietoisuus on yhtä kuin rakkaus ja myötätunto, puhdas oleminen. Se tarkoittaa egosta luopumista. Se tarkoittaa että tarkkailee kaikkea kokonaisuudesta käsin. Se tarkoittaa moniulotteista kokemista. Siitä hallitussa psykoosissakin on kysymys. Yhtä hyvin voisi käyttää jotakin muuta määritelmää: tajunnan laajentuminen, valaistuminen jne. Määritelmät ovat aina vain määritelmiä.

Mitään selkeitä ohjeita en voi antaa. Jokainen ihminen on erilainen, jokainen tielanne on erilainen. Jokaisella on käytössään erilaiset valmiudet ja voimavarat. Minua on opastanut ystävä joka tuntee minut hyvin ja jolla on pitkäaikainen kokemus moniulotteisesta havainnoinnista ja rinnakkaistodellisuuksista. Hän ohjasi intuitiivisesti meditaation, mielikuvamatkan jonka avulla moniulotteinen kokeminen siirtyi kehooni, kokonaisuuteeni. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin tunteet, käsitteistä luopuminen, havainnointi, tietoisena oleminen, intuitio… Mitään valmista mallia ei ole eikä voikaan olla. .

Olen edelleen keskeneräinen mutta tiedän päivä päivältä vähän enemmän. Olen päivä päivältä tietoisempi, enemmän yhteydessä kokonaisuuteen. Elän tässä ja nyt.
Kaikki mitä kirjoitan, on määrittelyä. Todellisuus on kaikkien määritelmien tavoittamattomissa. Ei ihme, että kirjoitukseni saattavat joskus tuntua vaikeasti ymmärrettäviltä, sillä maailma on moniulotteinen.

2009-05-23T10:56:00.003+03:00

Kiitos läsnäolostasi, ystäväni!

Minulla on ollut läheisyydessäni kaksi skitsofreenikkoa. En voi silti mitenkään verrata kokemuksiani omiisi, jotka ovat pitkään olleet osa jokapäiväistä elämääsi.

Pystyn halutessani hallitusti liikkumaan tajunnantiloissa jotka nykypsykiatria määrittelee psykoottisiksi. Nykykäsityksen mukaan hallittu psykoosi ei ole edes mahdollinen. Tiedän omasta kokemuksestani että todellisuus on monin verroin rikkaampi ja monisyisempi kuin mistään kirjasta voi lukea. Todellisuus on moniulotteinen. On mahdollista käydä hallitusti rinnakkaistodellisuuksissa jos tietää mitä tekee ja on tietoinen suhteestaan todellisuuteen.

Näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää vain kirjoja lukemalla. Ne on itse koettava. Silti on asiantuntijoita joilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta syvemmistä tietoisuuden tiloista ja joilla siksi ei voi olla käsitystä todellisuuden moniulotteisesta luonteesta. Kuitenkin nämä henkilöt esiintyvät alan suurimpina auktoriteetteina.

Ihminen jota pidetään yleisen käsityksen mukaan henkisesti sairaana, liikkuu toisissa todellisuuksissa ja usein nuo todellisuudet sekoittuvat keskenään. Ihminen ei välttämättä ymmärrä lainkaan kokemaansa ja on siksi peloissaan ja kärsii. Kuinka häntä voi auttaa henkilö joka pitää kaikkea vain puhtaana mielen sairautena ja koettaa normalisoida tilanteen pääasiassa voimakkailla lääkkeillä. Sairastuneelle pitäisi kertoa eri todellisuuksista ja kuinka nämä todellisuudet saattavat sekoittua keskenään. Jo pelkästään tuo tieto voisi auttaa häntä hahmottamaan tilannettaan.

Useimmilta puuttuu omakohtainen kokemus tajunnan laajentumisesta ja mielen mahdollisuuksista, mielen rajattomuudesta. On ihmisiä jotka takertuvat egoonsa, asemaansa, oppiarvoihin, teorioihin, kemiaan. Kaikki mikä on heidän kokemuspiirinsä ulkopuolella, on harhaa heidän todellisuudessaan. He ovat tietysti oikeassa katsoessaan asioita omasta tarkkailupisteestään. Voimme kuitenkin vaihtaa näkökulmaamme eikä meidän ei ole pakko tukeutua pelkkiin teorioihin.

