8.

Tutustun naiseen joka otti minuun yhteyttä Rajatiedon keskuksessa pitämäni alustuksen jälkeen. Käytän tässä hänestä nimeä Saila. Hän kokee voimakkaasti toisten ihmisten energiat. Energiani vaikuttavat häneen voimakkaasti.

Tapaamme Kirjasto 10:ssä. Katselen siellä Sailan energioita ja kerron kuvista joita näen. Kanavointini avulla hänen on helpompi hahmottaa tilannettaan ja löytää ratkaisuja. Välitän energiaa. Hoidon saatuaan hän tuntee olonsa paremmaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Energiatasoni on kohonnut edellisessä postauksessa kertomani ryhmämeditaation vaikutuksesta. Tietoisuuteni laajentuessa olen huomannut muualta tulleita tarkkailijoita ympärilläni jo jonkin aikaa. Heitä on monen näköisiä. Kaikki he koettavat näyttää ihmisiltä mutta eivät useimmiten onnistu yrityksessään kovinkaan hyvin. Myös uusi ystäväni havaitsee heitä kirjastossa ja kaupungilla.

Saila, kuten Leilakin, kokee toisten ihmisten energiakentät häiritsevänä. Minulla on ollut jo jonkin aikaa tunne, että Sailalla ja Leilalla on paljon muutakin yhteistä. Siksi menemme kirjastosta kyläilemään Leilan luokse.

Naiset huomaavat omaavansa paljon yhteisiä kokemuksia. On hauska kuunnella heidän keskusteluaan johon välillä itsekin osallistun.

Ohjaamme mielikuvameditaation yhdessä Leilan kanssa. Ensin avaamme portin puutarhaan. Sieltä jatkamme tuttuun lahdenpoukamaan josta kohoamme pyöreässä kapselissa keskelle universumia ja siitä edelleen sen laidalle.

Matkalla molemmat naiset näkevät saman maiseman. Maisemassa virtaa tummaa hyytelömäistä ainetta jonka pinnalla voi kävellä ja sisällä liikkua ja hengittää. Samassa paikassa on myös teräviä ”vuorenhuippuja”. Ne joustavat ja taipuvat jos niitten päällä kävelee.

Nousemme veneeseen joka kuljettaa meidät maailmankaikkeuden reuna-alueelle. Siellä on pimeää ja hyvin kylmää. En näe sillä mitään enkä halua jatkaa edemmäksi. Saila on utelias ja etenee kovalla vauhdilla aina vain pitemmälle pimeyteen ja lisääntyvään kylmyyteen. Leila on käynyt aiemmin paikkaa katsomassa ja tietää että pitemmällä ei ole mitään.

Palaamme vähitellen takaisin puutarhaan. Saila ei haluaisi millään herätä. Saamme Leilan kanssa houkutella pitkään ennen kuin hän suostuu sulkemaan puutarhan portin takanaan ja palaamaan takaisin. Hänen kehonsa lämpötila on laskenut huomattavasti. Hänen kätensä ovat jääkylmät. Huopaan kääriytyneenä Sailan kehon lämpötila palaa vähitellen normaaliksi.

Leilan ja Sailan myöhemmässä keskustelussa selviää että he ovat nähneet saman kivisen kaupungin ja samat tapahtumat. Saila kertoo tuntevansa muitakin jotka ovat käyneet samaisessa kaupungissa.

*

Nk. muuntuneissa tietoisuuden tiloissa voimme hankkia uusia kokemuksia. On ymmärrettävää että useimmat välttävät sellaista jota ei voi liittää mihinkään valmiiseen ja tuttuun käsitejärjestelmään. On ymmärrettävää että useimmat ihmiset suhtautuvat kielteisesti ja pelonsekaisesti tilanteisiin joiden ymmärtämisessä vanhoilla käsitteillä ei ole mitään käyttöä.

Mahdollisuutemme kokea uutta ovat käytännössä rajattomat. Kokemuksemme muuttuessa muutumme itse. Kokijaa ja koettua ei voi irrottaa toisistaan. Kysymys on prosessista jonka looginen mieli pyrkii hajottamaan osiin tehdäkseen sen ymmärrettäväksi. Tällainen suhtautumistapa vääristää kokemuksen. Tässä vaiheessa riittää kun hyväksymme kokemuksemme. Kaikki selviää kyllä aikanaan.

Nk. muuntuneissa tajunnan tiloissa joudumme tilanteisiin, saamme kokemuksia kokonaisuudesta aivan uudella tavalla. Henkilöt joilta uudet kokemukset puuttuvat eivät voi niitä ymmärtää tai välttämättä pitää edes tosina. Vain kokemalla voimme varmistaa asioitten olemassaolon.

”Yliaistilliset” kokemuksemme kertovat meille jotakin oleellista todellisuuden luonteesta, todellisuudesta joka sisältyy meihin itseemme. Tutkiessamme jotakin, tutkimme itseämme. Kaikki tapahtuu tietoisuudessamme. Tällä tietoisuudella on historia ja tulevaisuus. Kaikki on samanaikaisesti tässä hetkessä ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Saattaa tuntua jankuttamiselta toistaa muutamaa lausetta: Nykyhetkessä tapahtuu kaikki. Tietoisuudessasi tapahtuu kaikki mitä voit kokea. Et voi koskaan kokea mitään tietoisuutesi ulkopuolella olevaa.

Elämme nyt aikakautta jossa uudet kokemukset muuttavat käsityksiämme. Ymmärrämme että kokemuksillamme on merkityksensä vaikka emme vielä tällä hetkellä kykenekään asettamaan kokemuksiamme valmiiseen lokeroon. Kokemuksemme eivät vielä ole luoneet uutta maailmankuvaa jonka syntyminen on kuitenkin välttämätöntä jotta voisimme jatkaa eteenpäin, ratkaista akuutit ongelmamme jottemme tuhoaisi elinympäristöämme, rikkoisi jotakin sellaista jota ei voi palauttaa aikaisempaan tilaansa.

Uuden maailmankuvan luominen ei tarvitse olla mitään otsa rypyssä puurtamista. Itse asiassa mitä hauskempaa sinulla on, sen todennäköisemmin sinua ohjaa jokin sinua suurempi voima. Se on seuraava taso joka on olemassa tässä hetkessä ja jonka osa oma tietoisuutesi on. Voimme käyttää siitä nimitystä kollektiivinen alitajunta tai suurempi tietoisuuskenttä, Jumala jne.

Kokemukset joita otat vastaan ilman määritelmiä tulevat osoittamaan sinulle kuinka suurempi tietoisuuskenttä vaikuttaa ja ohjaa tapahtumia. Mitä enemmän luovut määritelmistä, sen selkeämpää ja voimakkaampaa tämä ”ohjaus” on, sen harmonisemmin toimit, sitä parempi olo sinulla on.