maanantai 15. maaliskuuta 2010

10.


Työstä soitetaan huolestuneena. Kerron päätöksestäni lopettaa työnteko. Totean että on mielenkiintoista kuinka voimme keskustella puhelimessa vaikka olemme eri ulottuvuuksissa.

Torstai on Vappuaatto. Tajunnantilani on muuttunut. Leila huomaa sen puheestani. Hän ohjaa minua aikaisempien kokemustensa pohjalta. Hän kertoo minulle asioista joihin kannattaa varautua, mitä mahdollisesti on odotettavissa. Näin osaan suhtautua kokemuksiini rauhallisesti eikä tietoisuustasoni heittelehdi holtittomasti.

Leila näkee eri aikatasot ja rinnakkaistodellisuudet ulkoapäin. Hän visualisoi matkani. Leila ohjaa minut sanojensa mukaan ”psykoosin” keskustaan. Hän lupaa opastaa minut myös takaisin jotta en eksyisi ja jäisi lopullisesti reissulleni, tutkimusmatkalla tietoisuuden tarjoamiin loputtomiin mahdollisuuksiin.

Minua ei väsytä, kaikki on niin kovin mielenkiintoista. Jatkamme puhelinkeskusteluja. Ilmenee erilaisia häiriöitä, välillä puhelimen kenttä katoaa ja yhteys katkeaa. Välillä Leila yrittää soittaa minulle takaisin kuitenkaan siinä onnistumatta.

Joskus huomaan käyväni keskustelua täysin tuntemattoman tahon kanssa vaikka ääni onkin Leilan. Minulle esitetään kysymyksiä joita Leila ei koskaan kysyisi. Osa kysymyksistä käsittelee jotakin itsestään selvää asiaa johon kuka hyvänsä osaisi vastata. Välillä saan vaikutelman kuin puhuisin tietokoneen kanssa. Johonkin yksittäiseen sanaan tartutaan ja sen pohjalta luodaan uusia lauseita, uusia kysymyksiä joista kuitenkin puuttuu kaikki logiikka.

Puhelinkeskusteluissa koen olevani yhteydessä maan ulkopuolisiin sivilisaatioihin. Sanon vastaavani mielelläni kaikkiin kysymyksiin, sanon että minulla ei ole mitään salaamista. Toivon että vastauksistani olisi heille hyötyä kaikille jotta voimme toimia yhdessä kokonaisuuden hyväksi.

Kun myöhemmin käyn lävitse tapahtunutta yhdessä Leilan kanssa, havaitsen että osa keskusteluista on tapahtunut useammalla tasolla samanaikaisesti.

Torstai-iltana Leila ilmoittaa tekevänsä itsemurhan. Hän sanoo ottaneensa kaikki löytämänsä lääkkeet. Ne sisältävät myös kokonaisen purkillisen pillereitä joiden sivuvaikutuksena mainitaan äkkikuolema. Sanon hyväksyväni hänen ratkaisunsa. Käymme lävitse ystävyytemme eri vaiheet, kaiken mitä olemme yhdessä kokeneet. Keskustelemme pitkään ystävyytemme merkityksestä ja siitä kuin vähitellen osa ihmisistä pääsee siirtymään uudelle korkeammalle tasolle. Herääminen alkaa väistämättä.

Myöhemmin ilmenee, että Leila ei ole tällaista keskustelua kanssani käynyt. Minun kokemanani tuo puhelu kesti parisen tuntia.

*

Me luomme käsitteillä tietoisuutemme rajat, rajat joiden sisällä kokemamme tapahtuu. Me määrittelemme kokemuksemme. Kun kohtaamme jotakin uutta, sisällytämme kokemuksemme välittömästi valmiiseen käsitejärjestelmään.

Turvallisuudentunteemme vahvistuessa siedämme enemmän epävarmuutta. Voimme jättää asioita auki, voimme hyväksyä tilanteen jossa emme ymmärrä kokemaamme. Kokemuksemme kertovat aina jotakin oleellista tietoisuutemme luonteesta.

Muuntuneessa tietoisuuden tiloissa tutustumme itseemme uudella tavalla, emme ole riippuvaisia valmiista näkemyksistä. Toiveemme, halumme ja ajatuksemme voivat saada aineellisen muodon.

”Normaalissa” tietoisuuden tilassa tietoisuudelta puuttuu joustavuus. Joustavuuden puute luo vakautta ja jatkuvuutta mutta synnyttää myös ristiriitoja ja kaaosta. Kaaos hakeutuu tasapainoon. Nimitämme tätä prosessia kehitykseksi.

Tietoisuutemme sisältää kaiken mitä voimme koskaan kokea. Voimme tutkia tietoisuuden syvempää olemusta vain oman kokemuksemme avulla. Tieteellä ei ole menetelmää joka voisi kertoa jotakin oleellista tietoisuudestamme, menetelmää joka olisi yhtä henkilökohtaisten kokemustemme kanssa.. Vain ilmiöitä voidaan tutkia. Ilmiöt eivät ole yhtä kuin tietoisuus. Kukaan ei voi tutkia tietoisuutta sen ulkopuolelta.

Vain kokemustemme avulla ymmärrämme tietoisuuden muuntuvan luonteen. Kaikki on omalla tavallaan harhaa, muuntuvaa ja samanaikaisesti todellista, henkilökohtaista ja yhteistä. Voimme suhtautua elämään muuttuvana prosessina. Meidän ei tarvitse nojata vanhoihin ehdottomiin totuuksiin. Voimme luottaa elämään ja nauttia siitä.

Mitä tiukemmin olemme sitoutuneet valmiisiin käsitteisiin: mahdollinen ja ei-mahdollinen, oikea ja väärä, sitä ahtaammaksi liikkumavaramme supistuu. Poliittisen ja taloudellisen eliitin oppien mukaisesti elämme nykyisin lähes vaihtoehdottomassa tilassa.

Kun olemme valmiita tutkimaan tietoisuuttamme, tutustumme itseemme ja kokonaisuuteen samanaikaisesti. Oivallamme että pohjimmaltaan kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki muuttuu. Ei ole mitään ehdottoman pysyvää. Jopa luonnon lait ovat suhteellisia tiettyyn tietoisuuden tasoon ja tiettyyn tilanteeseen liittyviä. Kaikki muuttuu loputtomasti paitsi se missä kaikki tapahtuu. Tietoisuus on pelkkä sana kuten Jumalakin.

Kuinka muutoksen, transformaation kokevat ja ymmärtävät ne jotka tyytyvät pelkkiin sanoihin?

1 kommentti:

marjaisa kirjoitti...

Huimia kokemuksia, jäikö sinulta pois kuukaudet Vapun jälkeen. Psykoosi on todellakin vain osa totuutta. Ydin olet sinä itse. Et ole tietoisuus, olet kokeva tajunta, jolla on ymmärrys. Tietoisuus voi pätkiä, voihan se unen aikanakin!