Mielestäni maailma, yhteiskunta, elämäntapamme on sairastuttanut meidät, jokaisen meistä. Me voimme herätä, me voimme katsoa todellisuutta suoraan ilman määritelmiä jos meillä vain on tarpeeksi edellytyksiä ja rohkeutta kohdata kaikki elämän meille tarjoamat mahdollisuudet. On yksinkertaista ja helppoa määritellä todellisuus ja ajatella että se voidaan kokea vain yhdellä oikealla tavalla ja kaikki muu on mielen luomaa harhaa. Eikö kaikki tuollainen ole äärimmilleen vietyä henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Toiset meistä ovat herkempiä kuin toiset. Enemmistö turruttaa ja koteloi tunteensa ja kadottaa samalla yhteyden omaan itseensä, kokonaisuuteen. Kuka voi sanoa että minun tapani kokea todellisuus on ainoa oikea? Voiko lähimmäisenrakkaus olla pelkkää sopeuttamista sairaaseen ympäristöön?

Ymmärrän hyvin, jos tämä tuntuu asiantuntemattomalta puheelta. Minulla ei ole takanani minkäänlaista psykiatrian koulutusta. En pyri tarjoamaan mitään valmiita ratkaisumalleja. Mitään ei kuitenkaan kannata pitää liian itsestään selvänä. Minua huolestuttaa elämänmuotomme jossa auktoriteetit määrittelevät kaiken. En voi enkä halua kulkea lauman mukana. Kuuntelen sydämeni ääntä ja niin teet varmasti sinäkin.

Tiedän että olet avoin ja ennakkoluuloton ja arvostat luovuutta. Tuo kaikki on osa elämääsi. Et määrittele asioita valmiiksi ja rakkaus on suurin voima jonka tunnet. Kiitos kuvistasi jotka pulppuavat puhdasta elämäniloa!

2009-05-21T19:30:00.004+03:00

Jokainen päivä, jokainen hetki on ainutlaatuinen, merkittävä ja tärkeä. Oivallus, että vapaata valintaa eikä sattumaa ole, vapauttaa minut kaikesta ponnistelusta. Kaikki tapahtuu kuin itsestään, omalla painollaan. Kaikki on hyvää, kun toimii kokonaisuuden hyväksi ilman yksityisiä pyrkimyksiä, toiveita tai haluja. Kaikki on yksinkertaista ja selkeää, ei tarvitse kuin olla oma itsensä, löytää oleellisin: puhdas rakkaus joka on luovaa energiaa

Jokin vetää minua jo aamupäivällä kaupungille. Metro oli puolillaan ihmisiä. Vastapäätäni istuu kaksi nuorta, tyttö ja poika. Pojalla ei ole vielä äänenmurrosta, tyttö oli huomiota herättävän kaunis. En voinut välttyä kuulemasta heidän keskusteluaan. Tyttö tyhjentää laukkuaan. Antaa pojalle hajuvesipullon pideltäväksi ja kysyy tietääkö poika mikä se on. Poika sanoo tietenkin tietävänsä. Tyttö kertoo että pullo maksaa 250€. Hän mainitsee myös suunnittelevansa Pradan ostamista. Hinta on kuulemma 800€. Päättelen että hän tarkoittaa jotakin laukkua tai vaatekappaletta.

Lainaus Wipediasta:
”Prada käyttää tuotteidensa valmistajina laittomia maahantulijoita. Italialaisen tutkivan journalismin TV-ohjelman Reportin mukaan laittoman ja järjestäytymättömän työvoiman hyväksikäyttö on yleistä luksusmuotituotteiden alalla. Käytäntö on, että muotitalo suunnittelee tuotteen ja tekee siitä mallikappaleen, mutta sen valmistus on siirretty alihankkijoiden ketjulle, jonka viimeinen lenkki on halpa, laiton työvoima.”

Maailma on ihmeellinen paikka!

Tyttö kertoo menevänsä Britney Spearsin konserttiin, on käynyt kuulemma aikaisemminkin maailmalla tähteä kuuntelemassa. Vielä nuoret puhuivat jostakin koulukaveristaan alentuvaan sävyyn.

Mieleeni tulee 63-vuotias alkoholisoitunut mies jonka kohtasin Vanhan edessä muutama päivä sitten. Hän on entinen yrittäjä joka ei päässyt velkasaneeraukseen. Hänellä on haimasyöpä. Hän nukkuu yleisissä käymälöissä. Hänelle jää eläkkeestä 380€ kuukaudessa kun velkojat ovat ottaneet ”omansa pois”.

Aurinko paistaa Ikuisen Vapun Aukiolle. Vaasan-hallin seinustalla istuu porukkaa auringosta ja juomistaan nauttien. Annan lämmön hyväillä kasvojani. Kävelen hitaasti nauttien joka hetkestä. Lähetän hyväätekevää energiaa kuten aina ihmisten parissa liikkuessani.

Harjukadun ja Hesarin kulmassa jalkakäytävän asvalttiin on kirjoitettu lauseita rakkaan odottamisesta, miltä se tuntuu, millaista elämää on ollut aikaisemmin. ”Olen odottanut sinua koko ikäni.” Kirjoituksia tarkastelee myös keski-ikäinen pariskunta. ”Onkohan tämä nyt sitä katutaidetta?” mies kysyy minulta. ”Todennäköisesti,” vastaan iloisesti. Mies pohtii onko teksti miehen vai naisen kirjoittamaa. Hän on epävarma, sillä teksti tuntuu kyllä hänen mielestään naisen kirjoittamalta, mutta kun siinä on myös sana baby, jota kukaan nainen ei kuulemma voi miehelle sanoa. Jokaisella on oma käsitemaailmansa.

Jatkan matkaani Flemarin mäkeä kohti Kallion kirjastoa. Miehiä ja naisia istuu terasseilla oluitaan nauttien. Kaikki on muuttunut hetkessä. Koen että tämä on muutakin kuin kevään ja auringon aiheuttamaa, vaikka ei niidenkään vaikutusta pidä aliarvioida.

Kirjaston ilmoitustaululla on mainoksia Kallio Kukkii festivaaleista. Kiinnostun asiasta. Olen ollut ennenkin mukana. Kiipeän yläkertaan kierreportaita pitkin Hesaria lukemaan. En ylläty Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) vaatimuksesta että Lex Nokian valvonta yrityksissä pitäisi estää. Olisihan se aika erikoinen laki jos joku sitä vielä valvoisikin! Eliitti tietää mitä haluaa, säilyttää asemansa ja mieluiten ilman valvontaa.

Pyydän alakerrassa virkailijalta apua. Tänään on Kallio Kukkii konsertti. En tiedä missä Dallapénpuisto sijaitsee. Virkailija etsii tiedon netistä: Puisto sijaitsee Harjun nuorisotalon vieressä Aleksis Kiven kadun, Teollisuuskadun ja Kustaankadun rajaamalla alueella. Minulle paikka on aina ollut Harjun ruumishuone.

Paikalla on muutama sata kuulijaa. Aurinko paistaa. Lapset pelaavat nurmikolla isiensä kanssa jalkapalloa. Afrikkalaiset rytmit vievät mukanaan. En pysty pysymään paikallani.

Tuuli on kääntynyt! Ystäväni sanoo, että tämä on elämän kevät.

2009-05-21T12:17:00.003+03:00

Me olemme kaikki yhtä. Se on tosiasia joka on vain myönnettävä. On ihmisiä joiden tämänhetkinen tilanne, estää heitä näkemästä tätä tosiasiaa. He haluavat uskoa erillisyyteen, he haluavat pitää kiinni siitä mikä on heidän mielestään totta. He eivät voi sille mitään, eikä heiltä pidä muuta vaatiakaan. Heidän perintötekijänsä aiheuttavat sen että he toimivat siten kuin joskus on ollut välttämätöntä toimia: toimia laumassa, taistella ja paeta jne.

Henkiset voimavaramme ovat loputtomat. Me kykenemme mihin tahansa jos vain kykenemme vapautumaan mielemme kahleista, kahleista jotka on meille annettu, joihin meidät on sidottu niitten toimesta jotka eivät kykene rakkauteen ja myötätuntoon ja jotka haluavat edelleen säilyttää nykyisen tilanteen vain siksi että eivät kykene jakamaan, eivät pysty rakkauteen ja myötätuntoon.

Tehtäväni on herättää ihmiset unesta, kertoa heille että he ovat osa suurta, ääretöntä tietoisuutta ja että heillä on mahdollisuus päästä osalliseksi, yhteyteen siitä mitä he ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Me olemme osa rakkauden ja myötätunnon ääretöntä tietoisuutta joka on puhdasta luovuutta.
Ihminen joka on päässyt yhteyteen tuon äärettömän suuren tietoisuuden kautta, eikä sitä kuitenkaan ymmärrä, määritellään mielisairaaksi, psykoottiseksi jne. Mutta on myös mahdollista päästä tuohon tilaan tietoisesti ja ymmärtää mistä siinä lopulta on kysymys.

Tuo hallittu psykoosi on jotakin muuta kuin se mitä asioista on tähän asti käsitetty ja ymmärretty. Hallittu psykoosi on vain nimitys tajunnan laajentumiselle, sille että näemme maailman sellaisena kuin se on ja oman suuruutemme, sillä me kaikki olemme yhtä suurta luovuutta, yhtä suurta rakkautta.

Ja ne jotka hyötyvät siitä että ihmiset pelkäävät, alistuvat näkemään vain osan todellisuudesta, hyvin kapean osan jonka he itse ovat valinneet uskoessaan että maailma on 4D, että ihminen ei pysty suuriin tekoihin, luovuuteen, täydelliseen rakkauteen ja myötätuntoon.

Niin kauan kun me uskomme sen mitä meille on opetettu, mitä meille koulussa opetetaan, mitä meille psykiatria opettaa, mitä meille yliopistoissa opetetaan, niin kauan kaikki pysyy ennallaan ja pelataan likaista peliä omaan maaliin, hyödytään toisen kustannuksella, hyväksytään se että toiset ovat rikkaita ja toiset köyhiä, hyväksytään henkinen lama, valmiiksi nauretut tv-sarjat, viihde joka turruttaa meidät, pornografia joka eristää meidät elämän voimasta Kaikki sairaat ja kieroutuneet käsitykset ihmisestä palvelevat vain yhtä tarkoitusta, nykyistä valtajärjestelmää jota eliitti hallitsee, eliitti joka on menettänyt kyvyn kokea rakkautta ja myötätuntoa, eliitti jolle on tärkeämpää oma etu kuin rakkauden ja myötätunnon sanoma jota tässä saarnaan.

Katsoessani ympärilleni huomaan että jotakin oleellista ja peruuttamatonta on tapahtunut. Kohtaan ihmisiä jotka haluavat muutosta, jotka ovat kyllästyneet vanhaan ja toteavat että on vihdoinkin muutoksen aika. On jo tapahtunut pieniä ja suurempia ihmeitä.

Muutama päivä sitten eräs nainen joka istui minua vastapäätä metrossa jolle kuten muillekin vaunussa olleille lähetin puhdasta rakkauden ja myötätunnon energiaa, alkoi hymyillä, katsoi minua suoraan silmiin ja me olimme yhtä rakkautta, yhtä iloa ja minä sanoin hänelle: ”Sinä heräsit.” Hän vastasi: ”Minä tiesin että näin tulee tapahtumaan.” Muuta ei tarvittu. Hän jatkoi matkaansa, minä omaani. Tästä lähtien hän levittää hyvää energiaa, iloa ja rakkautta kaikkialle. Tuo rakkauden aalto kulkee jokaisen sydämen lävitse, herättää jokaisen. Ne jotka eivät herää, eivät voi sille mitään. Heidän DNA:staan ei löydy sijaa rakkaudelle. Heillekin annetaan aina uusi mahdollisuus, mahdollisuus oppia, mahdollisuus kehittyä. Tämä oppiminen, tämä kehittyminen muuttaa vähitellen heidät, hekin pääsevät osaksi yhteistä tulevaisuutta.

Maailman loppu on toisen maailman alku, sillä alku ja loppu ovat saman asian eri puolia. Ne joitten sydämestä löytyy rakkaus ja myötätunto aloittavat uuden aikakauden. Ne jotten sydämistä ei vielä löydy rakkautta ja myötätuntoa jatkavat keskenään vanhaan malliin ja pelaavat vanhoja pelejään valtansa säilyttämiseksi kunnes huomaavat että uusi aikakausi on alkanut ja vaatii jokaista muuttumaan.

Vapaata tahtoa ei ole, sattumaa ei ole, siksi jokainen toimii aina ainoalla mahdollisella tavalla, tavalla joka on mahdollista toteutua ja toteutuu.

Tuuli on kääntynyt!

2009-05-21T12:05:00.003+03:00

Koska nykyinen lääketiede ja erityisesti psykiatria keskittyy lähes pelkästään käsitteelliseen ajatteluun, on todellisuuden moniulotteisuus jäänyt siltä kokonaan huomaamatta. Monet ilmiöt joita kutsutaan mielen sairauksiksi ja joita ei kyetä ymmärtämään, ovat itse asiassa luovia tiloja jotka paljastavat kokijalleen todellisuuden erilaisia puolia ja sen syvimmän luonteen. Usein näihin tiloihin joutuneet tai päässeet, eivät itse tiedä mistä uudessa tajunnan tilassa kysymys. Ei ihme, että he ovat peloissaan eivätkä tiedä kuinka uusiin kokemuksiin tulisi suhtautua, varsinkin kun heidät leimataan henkisesti sairaiksi.

On mielenkiintoista, kuinka suhde todellisuuteen liittyy valtaan ja nykyiseen elinolosuhteitamme tuhoavaan elämäntapaan. Vain käsitteellinen ajattelu, todellisuuden määrittely on voinut johtaa tilanteeseen jossa elämä maapallolla on vaarantunut. Suhde todellisuuteen on vääristynyt. On korkea aika ymmärtää, että kenelläkään ei voi olla yksinoikeutta määritellä millaisena todellisuus pitää kokea.

Kieli jota käytämme ja käsitteet joiden pohjalta hahmotamme itseämme ja kokonaisuutta, ovat osa valtajärjestelmää. Meillä ei ole välineitä joilla voisimme selkeästi ja yksinkertaisesti ilmaista asioita jotka vaikuttavat itseemme ja ympäristöömme.

Taas on kysymys näkökulmasta. Koen itseni terveeksi, sillä voin sanoa olevani onnellinen. Minulla on yhteys omiin tunteisiini.

Se mitä nyt nimitämme sairaudeksi, osoittautuukin reaktioksi jonka sairas ja rajoittunut nykykäsitys maailmasta ja ihmisestä on luonut. Ilman henkilökohtaista kokemusta ei todellisuuden todellinen luonne voi koskaan paljastua. ”Henkisesti sairaitten hoito” on pääasiassa sopeuttamista sairaaseen ympäristöön. Ne jotka hoitavat sairaita ovat sairastuneet huomaamattaan eikä heillä ei ole mitään todellista yhteyttä kokonaisuuteen. He ovat omaksuneet valmiin mallin jossa koettavat pysyä, roolin jonka taakse kätkeytyvät. He ovat usein menettäneet yhteyden olemassaolon syvimpään olemukseen, rakkauteen.

Mielenterveystyötä tekevät ovat saaneet saman tartunnan kuin useimmat muutkin. He ovat kadottaneet inhimillisen lämmön, rakkauden ja myötätunnon. He kohtaavat toiset ihmiset vain käsitteitten kautta. Heiltä puuttuu yhteys omiin tunteisiinsa.

Muutos on kuitenkin alkamassa.

2009-05-19T23:10:00.004+03:00

Olen tämän blogin alkuajoista saakka toistanut tiettyjä asioita. Eräs hyvin usein toistunut lause on: kaikki on yhtä. Myöhemmässä vaiheessa aloin puhua olemassaolosta. Se sisältää kaiken, sillä kaikki mitä on olemassa, sisältyy olemassaoloon, on olemassaolon jokin ominaisuus, variaatio, aspekti.

Tällä kertaa paneudun tarkemmin erääseen kiehtovaan kysymykseen vähän tarkemmin ja uudesta näkökulmasta. Mikä tai mitä on se mitä nimitämme tajunnaksi, tietoisuudeksi. Kuinka se toimii ja mikä sen tarkoitus on suhteessa kokonaisuuteen, suhteessa olemassaoloon.

4D-ajattelussa tajunta jaetaan osiin ja jokaista tajunnan osaa tarkastellaan erillisenä ilmiönä. Näille ilmiöille on annettu erilaisia nimityksiä. 4D-ajattelun avulla ei kyetä ymmärtämään, että kaikki tietoisuuden ilmenemismuodon ovat samaa. Käsitteisiin takertunut ajattelutapa vaikuttaa kaikkeen toimintaamme ja on ollut luomassa nykyisiä ongelmamme. Tämä ajattelutapa on ollut tarpeellinen ja vienyt kehitystä eteenpäin. Tuosta ajattelutavasta on kuitenkin vähitellen muodostunut rasite. Se on johtanut erillisyyteen. Kokonaiskuvan hahmottaminen on käynyt mahdottomaksi.

Koska kaikki liittyy kaikkeen, myös tunne on olemassaolon eräs ominaisuus. Kun tunne-elämämme muuttuu, myös ajattelumme muuttuu ja päinvastoin. Niitä ei voi erottaa toisistaan vaan nekin ovat saman asian eri puolia. 4-Dtietoisuudessa emme kykene todelliseen rakkauteen, rakkautemme on rajoittunutta sillä se katselee kaikkea aina minän, oman egon näkökulmasta. Moniulotteinen kokeminen ja puhdas rakkaus ovat saman asian eri puolia. Vasta egosta luopuminen, mielen hiljentäminen ja siitä luopuminen mahdollistavat tajunnan laajentumisen. Vasta siinä vaiheessa voimme siirtyä äärettömän tietoisuuskentän, puhtaan rakkauden osaksi, vasta tuolloin muutumme osaksi ikuisuutta säilyttäen tietoisuutemme.

Kuten aikaisemmin olen todennut, kehitys tapahtuu yksinkertaisesta monimutkaisempaan ja sitä kuvaa spiraali. Tämä on kuitenkin vain yritys muuntaa kehitys 4-Dkielelle, sillä todellisuus on hologramminen. Olen jo aikaisemmin maininnut, että niin materia kuin tajuntakin ovat saman asian eri puolia. Kysymys on vain siitä mihin ominaisuuteen kulloinkin suuntaamme huomiomme.

Tässä yhteydessä kuvaan olemassaolon ei materiaalista puolta ja tämän puolen eri ominaisuuksia. Valitsen siis eri näkökulmia tutkiakseni ilmiötä. Saattaa olla, että käsite tajunta ja tietoisuus merkitsevät 4D-ajattelussa yhtä ja samaa asiaa. Tässä yhteydessä liitän nämä ilmiön eri ominaisuuksiin. Vanhakantainen ja rajoittunut ajattelutapa ei ole johtanut uusien termien syntymiseen. Siksi moniulotteisen ajattelun muuntaminen kirjalliseen muotoon tuottaa aina vaikeuksia ja saattaa johtaa väärinkäsityksiin jos lukija itse ei koe maailmaa moniulotteisesti.

Olen ehkä käyttänyt sanoja tajunta ja tietoisuus synonyymeina. Nyt haluan kuitenkin erottaa nämä käsitteet toisistaan selventääkseni olemassaolon toimintaperiaatteita ja moniulotteista ajattelua. Se mitä jatkossa tulen esittämään on vain yksi tapa hahmottaa todellisuutta. Samoja kysymyksiä voidaan lähestyä eri suunnilta ja kokonaiskäsitys jää silti lopulta aina vajavaiseksi. Sitä voidaan loputtomasti täydentää ja jossain vaiheessa kaikki menee jälleen uusiksi, tavalla jota ei vielä tässä tilanteessa pystytä hahmottamaan.

Kaiken lähtökohtana on itse olemassaolo joka on aina ollut ja tulee aika olemaan. Se on suljettu, jatkuvasti kehittyvä järjestelmä jossa ei ole aikaa. Sen luonne on hologramminen. Se säätelee itse itseään ja sen tärkein ominaisuus on säilyttää itsensä eli itse olemassaolo. Tätä säätelyä tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa. Tajunta vaikuttaa materiaan, materia tietoisuuteen. Kehitys, itse olemassaolo edellyttää näiden kahden tekijän, jotka yhdessä muodostavat Kaikkeuden, jatkuvaa vuorovaikutusta. Tämä vuorovaikutus aiheuttaa ilmiön jota nimitämme kehitykseksi. Se on loputon prosessi.

Tajunta, informaatio joka voi siirtyä materian osista toiseen on osa tätä vuorovaikutusta. Se kehittyy elämän synnyttyä tietoisuudeksi joka voi kasvaa ja kehittyä loputtomasti. Tajunta voi laajentua loputtomasti. Kaikki on mahdollista.

Nykyiselle tilanteelle on tyypillistä, että on vain harvoja joiden tajunta on laajentunut riittävästi jotta maailmankaikkeuden eri osa-alueet voisivat tulla koetuiksi. Esteet voivat olla niin biologisia kuin asenteitten ja käsitteitten vaikutuksesta syntyneitä ”tukoksia” jotka estävät meitä saavuttamasta uutta tietoisuutta joka on laadullisesti jotakin muuta kuin 4D-ajattelu.

Vapaa tahto

2009-05-17T21:52:00.003+03:00

Meille opetetaan, että meillä on vapaa tahto. Meillä on tunne, että voimme valita erilaisten vaihtoehtojen väliltä. Tunne ei kuitenkaan ole sama asia kuin itse tapahtuma. Mitä vapaalla tahdolla oikeastaan tarkoitetaan? Usein kysymys liitetään valintaan hyvän ja pahan välillä. Tiedänkö aina etukäteen mikä on hyvää ja mikä pahaa. Luotanko toisten tekemiin määritelmiin ja koetan toimia niitten mukaisesti vai teenkö valintani muunlaisin perustein?

Valinta tapahtuu aina eri vaihtoehtojen välillä. Jos meillä on kaksi tai useampia vaihtoehtoja, valitsemme niistä kuitenkin aina vain yhden, mielestämme parhaan vaihtoehdon. Voimme tehdä valinnan monenlaisin perustein. Kaikki eivät tee samaa valintaa samassa tilanteessa. Teemme valintamme tietojemme ja kokemuksiemme perusteella, usein sen perusteella mitä meille on opetettu. Harva tekee valintansa pelkästään arpomalla.

En tunne ketään joka voisi väittää että kaikki hänen tekemänsä valinnat olisivat olleet oikeita. En tunne ketään jonka kaikki valinnat olisivat toteutuneet. Vain sellainen voi toteutua mikä on mahdollista toteutua. Kullakin hetkellä voi toteutua vain yksi mahdollisuus, se mitä sanomme nykyhetkeksi. Maailmankaikkeudessa ei voi olla sattumaa, siksi ei voi olla vapaata valintaakaan. Teemme valintamme vain sellaisten vaihtoehtojen välillä jotka mielestämme ovat edes jossakin määrin mahdollisia toteutua. Jos olemme valinneet ”oikein” ja valintamme seuraukset tyydyttävät meitä myöhemminkin, olemme tyytyväisiä valintaamme.

Maailma on hyvin monimutkainen paikka. Jos jokainen voisi toteuttaa vapaata tahtoaan ilman ehtoja, seurauksena olisi täysi kaaos. Kaikki mitä tapahtuu, on välttämätöntä. Me emme elä tyhjiössä. Me emme ole irrallisia kokonaisuudesta, siksi meillä ei ole vapaata tahtoakaan. Kun luovumme kaikista käsitteistä, näemme maailman sellaisena kuin se on.

Jos pelkäät tekeväsi vääriä valintoja, kuinka koskaan voisit päästä eroon peloistasi? Pelkäisit aina valitsevasi väärin. Ihminen joka pelkää, ei voi elää täyttä elämää. Ihminen joka pelkää, on riippuvainen toisten tekemistä valinnoista. Hän turvautuu johonkin itsensä ulkopuolella olevaan mieluummin kuin kuuntelee omaa sydäntään.

Me emme ole irrallisia kokonaisuudesta vaikka niin kuvittelisimmekin. Jos kykenemme toimimaan kokonaisuuden eduksi, olemassaolon eduksi, valintamme osuvat aina oikeaan. Kokonaisuus toimii silloin kauttamme, Kaikkeus ohjaa toimintaamme. Sitä voi kutsua myös puhtaaksi rakkaudeksi ja myötätunnoksi. Rakkaus, hyvyys, oikeus, kauneus, oikeudenmukaisuus jne. toteutuvat kun kaikki valintamme tapahtuvat sydämellä. Kyse ei ole vapaasta valinnasta. Sydän valitsee, Kaikkeus päättää, rakkaus hallitsee. Voit uskoa vapaaseen valintaan tai omaan sydämeesi ja valinnan teet aina kokemuksesi pohjalta, et sattumalta.